Vappuhulinoita

Eipä ole viime aikoina tullut oikein kirjoiteltua blogiin, kun ennemmin olen yrittänyt nauttia aivan täydellisistä keleistä. Nyt ajattelin kuitenkin jakaa teille hieman kuvatunnelmia vapusta. Oidipus ja Kassos (eli kasvastustieteiden ainejärjestö) järjestivät yhteiset vappujuhlat Kahvila Laiturissa. Tarjolla oli syömistä, juomista, ohjelmaa ja rentoa yhdessäoloa. Minusta oli kyllä mukavin vappu ikinä! Paikalla oli niin uusia kuin vanhoja opiskelijoita, jopa minun ikivanha vuosikurssini (2012) oli hyvin edustettuna :D

Huomasin muuten, että blogille on tullut useita uusia lukijoita. Tervetuloa ja kertokaahan postaustoiveita, jos sellaisia tulee mieleen! :)

Ihan alkajaisiksi piti koristella ja pussailla kaikki ilmapallot.

Tarjolla oli myös pientä ohjelmaa. Kuvasta päätellen kovin hauskaakin!

Beer Pong herätti kaikenlaisia tunteita.

Pitihän se itsekin päästä kameran eteen. Kiitos kuvaajalle, kuka lienetkin :D

Vinkkejä tuleville henkilökuvaajille

Valokuvausinnostukseni sai jälleen uutta potkua, kun sain positiivista palautetta yhdeltä kuvattavaltani. Mallinohjaus on ollut itselleni aina kompastuskivi. Kyllä, psykologianopiskelijana minun pitäisi varmaankin omata taito saada ihmiset rentoutumaan ja nauttimaan kuvaustilanteesta niin, että kasvoille saataisiin kaunis aito ilme, eikä mikään opeteltu irvistys. Ei, en kuitenkaan sitä omaa. Olen itsekin kuvaustilanteessa yleensä aivan liian hermostunut!

Nyt olen kuitenkin pariin otteeseen kokenut onnistuvani kuvattavan ohjauksessa oikein mallikkaasti. Olen uskaltanut ehdottaa uusia asentoja ja ilmeitä ja hallinnut kameran käytön niin, etten ole hermostuttanut kuvattavaa ylimääräisellä säätämisellä ja hääräämisellä. Helppoa se ei ole, mutta mielestäni avain kuvaajana onnistumiseen on tämä: esitä, että tiedät, mitä teet. Jos esität tarpeeksi hyvin, vakuutat sekä kuvattavan että itsesi, ja niin molemmilla on rennompaa. Älä kerro, että valaistus on huono. Tai että akku loppuu pian. Tai että otit juuri sen väärän objektiivin mukaan. Tai että kuvasit vahingossa jiipeginä etkä rawina (mikä oikeasti on aika karkea virhe ja tapahtuu minulle usein :D). 

Sano ennemmin, että vau kun näytät hyvältä/ oletpa luonnollinen kameran edessä/ vaatteesi väri tuo ihanasti eloa kuvaan. Ota pari kuvaa, neuvo uusi asento, ota taas pari kuvaa ja näytä kuvattavalle otoksesi. Kuvattavat saattavat haluta aivan eri asioita kuin sinä, joten yksinkertaisinta on näyttää kuvia kameran näytöltä heti kuvaustilanteessa. Muuten kuvattava voi jälkikäteen ajatella, etteivät kuvat näytä yhtään siltä, mitä hän halusi. Pyrin itse aina siihen, että kuvattava näyttäisi hyvältä omissakin silmissään, eikä vain minun.

Viime aikoina olen päässyt keskittymään vähän enemmän valokuvaukseen. Ostin uuden objektiivin, kävin päivän mittaisella käsisalamakuvauskurssilla Helsingissä ja kuvasin potretteja paristakin tutusta. Samaan aikaan olen lukenut paljon erilaisia valokuvausoppaita kehittääkseni omia kuvaustaitojani.

Ihmisiä kuvatessa minulla on muutamia muistisääntöjä: 1) Tarkennus kasvoihin. Kuva on auttamattomasti pilalla, jos näin ei ole. Ja kuvaa kasvojen tasolta. 2) Pyydä kuvattavaa kääntämään kasvoja hieman kohti päävaloa, jotta kasvoille syntyy valon ja varjon tasapaino. 3) Kuvaa normaaliobjektiivilla (n. 35-70mm) eli sellaisella, joka näyttää kohteen samalla tavoin kuin ihmissilmä. Laajakuvaobjektiivit (alle 30mm) venyttävät ja teleobjektiivit (yli 70mm) kutistavat mittasuhteita. 4) Käytä tarpeeksi lyhyttä suljinaikaa, koska ihminen ei pysy täysin paikallaan ja kuvasta tulee helposti sumea. Jos kuvasta tulee liian tumma, lisää ISO-arvoa, älä pidennä suljinaikaa. 5) Jos haluat olla superhuolellinen, käytä kolmijalkaa vakauttamaan kameraa. Itse en koskaan jaksa :D

Tässä muutama omasta mielestäni kelpo otos. Molempien kuvausten tavoitteena oli melko "virallinen" henkilöpotretti, jonka kehtaa laittaa muuallekin kuin snäppiin. Kuvasin molemmissa tapauksissa juuri Tori.fi:n kautta hankkimallani Nikkor 50mm f/1.8 D -objektiivilla, johon rakastuin ensikoskemalla: se on pieni, kevyt, tarkka ja todella valovoimainen. Tällaiset kiinteäpolttoväliset objektiivit ovat myös laatuunsa nähden todella edullisia, koska niissä käytetään yksinkertaisempaa tekniikkaa kuin teleobjektiiveissa.

50mm, 1/100 s., f/3.2., ISO 250

50 mm, 1/250 s., f/2,8, ISO 320 

Toivottavasti joku on yhtä kiinnostunut valokuvauksesta kuin minä ja jaksoi lukea loppuun asti! Niin ja kuulin muuten, että yhteishaku on käynnissä. Tsemppiä hakjoille, muistakaa priorisoida hakukohteet huolella! :)

K niin kuin...

Kuvahaastepostaus

Törmäsin Pieni lintu-blogissa kuvahaasteeseen, jossa tulee esitellä k-kirjaimella alkavia asioita. En ole ennen osallistunut tällaisiin "tempauksiin", mutta näin tämän mukavana mahdollisuutena jakaa vaihteeksi kuvia. Haasteessa toiveena olivat makrokuvat, mutta makroputken puutteessa on tyydyttävä näihin, mitä on ;)

Yritin miettiä, mitä iloa k:lla alkavista asioista elämässä voikaan olla. Tässä muutama esimerkki kotoa löytyvistä kallisarvoisista asioista.

Karkkipäivä.

Voisiko olla mitään parempaa kuin itsetehdyt leivonnaiset? Olen yrittänyt viime aikoina vähentää sokerin syömistä, mutta helppoa se ei ole ollut!

Kaveri.

Tämä kaveri on kulkenut rinnallani jo yli kaksi vuotta. Hyvä ystäväni totesi minulle jokin aika sitten, "en voisi kuvitella sinua ilman Joonasta".

Kamera.

Kotoa löytyy nykyään ties minkälaista hilavitkutinta ja kuvausvälineistöni onkin kehittynyt hurjasti. Valokuvaus onkin välineurheilua parhaimmillaan... Puolustuksekseni voin sanoa, että kaikki kuvien tarvikkeet on ostettu käytettynä :)

Aiemmin vaihtelin usein Tokina 12-24mm f/4:n ja Nikkor 18-200mm f/3.5-5.6:n välillä. Ostettuani kiinteäpolttovälisen Nikkor 30mm f/1.8:n olen rakastunut siihen niin, etten ole enää muita huolinut :D

Vuosi 2015 kuvina

Päädyin muistelemaan viime vuotta blogin kirjoitusten ja kuvien avulla. Paljon ehti tapahtua kahdessatoista kuukaudessa! Tutustuin uusiin ihmisiin, matkustelin, opiskelin ja koin monenlaisia tunteita. Mitkä olivat viime vuoden kohokohdat?

Talvi

Blogin ansiosta päädyin taas valokuvaamaan aktiivisesti, mikä on tuonut elämääni todella paljon iloa. Katsellessani blogin ensimmäisiä kuvia huomaan selvästi, kuinka paljon olen kehittynyt jo vuodessa.

Kaikesta kiireestä huolimatta uskalsimme Joonaksen kanssa repäistä muutaman päivän lomaa lähteäksemme Iso-Syötteelle kahdestaan. Lumilautailu ensimmäistä kertaa elämässä oli todella hauska kokemus. On mukava opetella uusia asioita vielä näin "vanhempanakin".

Oidipuksen hallituksessa olen päässyt tutustumaan hienoihin ihmisiin ja mitä erilaisimpiin tapahtumiin, joita olemme keksineet yhdessä järjestää. Puheenjohtajakausi opetti minulle todella paljon yhteistyöstä, organisoinnista ja henkilöjohtamisesta.

Uuden valokuvausinnostuksen myötä ostin myös paremman kameran, käytetyn Nikon D300:n. Tämä on yksi ensimmäisistä kuvista, joita uudella kamerallani otin. Sittemmin olen innostunut tilailemaan yhä useampia objektiiveja.

Kesä

Todella hektisen kevään jälkeen olin aivan poikki. Onneksi kesään mahtui paljon mukavia asioita, kuten Paimenpojan polun vaellus, ratsastusleiri ja kolmen päivän reissu Tukholmassa.

Syksy

Alkusyksyn lämmössä otin tämän kuvan, jonka avulla pääsin mukaan PS16-näyttelyyn.

Madeiran-reissu oli ihana alku syksylle. Tuolla saarella sielu lepää kauneudessa ja rauhallisuudessa.

Syksyllä tutustuin mahtavaan porukkaan, jonka kanssa on tullut koettua jo paljon ihania hetkiä.

Kokonaisuudessaan viime vuosi oli kuin pitkä oppimiskokemus, jonka aikana löysin intohimoni valokuvaajana ja ehkä jollain tavalla myös rajani ihmisenä. Ehkä viimein opin ymmärtämään, ettei ihan kaikkea voi tehdä samaan aikaan, vaan välillä pitää antaa itsensä levätä. Kantapään kautta piti tietysti sekin oppia: kesäloman alussa olin niin poikki, että sängystä ylös pääseminenkin oli todellista taistelua.

Syksy menikin vielä aikalailla toipuessa ja rauhallisempaa tahtia harjoitellessa :D Opinnot etenivät kuitenkin normaalisti. Sain aineopinnot päätökseen ja kandintutkinnon ulos hyvin arvosanoin. Syksyllä keskityin paljon gradun tekemiseen, mutta suoritin myös muutamia maisteriopintojen kursseja. Nyt katse alkaa jo pikkuhiljaa suuntautua  harjoitteluun ja valmistumiseen. Tuntuu toisaalta helpottavalta, toisaalta todella pelottavalta: pian elämäni hienoin jakso, opiskeluelämä Joensuussa, päättyy, kun lähden kohti uusia haasteita.

PS16-näyttelyn kunniaksi olen päättänyt panostaa valokuvien jakamiseen Instagamissa. Kannattaa käydä katsomassa @roosanenh! :)

Askelen lähempänä unelmaa

Kaksi viikkoa sitten minulla oli todella huono päivä. Kaikki tuntui menevän ihan väärin, koko elämä oli menossa juuri siihen toiseen suuntaan, kuin mihin olisin halunnut. Olin yksinäinen ja onneton käpertyessäni sohvalla villaviltin sisään. Kunnes kännykkää räplätessä sain yhtäkkiä sähköpostia. Luin sen sisältämän viestin ja aloin itkeä kovemmin kuin koskaan.

Olin saanut viestin, jossa luki: 

Teosvalinnat PS16 - Pohjois-Savon valokuvan aluenäyttely on nyt suoritettu. Iloksesi voimme ilmoittaa, että näyttelyyn on valikoitunut sinulta seuraavat teokset:
Roosa Hämäläinen: Menneisyys

Sillä hetkellä tunsin, että olin saavuttanut elämäni suurimman unelman. Olin askelen lähempänä  ihan oikeaa valokuvaajan uraa. Olin niin onnellinen, että tärisin, ja kylmiä väreitä juoksi pitkin kehoani. Kuinka minä olin voinut saada valokuvani Pohjois-Savon valokuvan aluenäyttelyyn? Minä, joka en ymmärrä kuvaamisesta mitään ja joka on opetellut kaiken alusta lähtien itse!

Tuo hetki sai minut jälleen ymmärtämään, kuinka tärkeää valokuvaus on minulle. Olen aina kokenut olevani taiteellinen ihminen. En kuitenkaan osaa piirtää, maalata tai soittaa mitään. Valokuvausta olen kuitenkin harrastanut niin monta vuotta, että kamera kädessä oleminen tuntuu luontevalta ja kotoiselta. Ja silloin kun en ole kamera kädessä, tarkkailen ympäristöä ja mietin, miten siitä saisi hyviä kuvia: mikä sommittelu, mikä aukko, mikä valotusaika. Elämäni palkitsevimpia ovat olleet ne tilanteet, joissa olen onnistunut ottamaan mielestäni onnistuneen kuvan.

Innostuksestani huolimatta olen valokuvausmaailmassa edelleen untuvikko, joka joutuu jatkuvasti kyselemään neuvoa ja katsomaan  apuvideoita. Mutta jo tämän vuoden aikana, panostettuani valokuvaukseen yhä enemmän, olen kehittynyt sellaista tahtia, että ihan pakostahan tässä innostuu :) Jatkan siis edelleen unelmani tavoittelua eli täydellisen valokuvaustaidon etsimistä. Toivottavasti teilläkin on jokin unelma, jota jahdata. Minulle se ainakin antaa todella paljon inspiraatiota ja innostusta.

 

Tee se itse -suotimet

En hirveästi ole jaellut täällä valokuvausvinkkejä, viimeksi olen kertonut, kuinka saada hieno boke-ilmiö valokuviin. Koska valokuvaus on minun mielestäni maailman mielenkiintoisin asia, ajattelin lahjoittaa innostustani vähän teihin lukijoihinkin. Jos omistat järkkärin, kokeile ehdottomasti seuraavia vinkkejä! (ja jos et omista, ota yhteyttä: voisin myydä omat ylimääräiset kamerani pois :D)

Tällä kertaa kyse on siis tee se itse -suotimista. Suodin eli suodatin eli filtteri (engl. filter) on kameran lisäosa, joka kiinnitetään objektiivin päässä oleviin kierteisiin. Eri värisillä suotimilla saa esimerkiksi luotua hienoja tehosteita ilman kuvanmuokkausohjelmaa. Itse käytän kirkkaita uv-suotimia suojaamaan objektiivin linssiä naarmuuntumiselta: jos naarmu tulee, muutaman kympin arvoinen suodin on helppo vaihtaa. Sen sijaan satojen eurojen objektiivin linssin naarmuuntuminen on aikamoinen menetys.

En kuitenkaan omista mitään erikoissuotimia, koska ne ovat kalliita. Olen kuitenkin aina halunnut päästä kokeilemaan erilaisia tehosteita. Olin kuullut, että erilaisia suotimia voi tehdä itsekin, mutten ollut tutustunut asiaan sen tarkemmin.

Välillä pitää saada oppia jotain uutta valokuvauksessa. Niinpä innostuin lukiessani valokuvauslehdestä vinkin, että kannattaa kokeilla sukkahousuja suotimena linssin edessä. Pakko oli päästä testaamaan, kun kuulosti todella älyttömältä - ja näytti lopulta vielä älyttömämmältä! Ei tullut kauhean ammattimainen olo tällaisen hirvityksen kanssa:

Ja oli muuten halpa filtteri! Ei tarvittu kuin sukkahousut ja ponnari.

Otin kameran mukaan kauppareissulle, sillä keskustan laitamilla oli pienen pieni niitty, jossa olin aina halunnut kuvata. Eli ei kun vaan Joonas pusikkoon punkkien syötäväksi! Lopputulos oli aivan mielettömän hieno. Sukkahousut saivat aikaan todella utuisen tunnelman, josta korjasin vain hieman värejä. Otin nämä kuvat auringossa hieman vastavaloon, joten sukkahousujen efekti korostui aika voimakkaasti. Jos haluaa vähän hienovaraisempaa lopputulosta, kannattaa kokeilla kuvaamista pilvisellä säällä tai varjossa.

Ilmeisesti voisi kokeilla myös mustia sukkahousuja ja reikien repimistä sukkahousuihin. Ne konstit säästin vielä seuraavaan kertaan.

Tutkiskelin vähän lisää, minkälaisia tee se itse -filttereitä voisi olla. Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyi jos jonkinlaista väkerrystä:

• Filmin negatiivi
• Leikattu vesipullo (niin, että pullon reikä tulee linssin kohdalle)
• Muovipussi (niin, että leikataan pieni reikä linssin kohdalle)
• Värillinen sellofaani
• Silmälasien linssi
• Aurinkolasit

Päätin kokeilla aurinkolaseja, koska se oli suhteellisen vaivatonta. Satuin juuri sopivasti auringonlaskun aikaan Pielisjoen rannalle. Koska kameran on vaikea tarkentaa, jos linssin edessä on paljon ylimääräistä tavaraa, tarkensin ensin haluamaani kohtaan ja nostin vasta sen jälkeen aurinkolasit linssin päälle.

Tällaiset kotikutoiset suotimet tietysti syövät kuvan terävyyttä, mutta ei se ainakaan minua haitannut. Lisäksi kuva tietysti tärähtää helposti, jos joutuu pitelemään kameraa toisessa ja suodinta toisessa kädessä, eli kolmijalka olisi aika kätevä. Ei kuitenkaan sattunut itselleni reppuun mukaan.

Lopputulos näille kokeiluilleni oli, että aion ehdottomasti jatkaa. Tuntuu jotenkin paljon "aidommalta" muokata kuvia erilaisilla suotimilla kuin kuvankäsittelyohjelmalla. Siihen tulee mukavan perinteinen ja käsikutoinen fiilis. Vaikka en kyllä voi väittää, etteivätkö nämäkin kuvat olisi Lightroomilla paranneltuja :D

Aurinkolasien reunat pehmenevät mukavasti, kun ne jäävät tarkennusalueen ulkopuolelle. 

Tässä aurinkolasien linssi korostaa auringon viimeisiä säteitä.

Kaunis, karu Tukholma

Viimein päätin, etten anna kuvanmuokkausohjelman puutteen lannistaa. Latasin vanhan kunnon Picasan, jotta saisin jaettua teille elokuisen Tukholman-reissun tunnelmia. Lensimme siis Joonaksen kanssa kolmeksi yöksi tuohon Ruotsin pääkaupunkiin, jossa kumpikaan ei ollut "kunnolla" käynyt. Oli ihanaa päästä ulkomaille pitkästä aikaa, pois Joensuusta. Mutta ihan yhtä ihanaa oli kyllä tulla takaisin kotiin! : )

Tukholma yllätti kyllä positiivisesti. Nähtävää oli paljon, sillä joka paikassa oli todella kaunista. Kaupunki oli täynnä vanhoja rakennuksia ja katutaidetta. Se oli mielenkiintoinen yhdistelmä uutta ja vanhaa. Suurimman osan ajasta kävelimme katuja kartta kädessä tai matkasimme metrolla uusiin paikkoihin. Säät olivat täydelliset, joka päivä lämpötila oli noin 24 astetta, joten pääsimme joka päivä ihastelemaan maisemia ja auringonlaskua.

Ihastuin kaupungin karun urbaaniin ulkonäköön. Kiviset kadut olivat täynnä erilaisia tarroja, julisteita ja flaijereita. Joka paikassa oli joku remontti käynnissä, esimerkiksi Sergelin tori oli peitetty kokonaan (eipä se mikään kauhean erikoinen nähtävyys olisi ollutkaan : D).

Södermalmissa shoppailimme kirppareilla, kuten Stockholms Stadmissionissa.

Kauniita puistoja löytyi joka paikasta. Södermalmissa lepäilimme
hetken hautausmaalle rakennetussa rauhallisesssa puistossa.

Koskaan en ole tavannut niin mukavia ihmisiä! Tuntemattomat tarjoutuivat auttamaan meitä, kun vähänkään yritimme tutkiskella karttaa. Kaikki puhuivat todella hyvää englantia, mutta jaksoivat kuunnella myös minun suomenruotsia muistuttavaa mongerrustanikin. Minä kun olin päättänyt, että Ruotsissahan puhutaan sitten ruotsia, kun sitä on niin monta vuotta opiskeltukin! Kerran jouduin taipumaan, kun hirveä vessahätä yllätti, enkä jaksanut miettiä, miten kysyisin ruotsin kielellä "tarvitseeko tuonne vessaan jonkun avaimen vai mitenkä sinne pääsee". Pieni morkkis kyllä iski jälkeenpäin ja päätin vielä tsempata.

Parasta olivat Södermalm ja Djurgården. Södermalmissa kiertelimme kirppiksiä ja vietimme iltaa kallioilla, joilta oli mahtavat näköalat vastarannalle. Seuraavana päivänä lähdimme Djurgårdeniin Vasa-museoon. Se oli ainoa museo, jossa kävimme, ja olikin hyvä valinta! Laiva oli todella hieno ja jaksoimme olla museossa yllättävän kauan, vaikka molempia vaivasi hienoinen väsynyt edellisillan "ravintolakierroksesta" : D

Södermalmin kallioilla oli hyvä meininki auringonlaskun aikaan.

Koko reissu oli kyllä todella mukava, juuri sopiva päätös kesälomalle. Suosittelen kyllä Tukholmaa kaikille. Moni ei näe muuta kuin keskustan käydessään Ruotsin-risteilyllä, mutta kaupungissa on todella paljon kaikkea kiinnostavaa. Menisin mielelläni uudestaankin.

Aina matkalla jonnekin, minne ikinä päätyykin...

Palasimme juuri takaisin Suomeen Tukholmasta, jossa lomailimme viimeiset neljä päivää. Etukäteen vähän jännitti tämä meidän ensimmäinen yhteinen matkamme, mutta kyllähän me sieltä vielä pariskuntana palasimme!

Olen ehtinyt matkailla elämäni aikana jo jonkin verran. Olen nähnyt Madeiraa, Kyprosta, Itä-Saksaa, Sveitsin St. Gingolphia, Italian Genovaa, Hollannin Arnhemia, USA:n Marylandia ja mitähän kaikkea... Matkustaminen on mukavaa! Aina oppii jotain uutta, eksyy vieraassa kaupungissa ja löytää uusia lempiruokia. Voisihan sitä ajatella, että rahansa voisi käyttää paljon järkevämminkin. Toisaalta, onko mitään arvokkaampaa kuin mahtavat muistot?

Viimeisimmät reissuni olen tehnyt New Yorkiin ja Montpellieriin. Molemmat olivat aivan mahtavia reissuja. Ajattelin jakaa näiden reissujen parhaimpia otoksia, kun Tukholman-kuvissa kestää varmasti jonkin aikaa.

Montpellier 2014:

Ihana Aigues Mortesin linna...

... ja näkymät sen muurilta.

Ranskassa oli kyllä parhaat ruoat ikinä!

New York 2013:

Kauniin karu Meatpacking District.

Chelsey Market ja sen yläpuolella vanhaa junarataa kulkeva
Highline -puisto olivat New Yorkin parhaimmistoa.