Tuntureita ja tutkielmaa

Iso-Syötteellä kaikki oli ihanan valkoisen lumen peitossa.

Minä ja Joonas olemme olleet todella kiireisiä opiskelujen kanssa koko lukuvuoden, ja yhteinen aikakin on pitänyt suunnitella kalenterit kourassa. Niinpä päätime tehdä pienen irtioton ja lähteä viikonlopuksi Iso-Syötteelle lumilautailemaan. Matkaa Joensuusta Pudasjärvelle on yli 400 kilometriä, joten autossa ehti hyvin jutella, syödä ja kuunnella musiikkia. Sekä tietenkin tehdä kouluhommia: Joonaksen piti lukea kirjallisuuden kurssia varten Seitsemän Veljestä, joten kuuntelimme muutaman kappaleen äänikirjalta.

Tämä pikku laskija on kyllä uusi tyyli-ikonini!

Kokeilin itse lumilautailua ensimmäisen kerran. Minua oli varoiteltu sen vaikeudesta, joten olin jo henkisesti valmistautunut viettämään enemmän aikaa pyllyllään kuin pystyssä. Joonas on lumilautaillut kaksitoista vuotta, eikä hän tainnut missään vaiheessa täysin ymmärtää vaikeuksiani. Yritin kuitenkin pysyä positiivisena ja ajatella, että joku kerta uskallan vielä pois lasten mäestä! Kyllähän se nauratti pyöriä kaikkien ammattimaisesti laskevien taaperoiden edessä ja kaatuilla naruhississä, mutta pakkohan opettelu on aina jostain aloittaa.

Oli vähän kuumottavaa seisoa keskellä parkkia kamera kädessä, mutta en onnistunut jäämään kenenkään alle. 

Eihän koko viikonloppu tietenkään pelkkää hupia voinut olla, koska opiskelijalla ei koskaan ole lomaa. Aina on joku kouluhomma tehtävänä, ja tällä kertaa se oli gradu. Aina on joku kouluhomma tehtävänä, ja tällä kertaa se oli gradu. Viimeistelin hieman gradututkimuksessani käytettävää kyselylomaketta ja lähetin sen viimein jaettavaksi.

Graduprojektini on vasta aivan alkutekijöissä. Kaikki alkoi viime syksynä, kun Joensuun psykologian opiskelijoiden sähköpostilistalle tuli ilmoitus Joensuun alueen kouluilla toteutettavasta tasa-arvohankkeesta, joka tarjoaisi graduaiheitta psykologian opiskelijalle. Tartuin aiheeseen ja tässä sitä nyt ollaan.

Tasa-arvohanke on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama projekti, jossa pyritään parantamaan rauhattomien luokkien työskentelyilmapiiriä. Hankkeessa pyritään kehittämään luokan rauhattomuuden taustalla vaikuttavia tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen taitoja sekä sosioemotionaalisia taitoja.

Tasa-arvohankkeessa psykologi ja opettaja työskentelevät luokan kanssa ja kuraattori perheiden kanssa. Oma tutkimukseni keskittyy luonnollisesti psykologien työhön. Tarkoitukseni on tutkia, millaiseksi opettajat ovat kokeneet psykologien työskentelyn omassa luokassaan. Opettajalta kysytään esimerkiksi millaiseksi hän on kokenut yhteistyön psykologien kanssa, onko hanke parantanut luokan työskentelyä ja onko hänen oma työskentelynsä muuttunut hankkeen myötä.

Suunnitelmissani olisi jakaa kaikille opettajille kyselylomake sekä lisäksi haastatella muutamia henkilökohtaisesti. Tein kyselylomakkeen psykologien aiemmin tekemän lomakkeen perusteella. Minun versioni on muutaman sivun pidempi ja sisältää paljon avovastauksia, joihin opettaja voi itse kirjoittaa näkemyksiään ilman valmiita vaihtoehtoja. Vastaajalle tämä on varmasti mukavaa, mutta itsehän joudun sitten luokittelemaan kaikki vastaukset jälkikäteen. Siinä on oma vaivansa, mutta on se varmasti myös mukavaa!

Tämä on ensimmäinen tutkimukseni ikinä ja on monia asioita, joita en ymmärrä tutkimuksen teosta. Tähän asti graduohjaajasta ja graduseminaarista on ollut todella paljon hyötyä. Graduseminaari on eräänlainen graduntekijöiden ja -ohjaajien vertaistukiryhmä, jossa pohditaan yhdessä tutkimuksen tekoa. Itse olen kokenut sen erittäin hyödylliseksi: yliopistossa opintoja tehdään yleensä yksin kotona tai kirjastolla, joten on kiva päästä välillä muiden seuraan tuulettumaan.