perjantai 25. syyskuuta 2015

Tee se itse -suotimet


En hirveästi ole jaellut täällä valokuvausvinkkejä, viimeksi olen kertonut, kuinka saada hieno boke-ilmiö valokuviin. Koska valokuvaus on minun mielestäni maailman mielenkiintoisin asia, ajattelin lahjoittaa innostustani vähän teihin lukijoihinkin. Jos omistat järkkärin, kokeile ehdottomasti seuraavia vinkkejä! (ja jos et omista, ota yhteyttä: voisin myydä omat ylimääräiset kamerani pois :D)

Tällä kertaa kyse on siis tee se itse -suotimista. Suodin eli suodatin eli filtteri (engl. filter) on kameran lisäosa, joka kiinnitetään objektiivin päässä oleviin kierteisiin. Eri värisillä suotimilla saa esimerkiksi luotua hienoja tehosteita ilman kuvanmuokkausohjelmaa. Itse käytän kirkkaita uv-suotimia suojaamaan objektiivin linssiä naarmuuntumiselta: jos naarmu tulee, muutaman kympin arvoinen suodin on helppo vaihtaa. Sen sijaan satojen eurojen objektiivin linssin naarmuuntuminen on aikamoinen menetys.

En kuitenkaan omista mitään erikoissuotimia, koska ne ovat kalliita. Olen kuitenkin aina halunnut päästä kokeilemaan erilaisia tehosteita. Olin kuullut, että erilaisia suotimia voi tehdä itsekin, mutten ollut tutustunut asiaan sen tarkemmin.

Välillä pitää saada oppia jotain uutta valokuvauksessa. Niinpä innostuin lukiessani valokuvauslehdestä vinkin, että kannattaa kokeilla sukkahousuja suotimena linssin edessä. Pakko oli päästä testaamaan, kun kuulosti todella älyttömältä - ja näytti lopulta vielä älyttömämmältä! Ei tullut kauhean ammattimainen olo tällaisen hirvityksen kanssa:


Ja oli muuten halpa filtteri! Ei tarvittu kuin sukkahousut ja ponnari.


Otin kameran mukaan kauppareissulle, sillä keskustan laitamilla oli pienen pieni niitty, jossa olin aina halunnut kuvata. Eli ei kun vaan Joonas pusikkoon punkkien syötäväksi! Lopputulos oli aivan mielettömän hieno. Sukkahousut saivat aikaan todella utuisen tunnelman, josta korjasin vain hieman värejä. Otin nämä kuvat auringossa hieman vastavaloon, joten sukkahousujen efekti korostui aika voimakkaasti. Jos haluaa vähän hienovaraisempaa lopputulosta, kannattaa kokeilla kuvaamista pilvisellä säällä tai varjossa.

Ilmeisesti voisi kokeilla myös mustia sukkahousuja ja reikien repimistä sukkahousuihin. Ne konstit säästin vielä seuraavaan kertaan.





Tutkiskelin vähän lisää, minkälaisia tee se itse -filttereitä voisi olla. Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyi jos jonkinlaista väkerrystä:

  • Filmin negatiivi
  • Leikattu vesipullo (niin, että pullon reikä tulee linssin kohdalle)
  • Muovipussi (niin, että leikataan pieni reikä linssin kohdalle)
  • Värillinen sellofaani
  • Silmälasien linssi
  • Aurinkolasit


Päätin kokeilla aurinkolaseja, koska se oli suhteellisen vaivatonta. Satuin juuri sopivasti auringonlaskun aikaan Pielisjoen rannalle. Koska kameran on vaikea tarkentaa, jos linssin edessä on paljon ylimääräistä tavaraa, tarkensin ensin haluamaani kohtaan ja nostin vasta sen jälkeen aurinkolasit linssin päälle.

Tällaiset kotikutoiset suotimet tietysti syövät kuvan terävyyttä, mutta ei se ainakaan minua haitannut. Lisäksi kuva tietysti tärähtää helposti, jos joutuu pitelemään kameraa toisessa ja suodinta toisessa kädessä, eli kolmijalka olisi aika kätevä. Ei kuitenkaan sattunut itselleni reppuun mukaan.

Lopputulos näille kokeiluilleni oli, että aion ehdottomasti jatkaa. Tuntuu jotenkin paljon "aidommalta" muokata kuvia erilaisilla suotimilla kuin kuvankäsittelyohjelmalla. Siihen tulee mukavan perinteinen ja käsikutoinen fiilis. Vaikka en kyllä voi väittää, etteivätkö nämäkin kuvat olisi Lightroomilla paranneltuja :D


Aurinkolasien reunat pehmenevät mukavasti, kun ne jäävät tarkennusalueen ulkopuolelle. 

Tässä aurinkolasien linssi korostaa auringon viimeisiä säteitä.


torstai 17. syyskuuta 2015

Älykkyys testissä


Kukapa ei olisi joskus tehnyt netistä löytyviä älykkyystestejä ja kuvitellut niiden antamien tulosten perusteella päätyvänsä vielä joskus Mensan kunniajäseneksi. Minä ainakin olen! Siksi tartuin heti tilaisuuteen palauttaa itseni maanpinnalle, kun parin ystäväni piti harjoitella älykkyystestin tekemistä kurssia varten. Tämä olikin varmaan viimeinen mahdollisuuteni osallistua testiin. Kun ensi vuonna tuolla samalla kurssilla näen testin oikeat vastaukset, ei minun testaamisessani olisi enää mitään järkeä. Eiväthän tulokset silloin minun todellista tasoani paljastaisi.




Testinä toimi siis WAIS-IV (Wechsler adult intelligence scale, fourth edition), joka on eniten käytetty älykkyystesti Suomessa. Se on pitkä testi, joka sisältää juuri sellaisia tehtäviä, joita älykkyystestiltä sopii odottaakin: palikkatestejä, sanojen selittämisen testejä jne.

Minut tuo testi onnistui yllättämään pituudellaan. Jokainen tehtävä tuntui niin vaikealta, että jouduin pinnistelemään koko ajan. Huomasin jo vartin jälkeen, että aloin olla ihan poikki. Ehkä työmuistini toiminnasta kertookin jotain se, että ennen taukoa keskittymiseni alkoi herpaantua toden teolla. En pystynyt enää vastaamaan kysymyksiin, koska unohdin saman tien, mitä minulta oli juuri kysytty. Tuli kyllä tyhmä olo!




Oli hyvä kokemus joutua testattavan paikalle, jotta sitten työelämässä ymmärtää, miltä se voi tuntua. Vaikka testaajina toimivat kaksi kaveriani, tilanne tuntui todella jännittävältä. Sydän löi tuhatta ja sataa ja kädet alkoivat täristä. Ajatus aikarajasta sekoitti pääni välillä ihan kokonaan. Mietin vain, miten nopeasti näihin pitäisi vastata. Matemaattisten tehtävien kohdalla ajattelin, että tästä en kyllä selviä ikinä. Enkä kyllä kovin hyvin selvinnytkään. Jos testaajana olisi ollut minulle tuntematon pykologi ja testauspaikkana joku virallinen työhuone, olisin ollut ihan pulassa.

Toivottavasti kaikki testattavat eivät ole niin hermona kuin minä : D hyväähän älykkyystestillä vain tarkoitetaan. Sillä voidaan kartoittaa ongelmia jollakin osa-alueella ja selvittää syitä esimerkiksi opiskeluvaikeuksille. Ei psykologien tarkoitus minun mielestäni olekaan vertailla normaalien ihmisten älykkyyttä ja selvittää, kuka on fiksumpi kuin joku toinen. Minun kohdallani haluttiin tietysti vain katsoa, miten minä ja testaajat pärjäävät.

Erittäin opettavainen puolitoistatuntinen siis. Suosittelen lämpimästi kaikille, joita pyydetään opiskelijoiden koekaniineiksi!


P.S. Ymmärsin vasta nyt sallia blogissa myös anonyymin kommentoinnin. Eli jos haluat sanoa jotain, mitään sisäänkirjautumista ei enää tarvita! :)


Tältä ne tulevaisuuden psykologit sitten näyttävät.


maanantai 14. syyskuuta 2015

Sivuteillä

Sivuaineiden käsikirja kallonkutistajille


Opintojen alussa koin hirveää tuskaa yrittäessäni löytää itselleni sivuaineita. Niinpä ajattelin yrittää vähän auttaa niitä, jotka ovat nyt samassa tilanteessa. Kerron tietenkin vain omasta ja tuttavien kokemuksista, eikä tämä "opas" ole kaikenkattava. Kannattaa siis kysellä vielä lisää vanhemmilta opiskelijoilta ja ohjaajalta!





Itä-Suomen yliopistossa psykologian opetussuunnitelmaan kuuluu joko kaksi lyhyttä sivuainetta eli kahdet perusopinnot tai yksi pitkä sivuaine eli yhdestä samasta oppiaineesta perus- ja aineopinnot. Sivuaineita saa tietenkin olla niin paljon kuin vain jaksaa lukea, mutta minimi on tämä. 

Sivuaineiden opiskelun voi aloittaa missä vaiheessa tahansa. Kannattaa kuitenkin yrittää päättää sivuaineet melko varhaisessa vaiheessa, että niitä ehtii rauhassa opiskella. Esimerkiksi yhden sivuaineen ehtii kyllä käydä yhden lukuvuoden aikana hyvin, mutta sen lisäksi pitäisi tietenkin samalla opiskella omaa pääainettakin :D eli viimeistään toisena opiskeluvuotena kannattaa jo aloittaa, jos ei halua hirveää kiirettä.





Minä aloitin ensimmäisenä vuonna saksan kielen ja kulttuurin. Olin opiskellut pitkän saksan, joten halusin pitää kielitaitoa yllä. Kielten opiskeluun tarvitsee opiskeluoikeuden, jonka saa läpäisemällä kielioppikokeen. Sen sijaan kielikeskuksella voi opiskella yksittäisiä kursseja esimerkiksi venäjää. Itse olen nähnyt saksan kielen opiskelun mukavana vastapainona psykologialle. On ollut hauska nähdä, miten eri tavalla eri oppiaineissa hommat toimivat. Kielissä on nimittäin paljon enemmän pakollista läsnäoloa ja jopa kotitehtäviä, joita psykologiassa ei kyllä ainakaan vielä ole tullut vastaan :D

Sivuainevalikoimaan kannattaa tutustua rauhassa ja miettiä sitä, mikä sopisi itselle parhaiten. WebOodista näkee kurssien sisällön ja toteutustavan. Esimerkiksi kieliopinnot ovat usein pienryhmäopetusta. Toinen sivuaineeni nuorisotutkimus koostui kirjatenteistä. Kirjatentit ovat joustavia ja helppoja yhdistää muuhun elämään, koska niiden ajankohdan voi päättää itse. Toisaalta niihin lukeminen tarkoittaa sitten yksin kirjastolla istumista.

Monet haluavat sivuaineen, josta voi saada suoraa hyötyä psykologiaan. Niitäkin on monia omasta kiinnostuksesta riippuen: esimerkiksi nuorisotutkimus nuorten kanssa työskentelystä kiinnostuneille, erityispedagogiikka erityistukea tarvitsevien lasten kanssa työskentelemään halajaville, kauppatiede yrittäjyydestä unelmoiville, filosofia, sosiologia ja sukupuolentutkimus korkealentoista ajattelua harrastaville, oikeustiede ja oikeuspsykologia rikollisista kiinnostuneille... :D Nyrkkisääntönä voisi pitää, että sivuaineena voi opiskella ainakin kaikkea, mitä voi opiskella pääaineenakin.

Jos ei Joensuun sivuainevalikoima riitä, on mahdollista ottaa joitakin sivuaineita avoimesta yliopistosta. Nämä sivuaineet ovat maksullisia, mutta yliopisto maksaa ne puolestasi, kunhan ehdit mukaan hakuun. Meidän opiskelijat ovat lukeneet ainakin kansanterveystiedettä, ravitsemustiedettä, työ- ja organisaatiopsykologiaa ja lasten ja nuorten psyykkistä hyvinvointia. Lisäksi sivuaineita voi ottaa muista yliopistoista, esimerkiksi Jyväskylän yliopiston psykologian laitokselta. Nämä ovat joustavan opinto-oikeuden opintoja eli JOO-opintoja.




Toisin sanoen valikoima on valtava, mutta ei kannata lannistua! Viiden vuoden aikana ehtii kyllä tajuta, mikä itseä kiinnostaa.

Toivottavasti tekstistä oli jotakin apua, ainakin se oli pitkä :D hauskoja opintoja!



maanantai 7. syyskuuta 2015

Vohvelien yhdistävä voima

Oidipuslaiset Utransaarella






Lukuvuoden ensimmäisenä viikonloppuna opiskelijat pääsivät näyttämään eräjormailutaitonsa, kun suuntasimme Joensuun Villiin Länteen eli Utransaarelle. Ohjelmassa oli makkaran, vaahtokarkkien ja vohvelien paistamista nuotiolla, eli aika ruokapainotteisesti lähdettiin liikkeelle :D

Oli mukavaa istuskella nuotion ympärillä ja tavata ihmisiä kesätauon jälkeen. Itse pidän tällaisia "terveellisiä" tapahtumia mukavana vaihteluna kaikille ryyppyjuhlille, joita yliopistossa on kolmen vuoden aikana nähnyt jo kyllästymiseen asti. Tästä reissusta ei tullut kuin korkeintaan sokerihumala tai häkämyrkytys! Humalatilan sijaan ihmisiä yhdistivät tehokkaasti ruoasta ja koirista puhuminen.

Kuulin huhuja, että jotkut eivät päässeet paikalle pyörän puuttumisen takia. Niille opiskelijoille antaisin sellaisen vinkin, että Joensuussa kannattaisi todellakin olla pyörä käytettävissä. Julkinen liikenne kun ei ole mistään parhaimmasta päästä, niin voi olla vaikea päästä yöllä kauemmaksi kotiin tai päivällä edes kaverin luokse, jos meinasi aina vain kävellä. Minulle pyörä on täysin korvaamaton. En kyllä ehtisi luennoille ajoissa ilman suurinta vaihdetta, vaikka asunkin puolentoista kilometrin päässä yliopistolta :D

Vohvelit paistettiin tällaisella valurautapannulla. Oli muuten hyviä!



Opiskelijoiden mukaan ottamat koirat saivat osakseen paljon hellyyttä.



Jee, olipa kivaa Utransaarella! Ylävitonen!



keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Kaunis, karu Tukholma




Viimein päätin, etten anna kuvanmuokkausohjelman puutteen lannistaa. Latasin vanhan kunnon Picasan, jotta saisin jaettua teille elokuisen Tukholman-reissun tunnelmia. Lensimme siis Joonaksen kanssa kolmeksi yöksi tuohon Ruotsin pääkaupunkiin, jossa kumpikaan ei ollut "kunnolla" käynyt. Oli ihanaa päästä ulkomaille pitkästä aikaa, pois Joensuusta. Mutta ihan yhtä ihanaa oli kyllä tulla takaisin kotiin! : )








Tukholma yllätti kyllä positiivisesti. Nähtävää oli paljon, sillä joka paikassa oli todella kaunista. Kaupunki oli täynnä vanhoja rakennuksia ja katutaidetta. Se oli mielenkiintoinen yhdistelmä uutta ja vanhaa. Suurimman osan ajasta kävelimme katuja kartta kädessä tai matkasimme metrolla uusiin paikkoihin. Säät olivat täydelliset, joka päivä lämpötila oli noin 24 astetta, joten pääsimme joka päivä ihastelemaan maisemia ja auringonlaskua.

Ihastuin kaupungin karun urbaaniin ulkonäköön. Kiviset kadut olivat täynnä erilaisia tarroja, julisteita ja flaijereita. Joka paikassa oli joku remontti käynnissä, esimerkiksi Sergelin tori oli peitetty kokonaan (eipä se mikään kauhean erikoinen nähtävyys olisi ollutkaan : D).


Södermalmissa shoppailimme kirppareilla, kuten Stockholms Stadmissionissa.

Kauniita puistoja löytyi joka paikasta. Södermalmissa lepäilimme
hetken hautausmaalle rakennetussa rauhallisesssa puistossa.


Koskaan en ole tavannut niin mukavia ihmisiä! Tuntemattomat tarjoutuivat auttamaan meitä, kun vähänkään yritimme tutkiskella karttaa. Kaikki puhuivat todella hyvää englantia, mutta jaksoivat kuunnella myös minun suomenruotsia muistuttavaa mongerrustanikin. Minä kun olin päättänyt, että Ruotsissahan puhutaan sitten ruotsia, kun sitä on niin monta vuotta opiskeltukin! Kerran jouduin taipumaan, kun hirveä vessahätä yllätti, enkä jaksanut miettiä, miten kysyisin ruotsin kielellä "tarvitseeko tuonne vessaan jonkun avaimen vai mitenkä sinne pääsee". Pieni morkkis kyllä iski jälkeenpäin ja päätin vielä tsempata.

Parasta olivat Södermalm ja Djurgården. Södermalmissa kiertelimme kirppiksiä ja vietimme iltaa kallioilla, joilta oli mahtavat näköalat vastarannalle. Seuraavana päivänä lähdimme Djurgårdeniin Vasa-museoon. Se oli ainoa museo, jossa kävimme, ja olikin hyvä valinta! Laiva oli todella hieno ja jaksoimme olla museossa yllättävän kauan, vaikka molempia vaivasi hienoinen väsynyt edellisillan "ravintolakierroksesta" : D




Södermalmin kallioilla oli hyvä meininki auringonlaskun aikaan.


Koko reissu oli kyllä todella mukava, juuri sopiva päätös kesälomalle. Suosittelen kyllä Tukholmaa kaikille. Moni ei näe muuta kuin keskustan käydessään Ruotsin-risteilyllä, mutta kaupungissa on todella paljon kaikkea kiinnostavaa. Menisin mielelläni uudestaankin.