Kevätsuunnitelmia

Koko talven on ollut kummallisia sään vaihteluja, kun välillä on miinusta ja välillä plussaa, välillä paistaa aurinko ja välillä sataa räntää. Viime viikolla onnistuin eräänä paukkupakkaspäivänä lähtemään kameran kanssa oikeaan aikaan ulos ja sain (omasta mielestäni) aivan mielettömiä talvikuvia, jotka laitoin tämän postauksen koristeeksi.

Nyt ajattelin kuitenkin vähän pohtia tulevaa kevättä. Kevään aikana suoritan kurssit

                   - Työnohjaus ja konsultaatio: Neljä lähiopetuspäivää sekä työnohjauksessa käyneen
                      ihmisen haastattelu ja raportti siitä.

                   - Ratkaisukeskeinen terapia: Pitää kirjoittaa valmiiksi 15 sivun essee, omana aiheenani
                   "Ratkaisukeskeisyys palveluntarpeen arvioinnissa". Syksyllä oli yksi lähiopetusviikko
                    sekä tapaamiset kanssaopiskelijoista koostuneen terapiaryhmän kanssa. Nyt keväällä on
                    luvassa toinen. Odotan taas innolla sitä, kun saamme paikalle oikeita ihmisiä, joille
                    opiskelijat pitävät noin puolen tunnin terapiaistunnon. 

                   - Neuropsykologinen arviointi ja kuntoutus: Puolen tunnin mittainen suullinen

                 ryhmäesitys aiheesta "Unihäiriöt". Syksyllä oli yksi lähiopetusviikko ja keväällä on
                    toinen. Syksyllä piti tehdä kattava neuropsykologinen arviointi jostakin vapaaehtoisesta
                    sekä yhteensä kaksi neuropsykologista lausuntoa. Tämä kurssi on ollut todella työläs,
                    toivottavasti ei enää tarvitse tehdä mitään :D    

                  - Erityispedagogiikan perusopinnot loppuun: kaksi kirjatenttiä ja kolme verkkokurssia.

Koska kevään lukukausi on pitkä, ei tuollainen opintomäärä tunnu missään, kun on tottunut kovaan tahtiin. Niinpä jatkan Hogrefella uuden sveitsiläisen älykkyystestin standardisoinnin parissa ja aloitan myös yliopistolla tutkimusassistenttina. Se homma kiehtoo minua aivan erityisesti, koska gradun tekemisestä lähtien mielessäni on kytenyt pienen pieni toive tutkijan urasta. Mutta katsoo nyt rauhassa, minne sitä lopulta päätyy :) Eräs viime keväänä valmistunut opiskelijakaverinikin totesi, että hän halusi tutkijaksi niin kauan, kunnes meni harjoitteluun ja tajusi, että myös perinteinen ihmistyö on todella mielenkiintoista. Joten eihän sitä tiedä, jos minullekin vielä käy samoin.

Tosiasia on kuitenkin se, että tämä tulee olemaan viimeinen kevääni Joensuussa: koska harjoitteluni alkaa syksyllä, muutan luultavasti jo kesän alussa saadakseni rauhassa totuttautua uuteen kotiin. Niinpä yritän kyllä ottaa kaiken irti täällä ollessani ja painaa parhaimmat asiat mieleen tästä parhaasta kaupungista!

Näin Ben Furmanin, ratkaisukeskeisen terapian Suomeen tuonneen vaikuttajan,
viime vuoden Spol-seminaarissa. Eilen löysin hänen kirjansa kirpparilta ja ajattelin lukaista.
 Kirjassa vaikutti olevan paljon mielenkiintoisia harjoituksia, joita voisi ehkä
myöhemmin hyödyntää asiakastyössä.