Kriisitunnelmissa Tampereella

Kirsi Peltonen johdatteli seminaarin osallistujat aamulla kriisi- ja traumapsykologiaan.

Viikonloppuna tein joensuulaisten psykologian opiskelijoiden kanssa reissun Tampereelle Kriisi- ja traumapsykologian seminaariin. SPOL (Suomen psykologian opiskelijain liitto) järjestää seminaarin kerran vuodessa vaihtuvin teemoin. Tämänkertainen seminaari pidettiin Tampereen yliopiston päärakennuksessa. Siihen sisältyi kaksi kaikille yhteistä luentoa sekä kaksi itse valittua workshopia.

Itselleni jäi seminaarista todella hyvä fiilis. Luennot olivat laadukkaita ja täynnä mielenkiintoista asiaa. Tällaiset tapahtumat ovat tärkeitä ammatillisen tiedon karttumiselle, koska traumoja ja kriisejä käsitellään opinnoissa suhteellisen vähän. Esimerkiksi Kirsi Peltosen luennolta Johdatus kriisi- ja traumapsykologiaan on tärkeää muistaa, että psyykkiset reaktiot, kuten ahdistus, ovat täysin normaaleja järkyttävän tapahtuman jälkeen. Vasta reaktioiden pitkittyminen (useiksi päiviksi tai kuukausiksi) ja oman toimintakyvyn heikkeneminen viittaa psyykkiseen traumaan.

Kunnon opiskelija on aina valmis tekemään sivukaupalla muistiinpanoja!

Trauma on ihmisen subjektiivinen kokemus, joka syntyy, kun hänen omat psyykkiset voimavaransa eivät riitä tapahtuman selvittämiseen omassa mielessä. Esimerkiksi Minna Koivuranta totesi workshopissaan, että monilla voi olla traumaattisia kokemuksia, mutta kaikki eivät tarvitse niiden käsittelyyn ammattiapua. DSM-V -tautiluokituksessakin on kuvailtu tilanteita, jotka ovat omiaan aiheuttamaan traumoja (potentially traumatic event, PTE), mutta kaikki eivät kuitenkaan traumatisoidu tällaisissa tilanteissa. DSM-V:n kriteerit ”potentiaalisesti traumatisoivalle tapahtumalle” on tapahtunut tai lähellä ollut kuolema, loukkaantuminen tai seksuaalinen väkivalta, jonka henkilö on itse nähnyt tai kokenut tai jonka hänen läheisensä on kokenut.

Myös ammattilainen, esimerkiksi psykologi, voi traumatisoitua, jos joutuu toistuvasti työssään kuulemaan elävästi kuvailtuja tositarinoita potentiaalisesti traumatisoituvista tilanteista. Kyseistä tilannetta kutsutaan sijaistraumatisoitumiseksi, joka voi vaivata hoitoalalla työskenteleviä. Silmäilin Minna Koivurannan luennolla Traumaterapiakeskuksen julkaisemaa teosta Apua auttajalle, joka käsittelee ammattilaisten myötätuntouupumusta ja sijaistraumatisoitumista. Esillä oli monia muitakin mielenkiintoisia teoksia, jotka löytyvät Traumaterapiakeskuksen sivuilta.  Traumaterapiakeskus paitsi julkaisee teoksia, myös järjestää paljon erilaista traumakoulutusta. Jos kiinnostaa, tutustu osoitteessa:
http://www.traumaterapiakeskus.com/tuotteet.html.

Minna Koivurannan workshopissa pääsin kuulemaan traumatisoituneen ihmisen kohtaamisesta psykoterapiassa. Etenkin silmäliiketerapia ja sensomotorinen terapia jäivät kiinnostamaan.

Taas kerran kuulin EMDR- eli silmäliiketerapian (Eye Movement Desensitization and Reprocessing) tehokkuudesta. Aiemmin tätä on hehkuttanut esimerkiksi Suomen ainoana profiloijana tunnettu Helinä Häkkänen-Nyholm oikeuspsykologian luennoilla. Menetelmässä ahdistusta pyritään vähentämään mielikuvien ja ohjattujen silmäliikkeiden avulla niin, etteivät ahdistavan tilanteen mielikuvat enää aiheuta fyysisiä reaktioita, kuten sykkeen nousua ja hikoilua. EMDR-menetelmä kuulostaa mielestäni niin uskomattomalta, että haluaisin todella kovasti kuulla siitä tarkemmin. Ehkä siitäkin järjestään vielä joskus oma seminaarinsa!

Juha Holman workshopissa käsiteltiin parisuhdeväkivallan muotoja ja yleisyyttä.

Seminaarin jälkeen oli vakava ja mietiskelevä tunnelma. Päivän aikana sain todella paljon uutta tietoa traumoista, niiden synnystä ja käsittelemisestä. Oli esimerkiksi avartavaa tajuta, että Suomessakin osa psykologeista työskentelee sotatraumoista kärsivien ihmisten, esimerkiksi pakolaisten, kanssa. Edes sotatraumat eivät siis ole niin kaukainen asia, kuin voisi täällä turvallisessa maassa ajatella.

Seminaarin jälkeen terveellinen tankkaus mäkkärin mätöillä.

Illalla virittäydyttiin kuitenkin juhlafiiliksiin ja lähdettiin seminaarin jatkoille pitämään hauskaa ja viettämään aikaa muiden psykologian opiskelijoiden kanssa. Oli ihan hyvä keventää tunnelmaa "synkähkön" päivän jälkeen.

Valmiina lähtöön! Omenahotelli oli viihtyisämpi kuin muistin. Jopa pikakahvia oli tarjolla - nam!

Ruokatunnilla piti tietenkin pelleillä. Ettei menisi liian vakavaksi.

Sunnuntaiaamuna oli luvassa vielä viimeinen kokoukseni SPOLin hallituksen jäsenenä. Ruoka oli hyvää ja tunnelma innokas, kun uudet edustajat pääsivät ensi kertaa SPOLin kokoukseen. Nyt olen itse edustukseni hoitanut ja valmis siirtymään seuraaviin haasteisiin. SPOL-vuoteni oli opettavainen, mutta tulin myös siihen tulokseen, ettei jatkuva matkustelu ole minun juttuni. Vain Joensuussa asuvat tietävät, kuinka kaukana "susiraja" voi olla...

Kokouksen aamupalabuffet oli erittäin maistuva!

Miiakin oli tyytyväinen viimeiseen SPOLin kokoukseen hallituksen jäsenenä.

Oidipuksen väistyvä puheenjohtaja Roope tuli seuraamaan kokousta (ja ehkä nauttimaan tarjoiluistakin).

Lisää aiheesta:
Jos kriisipsykologia kiinnostaa, kannattaa lukea myös Salli Saaren luennosta Eettisesti kestävä kriisityö.

Osallistuin myös vuoden 2016 Spol-seminaariin, jossa aiheena oli Hyvinvointia psykologiasta.