sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Sinustako psykologi, osa 3:

Kenelle psykologia sopii?

Aiemmin aiheena on ollut Mistä motivaatio pääsykoeurakkaan ja Minun tarinani. Postaussarjan kolmannen osan aiheena on se, kenelle psykologia sopii: millaisia ominaisuuksia psykologilta vaaditaan ja millaisia esteitä psykologina toimimiselle voisi olla. 

Olen usein kuullut sanottavan, että psykologiaa hakevat opiskelemaan ne, jotka toivovat opinnoista ratkaisua omiin ongelmiinsa. Eihän tuo lausahdus suoranaisesti totta ole, mutta on siinä varmasti perääkin: ihmismieli kiehtoo usein niitä, joilla on tietynlaista herkkyyttä sen ymmärtämiseen. Tällaiset ihmiset voivat olla luonnostaan kiinnostuneita toisten auttamisesta tai toisten mielensisäisen maailman ymmärtämisestä, tai sitten heillä on jotakin omakohtaista kokemusta auttamisesta tai avun tarvitsemisesta. Monilla meidän opiskelijoillamme on ratkaisemattomia henkilökohtaisia ongelmia, esimerkiksi vaikeita lapsuudenkokemuksia, masennusta tai syömishäiriötä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että he haluaisivat psykologeiksi vain parantaakseen itsensä tai että heistä tulisi huonoja psykologeja. Eivät psykologit ole mitään yli-ihmisiä, joilla ei saa olla tavallisen kansan tunteita tai vaikeuksia. Omat vaikeudet voivat olla myös voimavara, jonka avulla toisten ongelmia on helpompi ymmärtää.




Toisaalta psykologian opiskelu on henkisesti melko raskasta. Paineet ahkeruudelle ja hyville numeroille ovat kovat. Opintojen tahti on hektinen ja opiskelu vaatii kykyä organisointiin ja itsenäiseen työskentelyyn: oma lukujärjestys ja opiskeluaikataulu on suunniteltava itse. Kukaan ei tule herättämään aamukahdeksaksi luennolle, mutta olet itse vastuussa siitä, jos tentti ei menekään läpi, koska et vain saanut aikaiseksi lukea. Omalla kohdallani yliopiston meininki oli lukion jälkeen hienoinen sokki. Aluksi opiskelu tuntui todella yksinäiseltä ja pelkäsin koko ajan, että teen jotain väärin. Nyt osaan todella nauttia opintojen suomasta vapaudesta. Opiskelen juuri niin kuin itselleni sopii ja käyn vain niillä luennoilla, jotka itseäni kiinnostavat.

Kerran kuulin erään uuden opiskelijan miettivän, tuleeko hän opintojen myötä muuttumaan ihmisenä, kun oppii niin paljon uutta ihmismielestä.  Sanoisin, että vastaus on kyllä ja ei. Lopputulos riippuu täysin yksilöstä. Joku on herkkä omaksumaan uutta tietoa ja tuntee muuttuvansa paljonkin opiskeluiden laajentaessa ajattelua ja näkökulmia. Toinen suhtautuu opintoihin opintoina, eikä anna niiden juurikaan vaikuttaa elämäänsä. Itse kuulun tuohon ensimmäiseen esimerkkiin. Opintojen aikana ajatteluni kehittynyt todella paljon ja tunnen kasvaneeni ihmisenä. Ymmärrän paremmin sekä muita että itseäni. Ajatteluni ei ole enää niin mustavalkoista tai impulsiivista. Toisaalta olin myös hyvin nuori aloittaessani yliopistossa, ja minussa tapahtuneet muutokset selittyvät varmasti osittain iän myötä kypsymisellä. Olen tullut siihen tulokseen, että eniten psykologian opinnot muuttavat niitä ihmisiä, jotka todella pohtivat oppimiaan asioita ja pyrkivät miettimään niiden avulla omaa ja muiden elämää. Jos sen sijaan tavoitteena on suorittaa pika pikaa opinnot ja kahlata hirveä määrä tenttejä läpi, lopputuloksena saattaa olla suuri määrä teoreettista osaamista, jota ei pysty siirtämään käytäntöön.

Eräs lukija oli törmännyt väitteeseen, jonka mukaan auttamisen halu ei saisi olla ainoa syy psykologiaan hakeutumiselle. Minulle ei ole kukaan tuollaista sanonut, mutta olen ehkä vähän samaa mieltä. Tietenkin on hyvä, jos tällaiseen auttamisammattiin hakeutuvat ne, jotka todella haluavat auttaa. Kuitenkin on myös ymmärrettävä, ettei psykologi pysty pelastamaan ihmisiä tai parantamaan heidän ongelmiaan. Monissa muissa ammateissa auttaminen on jotakin hyvin konkreettista, josta voi saada selkeitä tuloksia: hoitaja antaa potilaalle lääkettä, lääkäri parantaa potilaan keksimällä tätä vaivaavan sairauden. Psykologin työ taas on eräällä tavalla melko epämääräistä. Psykologi auttaa keskustelemalla ja kuuntelemalla. Hän ei voi antaa suoria toimintaohjeita tai neuvoja, hän vain yrittää saada asiakasta löytämään omat ongelmansa ja omat ratkaisunsa. Työn tuloksena on, että asiakas oppii ajattelemaan eri tavalla ja pohtimaan omia ongelmiaan. Mitään konkreettista parantumista ei välttämättä ole nähtävissä. Se saattaa tuntua lannistavalta, jos psykologi haluaa auttaa konkreettisesti, parantaa kaikki maailman mielenterveysongelmat.







Jos jotain on opinnoista jäänyt mieleen niin se, ettei moniinkaan asioihin löydy lopullisia totuuksia. Niinpä kaiken tämän pohdiskelun päätteeksi on todettava, ettei psykologian opiskeluille voi löytää mitään yleispäteviä esteitä tai edellytyksiä. On lukemattomia eri tapoja olla psykologianopiskelija tai psykologi: ei ulkopuolelta voi määritellä, kuka alalle lopulta sopii ja kuka ei. Psykologit voivat tehdä hyvin erilaisia töitä. Monesti psykologi mielletään terapeutiksi, mutta mahdollista on myös työskennellä esimerkiksi neuropsykologisten testien, yrityskonsultaation, henkilöstörekrytoinnin tai soveltuvuuskokeiden parissa. Tärkeintä on oma kiinnostus ja motivaatio alalle. Muut asiat selviävät ajan kanssa opintojen edetessä. Olennaista ei ole kysyä, sovinko minä psykologiaan, vaan sopiiko psykologia minulle. Tuntuuko ala sellaiselta, jossa pääsisit toteuttamaan itseäsi?

Esimerkiksi minä hain psykologiaan tavoitteenani tulla terapeutiksi, koska en tiennyt, mitä muuta psykologina voisi tehdä. Opintojen alussa halusin työskennellä nuorten kanssa, ehkä siksi, että olen itsekin vielä nuori. Inhokkini olivat lapset ja työelämä. Nyt neljäntenä vuonna nuo kaksi jälkimmäistä ovat nimenomaan ne, joita harkitsen tulevaksi työalaksi. Ehkä opinnot todella ovat muuttaneet minua?

Olen aiemminkin kertonut blogissa psykologian opinnoista ja psykologin työstä. Tässä muutamia esimerkkejä jatkolukemiseksi:
Älykkyys testissä
Sivuteillä: Sivuaineiden käsikirja kallonkutistajille
Mielenterveyden ammattilaiseksi: Kliininen psykologia I
Ajankohtaista psykologin työstä: Ammatillinen iltapäivä



Millaisia pohdintoja alanvalinta on teissä herättänyt? Oletteko jo miettineet, mitä haluaisitte psykologina tehdä, vai tarvitsisitteko lisätietoja eri mahdollisuuksista?


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti