tiistai 12. toukokuuta 2015

Kohti lomalaitumia



Äitienpäivänä koko perhe tuli käymään luonani Joensuussa, joten pistin Joonaksen kuvaamaan!



Huh, jälleen yhdestä lukuvuodesta selvitty! Viime torstaina tein kevään viimeiset tentit, jotka tietysti sitten osuivat samalle päivälle peräjälkeen, jee :D Mutta nyt voin ilolla sanoa, että kaikki pänttääminen on ohi ja saan levähtää pari viikkoa ennen kesätöiden alkamista.



Huom! Nyt seuraa opintojen herättämiä todellisia tunteita. Jos haluat lukea vain pumpulitarinoita, jätä seuraava teksti väliin.


Lepo tuleekin tarpeeseen, koska nyt olen aivan loppuunpalanut. Kulunut vuosi on ehdottomasti ollut yksi elämäni rankimmista. Olen ollut koko ajan niin järkyttävän kiireinen ja stressaantunut, että mieliala on heitellyt laidasta laitaan ja välillä on iskenyt paniikki siitä, etten mitenkään ehdi tehdä kaikkea, mitä pitäisi. Hirveä kiire ja paine on saanut kaiken tuntumaan pakkopullalta ja motivaatio on ollut niin opiskelujen kuin kaiken muunkin suhteen aivan nollissa. Joskus aamuisin olen joutunut pakottamaan itseni sängystä sillä ajatuksella, että jospa se päivä kohta olisi jo ohi. Kiinnostus opiskelua kohtaan on ollut niin pohjamudissa, että olen alkanut tuntea syyllisyyttä: moni tekisi mitä vain päästäkseen opiskelemaan psykologiaa, mutta minä vain valitan kaikesta. Olenhan minä toki kiitollinen saamastani opiskelupaikasta, mutta silti, liika on liikaa! Onneksi päädyin viime viikolla juttelemaan fiiliksistäni erään samaan aikaan opiskelut aloittaneen kaverini kanssa. Hän tuntui käyneen läpi yhtä raskaan vuoden kuin minäkin ja lisäksi kertoi, että muutkin olivat kertoneet aivan samaa. Kai se kiire vain on omiaan tukahduttamaan sisäistä motivaatiota. Kolmen vuoden opiskeluaikanani olen kokenut, että minuun kohdistetaan koko ajan korkeampia odotuksia ja kovempia paineita. Koko ajan pitäisi saada vitosia, paukuttaa opintopisteitä niin paljon kuin ikinä ehtii ja valmistua neljässä vuodessa, vaikka tutkinto oikeasti on suunniteltu viiden ja puolen vuoden pituiseksi. On sellainen olo, että hukkuu opiskeluun, mutta kuitenkin tekee aina liian vähän, liian hitaasti.

Mutta se siitä avautumisesta ja takaisin positiiviseen. Olen alkaneesta kesälomasta todella innoissani! Nyt aion ihan oikeasti antaa itselleni kerrankin aikaa rentoutua. Olen suunnitellut kesäni hyvinkin "tarkasti": teen gradua, jos jaksan (eli tuskin), olen muutaman tunnin päivästä töissä ja loput ajastani aion lukea Anna Kareninaa (jonka lukemiseen meneekin varmasti koko kesä) ja harrastaa viimeinkin niin paljon liikuntaa kuin aina haluaisin, mutta koskaan ei ole aikaa. Aion esimerkiksi mennä ratsastusleirille ensimmäistä kertaa vuosiin. Toivottavasti ei tule koti-ikävä, kun pitää hurjat kolme yötä nukkua vieraassa paikassa!

Jospa sitä kesän aikana saisi kerättyä voimia syksyllä alkaviin maisteriopintoihin. Vähän kyllä hirvittää ajatus siitä, että kahden ja puolen vuoden päästä sitä sitten pitäisi olla valmis psykologi. Miten tässä näin kävi?? Tuntuu, että vasta on alkanut tottua yliopistoon ja kohta pitäisi jo siirtyä eteenpäin. Mutta ei auta vielä hoppuilla, vaan mennä päivä kerrallaan :)







Ihanaa kesää kaikille! Mukavaa lomaa tai tsemppiä viimeiseen rutistukseen :)



4 kommenttia :

  1. Kuka vaatii vitosia ja pisteitä? Oletko se sinä itse vai joku muu? :c

    Tsemppiä ja ihanaa kesää!

    VastaaPoista
  2. Onhan se myönnettävä, että toki on itsessäkin vikaa ja tulee vaadittua itseltä välillä aika paljon. Mutta kyllä niitä paineita tuntuu tulevan ihan yliopiston ja yhteiskunnankin suunnalta: aina pitäisi olla suorittamassa ja tekemässä enemmän, jotta valmistuisi nopeasti, hyvillä arvosanoilla ja jatkaisi heti työelämään kuuliaiseksi veronmaksajaksi.

    Mutta eihän se opiskelu pelkästään pakkopullaa ole, vaan tietysti olen yliopistossa siksi, että itse haluan olla siellä : ) ajattelin vain, että olisi hyvä tuoda myös tällaista näkökulmaa esille, että ei se opiskelukaan aina helppoa ole. Kiitos paljon ja ihanaa kesää sinullekin!

    VastaaPoista
  3. Hei, onko ainakin teorissa (kenties käytännössäkin) mahdollista tehdä opinnot nopeampaa kuin 5,5-vuodessa? Tiedätkö ketään joka olisi valmistunut nopeampaa? Kiitos blogistasi (nimim. psykan opinnoista Joensuussa haaveileva) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Onhan se ihan mahdollista niin teoriassa kuin käytännössä, kaikki on itsestä ja omista voimavaroista kiinni, koska opetussuunnitelma on hyvin joustava ja opiskelijan itse suunniteltavissa. Monet saavat opintoaikaa lyhennettyä etenkin maisteriopinnoissa kiirehtämällä tai tekemällä perusopinnot tai sivuaineet jo etukäteen ennen sisään pääsemistä. Jos oikein ahkera meinaa olla, niin varmaan 4,5 vuoteen valmistuminen on ihan mahdollista. Ja tosiaan viimeiset viisi kuukauttahan ovat palkallista harjoittelua, jonka voi suorittaa missä päin Suomea vaan.

      Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että 5,5 vuotta on todellisuudessa todella lyhyt aika kasvaa tällaiseen asiantuntija-ammattiin, joka vaatii niin tietotaidon kerryttämistä kuin syvällistä itsereflektiota.

      Poista