keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Ajankohtaista psykologien työstä: Ammatillinen iltapäivä


Tällä kertaa on vuorossa vähän totisempaa tekstiä. Osallistuin maanantaina jo perinteeksi muodostuneeseen Ammatilliseen iltapäivään, johon Psykologiliiton puheenjohtaja Tuomo Tikkanen saapui kertomaan psykologian ammattikentän kuulumisista. Pohjois-Karjalan psykologiyhdistys, Pokka, järjesti tapahtuman Joensuun Teatteriravintolassa. Paikalla oli niin opiskelijoita, Joensuun seudulla työskenteleviä psykologeja kuin yliopiston edustaja. Keskusteluaiheita olivat psykologien tämänhetkinen työllistyminen ja palkat, Sote-uudistuksen merkitys psykologien työlle sekä psykologien työskentely ulkomailla.

Jos kuvien katselu kiinnostaa, kannattaa käydä tykkäämässä Facebook-sivuistani! Lisään sinne vielä enemmän otoksia.

Lisäys 28.3.2017: Uusinta tietoa psykologien tulevaisuudesta löytää tekstistäni Sotea selvittämässä.

Tuomo Tikkanen puhui tapansa mukaan vakuuttavasti.

Ammatillisessa iltapäivässä nautittiin lounaasta, iltapäiväkahveista
ja mielenkiintoisesta keskustelusta.

Yksi dioista esitteli psykologian sovellusaloja Suomessa.

Psykologiliitto selvittää säännöllisesti kyselyillä, millä sovellusaloilla psykologit työskentelevät. Kyselyiden mukaan psykologien määrä on pysynyt samana tai jopa kasvanut useimmilla sovellusalueilla. Ainoastaan ammatinvalintapsykologiassa, eli lähinnä Työvoimatoimistoissa, psykologien määrä on selvässä laskussa. Tikkasen mukaan tämä johtuu siitä, että toimistoissa työskennelleiden psykologien vaihtaessa työpaikkaa heidän virkansa jätetään yhä useammin täyttämättä, ja uuden työntekijän palkkaamisen sijaan kehitellään uusia puhelin- ja virtuaalipalveluita sekä lomakkeita.

Joskus psykologin paikka saatetaan täyttää myös jollakin muulla sosiaalialan ammattilaisella. Usein psykologien kanssa samoista työpaikoista on kilpailemassa esimerkiksi teologeja, sosionomeja tai sairaanhoitajia. Maanantain Ammatilliseen iltapäivään osallistuneiden opiskelijoiden keskuudessa vaikuttikin olevan huoli psykologien kilpailukyvystä työmarkkinoilla: osaavatko työnantajat arvostaa psykologien erityisosaamista, vai valitsevatko he rahankiilto silmissä mieluummin pienemmällä palkalla työskentelevän toisen sosiaalialan ammattilaisen? Tikkanen ei kuitenkaan ollut ”huolissaan korkeasti koulutettuja ammattien vastakkainasettelusta”. Hän korosti vastauksessaan kaikkien työn olevan tärkeää, ja jokaiselle ammattilaiselle löytyvän oman paikan sosiaalialalla.

Tikkanen vakuutti, että psykologeille riittää edelleen työtä, vaikka yliopistot ovat lisänneet sisäänottomääriä roimasti, ja valmistuvien psykologien määrä tulee lähivuosina kasvamaan. Sen lisäksi, että psykologeilla on koulutuksensa ansiosta sellaista mielenterveyden erityistuntemusta, mikä muilta ammateilta puuttuu, meillä on myös lailla suojattuja työpaikkoja. Esimerkiksi viime kesänä voimaan tullut laki oppilas-ja opiskelijahuollosta velvoittaa kunnat tarjoamaan oppilaitostensa opiskelijoille kuraattorin, vastaavan kuraattorin ja psykologin palveluita.



Paljon puhuttanutta Sote-uudistusta käsiteltiin vielä lopuksi psykologien näkökulmasta. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon (eli ”soten”) palvelurakenteen uudistamisen kaavaillaan tapahtuvan aikaisintaan vuonna 2017. Tarkoituksena olisi muodostaa nykyistä huomattavasti laajempia kuntayhtymiä ja sote-alueita. Tikkasen mukaan uudistus saattaisi muun muassa helpottaa psykologien yhteistyötä ja koulutusten järjestämistä. Kuitenkin psykologien työn turvaamiseksi Psykologiliitto on myös asettanut tiettyjä tavoitteita ajettavaksi sote-uudistukseen. Liitto haluaa muistuttaa sen huolehtimisesta, että psykologiyksiköt pysyvät sopivan kokoisina ja lähellä ihmisiä. Huolimatta suurista kuntayhtymistä ja sote-alueista ihmisiä palvelevia toimipaikkoja tulee olla sen verran, etteivät välimatkat kasva liian pitkiksi. Esimerkiksi Joensuun seudulla ei todellakaan olisi järkevää tehdä niin, että kaikki palvelut keskitettäisiin kantakaupungin keskustaan, ja loput pohjois-karjalaiset joutuisivat matkaamaan tuntien ajan päästäkseen psykologin puheille. Psykologiliitto kuuluttaa sen perään, että psykologit tulisi nostaa mielenterveysyksiköiden johtotehtäviin. Ainoastaan psykologit ymmärtävät työnsä luonteen sisältä päin ja osaavat suunnitella ja toteuttaa psykologipalveluja.  Myös palkkojen harmonisointiin tulisi kiinnittää huomiota. Nykyään eri kunnissa psykologeille maksetaan eri palkkaa, mutta kuntien yhdistyessä samalla nimikkeellä tehtävästä työstä tulisi saada samaa palkkaa.


Opiskelijat osallistuivat hyvin keskusteluun esittämällä
kysymyksiä ja kommentteja.


keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Rikoksia selvittämässä: Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa




Luen sivuaineena oikeuspsykologiaa. Sen opetusta järjestetään ainoastaan täällä Joensuussa, joten koen olevani tässä suhteessa todella onnekas. Oikeuspsykologia on kasvava ala, ja lisäksi eri asiantuntijoiden pitämät luentokurssit ovat todella laadukkaita ja mielenkiintoisia. Oikeuspsykologian kokonaisuuteen kuuluu yksi oikeustieteiden kurssi nimeltään Rikos- ja prosessioikeuden perusteet. Suoritin kirjatentin jo joulukuussa, mutta kurssin suorittamiseksi täytyy myös seurata kymmenen tuntia oikeudenkäyntien istuntoja. Kävin vastikään seuraamassa erästä todella sekavaa istuntoa, ja ajattelin jakaa tänne sen, mitä kirjoitin kurssin opettajalle palautettavaan oppimispäiväkirjaan. 

"Ensimmäinen kokemukseni oikeudenkäynnistä oli todella mielenkiintoinen. Aikataulut elivät koko päivän todella paljon, ja niin tuomari kuin avustajatkin tuntuivat olevan koko tapauksesta aivan pihalla: paperien pläräämiseen kului ties kuinka paljon aikaa, aivan kuin kukaan ei olisi tutustunut niihin etukäteen. Lisäksi kohta esiteltävän C:n avustaja oli niin lopen kyllästyneen näköinen, että aiheutti ainakin minussa myötähäpeää: hän naksutteli sormiaan, korjaili hiuksiaan ja lasejaan ja istui koko ajan selkä asiakkaaseensa päin, varmaankin välttääkseen puhumasta hänelle. Kaiken kukkuraksi hän purskahti nauruun kuunnelleessaan C:n sekavaa tarinaa ryöstön kulusta.

Oikeuspsykologian perusopintoihin kuuluvat nämä viisi kurssia. Lisätietoa löytyy etsimällä kurssien nimillä osoitteesta https://weboodi.uef.fi/weboodi/.




Istunnoista ei varmaankaan tarvitsisi kertoa kovin yksityiskohtaisesti, mutta tämän päivän käsittelyssä oli mukana niin paljon saippuasarjan aineksia, että mielestäni olisi väärin jättää hyvä käsikirjoitus esittelemättä:

Henkilöt
A asianomistaja, jonka omaisuutta viety
B asianomistaja, jonka taloon murtauduttu
C syytetty, jota epäillään ryöstöstä ja näpistyksistä
D syytetty, jota epäillään ryöstöstä
E syytetty, jota epäillään kätkemisestä
F A:n alivuokralainen

Saavuimme ystäväni kanssa Lehmon käräjäoikeuteen yhdeksäksi seuraamaan oikeudenkäyntiä, jossa kahta miestä (C:ta ja D:tä) syytettiin ryöstöstä ja yhtä (E:tä) kätkemisrikoksesta. Käsittelyä oli aiemmin lykätty, koska C ei ollut saapunut istuntoon. Niinpä hänet oli määrätty tuotavaksi, ja tällä kertaa hän ilmestyi paikalle suoraan putkasta. Paikalla olivat siis C ja hänen avustajansa, E ja hänen avustajansa, D ilman avustajaa sekä A:n avustaja.

Syyttäjän ja asianomistajan (A:n) mukaan C ja D ja olivat toukokuussa 2013 murtautuneet A:n asuntoon ja anastaneet sieltä lähinnä sähkölaitteita arviolta tuhannen euron arvosta. Murtautuminen tapahtui siirtämällä ulko-oven ikkuna-aukon peittäneen pahvin ja avaamalla ulko-oven sisältä päin. C ja D olivat kuljettaneet asunnosta omaisuutta jätesäkeissä. He olivat vieneet anastetun omaisuuden D:n asunnolle. Seuraavana päivänä D kutsui paikalle E:n, jonka autoon anastettu omaisuus lastattiin. E otti D:n auton kyytiin, ja kuljetti omaisuuden metsään piiloon. Myöhemmin samana päivänä E yritti soittaa tutuille poliiseille saaliin sijainnista, mutta heidän jättäessä vastaamatta hän lähetti heille tekstiviestin, jossa saaliin olinpaikka ilmeni.




Asianomistaja A oli aiemmin ilmoittanut kotiosoitteekseen C:n ja D:n ryöstämän asunnon,jonka omisti A:n isä B. Ryöstön aikaan A oli kuitenkin ollut tutkintavankeudessa, ja asunnossa oli asunut alivuokralla F. Ryöstön jälkeen A oli päässyt tekemään asuntoonsa inventaariota, ja oli ilmoittanut kadonneeksi syyttäjän listaamien sähkölaitteiden lisäksi muun muassa juhlarahoja ja sähkötyökaluja.

Syyttäjän listaamasta anastetusta omaisuudesta osa oli löytynyt E:n ilmoittamasta paikasta metsästä ja osa C:n kotoa. Kaikki omaisuus oli saatu palautettua A:lle. Nyt A vaati kuitenkin C:ltä ja D:ltä itse ilmoittamansa omaisuuden arvon sekä oikeudenkäynnin käsittelykulujen korvaamista. E:ltä hän ei vaatinut mitään. A siis pyrki laajentamaan syytettä. Syyttäjä pysytteli alkuperäisessä syytteessään. Hän vaati C:lle ja D:lle ehdollista vankeusrangaistusta ryöstöstä sekä C:lle sakkoa kätkemisrikoksesta. Lisäksi hän vaati C:tä korvaamaan kahdesta näpistyksestä saamansa omaisuuden arvon ilman arvonlisäveroa: C oli anastanut yhteensä yli sata tölkkiä olutta kahdesta eri myymälästä saman päivän aikana.

Koko tarina tuntui todella sekavalta ja monimutkaiselta. D:llä ei ollut avustajaa, hän saapui koko istuntoonkin vain pakotettuna. Hän kielsi kaikki syytteet sen kummemmin kommentoimatta, ja kieltäytyi myös kuulustelusta. Tuomari kuitenkin unohti tämän ja istutti hänet salin eteen tuoliin, jossa henkilötodistelun pitäisi tapahtua. Kun joku muistutti tuomaria D:n kieltäytymisestä, tämä passitettiinkin takaisin paikalleen. Sen jälkeen syyttäjä luki ääneen hänen lausuntonsa esitutkintapöytäkirjasta. Pöytäkirjaan kirjattu teksti oli niin korkealentoista, että epäilen todella D:n käyttäneen niin sujuvasti rikosoikeuden sanastoa. Ihmettelin, millä tavalla lausuntoja oikein kirjataan, jos ei kerran sanatarkasti. Kuinka ihmeessä ne voivat olla luotettavia, jos jokainen lausuntoa kirjaava esittää lausunnosta aina omanlaisensa tulkinnan?

Tähän penkkiin epäillyt istutettiin kuulustelua varten.

C sen sijaan suostui kuulusteluun, ja hän sekoitti pakkaa entisestään muuttamalla tarinaansa useaan otteeseen. Ensin hän totesi, että oli ehkä saattanutkin ryöstää A:n asunnon yhdessä D:n kanssa: hän oli ollut niin humalassa, ettei muistanut illasta yhtään mitään. Seuraavaksi hän väitti, että oli herännyt D:n asunnosta ja nähnyt sähkölaitteita, jotka oli ottanut kotiinsa mukaan (eli hän väitti D:n ryöstäneen ne yksin). Sitten hän väitti, että A oli itse antanut tavarat hänelle. Hänen mukaansa heillä oli A:n kanssa erimielisyyksiä siitä, kuka oli Playstation 3:n omistaja, ja siksi A keksi päästään jonkun listan kadonneista tavaroista. Lopuksi hän totesi, että A:n asunnossa asui sekä F että kaksi muuta ihmistä, jotka olivat hyvinkin saattaneet anastaa A:n omaisuutta, koska A oli heille F:n mukaan velkaa. Myös A oli myöntänyt tämän mahdolliseksi jo aiemmin, ja se ilmeni esitutkintapöytäkirjasta.

Olin olettanut tämän olevan todella yksinkertainen tapaus, mutta lopulta jutussa oli ainoastaan sana sanaa vastaan. Miesten humalatila ja epämääräinen elämäntilanne lisäsivät tarinoiden epävarmuutta entisestään. Ryöstö oli tapahtunut jo kesällä 2013, joten ei tapahtuma missään tuoreessa muistissa ollut muutenkaan. Istunnon lopussa pohdittiin jokaisen epäillyn teon tahallisuutta, suunnitelmallisuutta ja saatua hyötyä. Viimein koko käsittely saatiin päätökseen, ja tuomari ilmoitti päätöksen valmistuvan seuraavalla viikolla. Itseäni kyllä kiinnostaisi tietää, millaisiin johtopäätöksiin jutussa lopulta tullaan päätymään."


sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Haalarit päälle ja matkaan!


Ennen haalaribileitä piti tietenkin kiinnittää aiemmin saatuja haalarimerkkejä. Ahkerimmat ompelevat, laiskemmat liimaavat. Arvata saattaa, kumpi tekniikka minulla on käytössä!

Oidipus päätti viime vuonna pitää haalarimerkkikilpailun. Voittajakuvastasta tehtiin ainejärjestön uusi logo.

Haalaribileet ovat kaikille joensuulaisille korkeakouluopiskelijoille tarkoitettu tapahtuma. Yliopistossa haalareita tulee käytettyä aika vähän, ja tämä on yksi niistä harvoista tilaisuuksista. Haalareiden väreistä voi sitten päätellä, kuka opiskelee mitäkin alaa. Esimerkiksi psykologialla on Joensuussa turkoosit haalarit.

Tänäkin vuonna haalaribileiden lippuja tuli jonotettua pari tuntia, mutta hyvällä porukalla se tarkoitti lähinnä mukavaa hengailua. Päätimme myös järjestää ihka ensimmäiset Oidipuksen haalarikastajaiset, jotka pidimme keskiviikkona ikään kuin haalaribileiden etkoina: hengailimme yliopiston Metria-rakennuksella, juttelimme ja pelailimme pelejä. Oidipuksen hallituksen tapahtumavastaavat olivat myös keksineet fukseille oman kilpailun, jonka kolme "häviäjää" heitettiin lopulta lumihankeen, eli heidän haalarinsa kastettiin aivan konkreettisesti.  Kaikki tapahtui tietenkin leikkimielisesti, eikä kenellekään jäänyt huonoa mieltä.

Tässä muutamia kuvia illan tunnelmista, mutta lisää löytyy Facebookista. Kannattaa käydä tykkäämässä sivusta, niin uusista blogiteksteistä tulee ilmoitus!

Kilpailun ensimmäisellä kierroksella ryömittiin jalkojen välistä.

Toisella kierroksella yritettiin saada kananmunaa haalarin lahkeesta toiseen.
Tässä taidonnäyte kolmannelta kierrokselta, jossa kuljetettiin hedelmiä
ilman käsiä tai suuta.

Hedelmän antaminen seuraavalle vaati ponnisteluja.

Haalarit suojasivat hyvin fukseja, jotka heitettiin hankeen.

Illan kruunasi vielä vanhemman opiskelijan Akin stand up -esitys.


maanantai 2. helmikuuta 2015

Tuntureita ja tutkielmaa


Iso-Syötteellä kaikki oli ihanan valkoisen lumen peitossa.


Minä ja Joonas olemme olleet todella kiireisiä opiskelujen kanssa koko lukuvuoden, ja yhteinen aikakin on pitänyt suunnitella kalenterit kourassa. Niinpä päätime tehdä pienen irtioton ja lähteä viikonlopuksi Iso-Syötteelle lumilautailemaan. Matkaa Joensuusta Pudasjärvelle on yli 400 kilometriä, joten autossa ehti hyvin jutella, syödä ja kuunnella musiikkia. Sekä tietenkin tehdä kouluhommia: Joonaksen piti lukea kirjallisuuden kurssia varten Seitsemän Veljestä, joten kuuntelimme muutaman kappaleen äänikirjalta.



Tämä pikku laskija on kyllä uusi tyyli-ikonini!

Kokeilin itse lumilautailua ensimmäisen kerran. Minua oli varoiteltu sen vaikeudesta, joten olin jo henkisesti valmistautunut viettämään enemmän aikaa pyllyllään kuin pystyssä. Joonas on lumilautaillut kaksitoista vuotta, eikä hän tainnut missään vaiheessa täysin ymmärtää vaikeuksiani. Yritin kuitenkin pysyä positiivisena ja ajatella, että joku kerta uskallan vielä pois lasten mäestä! Kyllähän se nauratti pyöriä kaikkien ammattimaisesti laskevien taaperoiden edessä ja kaatuilla naruhississä, mutta pakkohan opettelu on aina jostain aloittaa.



Oli vähän kuumottavaa seisoa keskellä parkkia kamera kädessä, mutta en onnistunut jäämään kenenkään alle. 


Eihän koko viikonloppu tietenkään pelkkää hupia voinut olla, koska opiskelijalla ei koskaan ole lomaa. Aina on joku kouluhomma tehtävänä, ja tällä kertaa se oli gradu. Aina on joku kouluhomma tehtävänä, ja tällä kertaa se oli gradu. Viimeistelin hieman gradututkimuksessani käytettävää kyselylomaketta ja lähetin sen viimein jaettavaksi.

Graduprojektini on vasta aivan alkutekijöissä. Kaikki alkoi viime syksynä, kun Joensuun psykologian opiskelijoiden sähköpostilistalle tuli ilmoitus Joensuun alueen kouluilla toteutettavasta tasa-arvohankkeesta, joka tarjoaisi graduaiheitta psykologian opiskelijalle. Tartuin aiheeseen ja tässä sitä nyt ollaan.

Tasa-arvohanke on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama projekti, jossa pyritään parantamaan rauhattomien luokkien työskentelyilmapiiriä. Hankkeessa pyritään kehittämään luokan rauhattomuuden taustalla vaikuttavia tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen taitoja sekä sosioemotionaalisia taitoja.

Tasa-arvohankkeessa psykologi ja opettaja työskentelevät luokan kanssa ja kuraattori perheiden kanssa. Oma tutkimukseni keskittyy luonnollisesti psykologien työhön. Tarkoitukseni on tutkia, millaiseksi opettajat ovat kokeneet psykologien työskentelyn omassa luokassaan. Opettajalta kysytään esimerkiksi millaiseksi hän on kokenut yhteistyön psykologien kanssa, onko hanke parantanut luokan työskentelyä ja onko hänen oma työskentelynsä muuttunut hankkeen myötä.



Suunnitelmissani olisi jakaa kaikille opettajille kyselylomake sekä lisäksi haastatella muutamia henkilökohtaisesti. Tein kyselylomakkeen psykologien aiemmin tekemän lomakkeen perusteella. Minun versioni on muutaman sivun pidempi ja sisältää paljon avovastauksia, joihin opettaja voi itse kirjoittaa näkemyksiään ilman valmiita vaihtoehtoja. Vastaajalle tämä on varmasti mukavaa, mutta itsehän joudun sitten luokittelemaan kaikki vastaukset jälkikäteen. Siinä on oma vaivansa, mutta on se varmasti myös mukavaa!

Tämä on ensimmäinen tutkimukseni ikinä ja on monia asioita, joita en ymmärrä tutkimuksen teosta. Tähän asti graduohjaajasta ja graduseminaarista on ollut todella paljon hyötyä. Graduseminaari on eräänlainen graduntekijöiden ja -ohjaajien vertaistukiryhmä, jossa pohditaan yhdessä tutkimuksen tekoa. Itse olen kokenut sen erittäin hyödylliseksi: yliopistossa opintoja tehdään yleensä yksin kotona tai kirjastolla, joten on kiva päästä välillä muiden seuraan tuulettumaan.