Haikeus ja helpotus

Niin siinä sitten kävi. Vuosi hurahti ohi hetkessä ja ennen kuin huomasinkaan, olin taas Oidipuksen vuosikokouksessa muodostamassa uutta hallitusta. Se olikin viimeinen kokoukseni puheenjohtajan roolissa. Olo oli samalla helpottunut ja haikea.

Vuoden 2015 hallituksemme oli aivan mahtava porukka, johon mahtui niin vanhoja kuin uusia opiskelijoita. Saimme aikaan paitsi ennätysmäärän tapahtumia myös erittäin hyvän ryhmähengen. Olin aiempina vuosina huomannut, että yksi tärkeimmistä tekijöistä on hallituksen jäsenten keskinäinen tuttuus ja viihtyminen: on paljon helpompaa tulla paikalle ja avata suunsa, kun ihmiset ovat tuttuja kavereita ja tunnelma on avoin ja rento. Siihen pyrin puheenjohtajana panostamaan ja onnistuinkin mielestäni aika hyvin. Ainakin minulla oli toisten hallituslaisten kanssa mukava olla, en sitten tiedä muista :D

Väistyvä hallitus päätti jättää viimeiseksi perinnökseen oidipuslakanan.

Ennen eilistä kokousta minulta kyseltiin paljon, haluaisinko jatkaa puheenjohtajana. Mietin päätöstäni kauan ja päädyin lopulta siihen, että haluan keskittyä välillä muihin juttuihin. Puheenjohtajuus on ollut varmaan elämäni opettavaisin kokemus, mutta samalla se on todella kokonaisvaltaista ja aikaavievää. Vuonna 2016 haluaisin keskittyä vaihteeksi vähän muihin asioihin. Nyt opintojen loppuvaiheessa olen alkanut arvostaa enemmän rauhassa tekemistä kuin paikasta toiseen juoksemista. Haluan siis ottaa vähän rennommin. Samalla kuitenkin jatkan aktiivisesti hallituksessa ja pyrin olemaan hyödyksi uudessa pestissäni varapuheenjohtajana. En voinut kuvitellakaan jättäväni kokonaan ainejärjestöhommat viimeisenä opintovuotenani. Mitä ihmettä olisin muka keksinyt yli jäävällä ajalla tehdä :D

Hallitukseen pääseminen ei ollut itsestäänselvää tällaiselle konkarillekaan. Vuosikokouksessa oli niin paljon halukkaita, että lähes joka pestistä jouduttiin äänestämään. Kokous venähti lopulta lähes kolmeen tuntiin. Kaikki olivat ihan poikki, mutta lopulta uusi hallitus saatiin muodostettua.

Siivoushommia on tullut hallituksessa harjoiteltua enemmän kuin tarpeeksi :D

Mitä sitten ovat ne asiat, joihin aion seuraavaksi panostaa? 

Ensi vuonna tulen toimimaan Pohjois-Karjalan psykologiyhdistyksen johtokunnassa viestintävastaavana. Lisäksi haluan varata enemmän aikaa itseni ilmaisulle laulun, kitaransoiton ja valokuvauksen kautta. Näin opintojen loppuvaiheessa pyrin myös panostamaan ammatilliseen kasvuun ja psykologin identiteetin omaksumiseen. Olisi kiva siirtyä työelämään niin, että tuntee olevansa psykologi, eikä ikuinen opiskelija.

Kiitos meidän ihanalle hallitukselle 2015 ja hirveästi onnea seuraavalle hallitukselle! Muistakaa, että yhteistyöllä kaikki hoituu parhaiten, eikä kukaan jää yksin.

Kiitos vielä vuoden 2015 hallitukselle! Oli tosi kivaa :)

Tässä vielä tuleva hallitus kokonaisuudessaan:

Puheenjohtaja: Suvi Iinatti

Varapuheenjohtaja: Roosa Hämäläinen

Taloudenhoitaja: Ilja Solovjew

Sihteeri: Laura Lintula

SPOL-edustajat: Miranda Koskinen ja Toni Saari

POKKA-edustajat: Noora Mononen, Olli Nuortimo (vara)

Liikuntavastaava: Niina Hohti

Tapahtumavastaavat: Inka Kurkinen ja Ella Hytönen

Tapahtumajaosto: Sini, Iiris, Sanna, Ellinoora, Laura, Aino

KV-vastaava: Miranda Koskinen

Vuosijuhlavastaava: Anni Pohjola

Yritysyhteistyövastaava: Aleksis Aronen

SOPO-vastaava: Aino Saarelainen 

KOPO-vastaava: Anniina Simonen

Fuksivastaava: Anna Junnila

Viestintävastaava: Maija Kangas

Treetop -seikkailu

Viime aikoina olemme kunnostautuneet liikuntatapahtumien järjestämisessä toden teolla. Jokaviikkoisen liikuntavuoron lisäksi aiemmin syksyllä oli norsupalloa ja viime viikon torstaina kiipeilyä Treetop -köysiradalla. Mahdollisesti edessä voisi olla vielä seinäkiipeily ja hankifutis. Heitelkää vain ehdotuksia, jos tulee mieleen!

Norsupalloilusta on saatu luotua perinne. Ehkä pian Treetopistakin.

Olen usein kävellyt lenkillä Treetop -seikkaluipuiston ohi uskaltamatta tutustua paikkaan sen enempää. Olin kuullut puhuttavan köysiradasta, mutta Treetopissa tarjotaan ilmeisesti vaikka mitä muitakin lajeja, kuten suunnistusta ja jousiammuntaa. Nyt on ainakin köysirata nähty. Ja siis nimenomaan nähty, koska en edelleenkään uskaltanut nousta ylös puihin kokeilemaan :D Tyydyin kuvaamaan ja nauramaan ihmisten ilmeille maasta käsin. Luulen kyllä, että ihmiset voisivat hyvinkin innostua tästä toiseen otteeseen. Jospa minäkin lähtisin silloin mukaan.

Jotkin esteet saivat aikaan kauhunsekaista naurua :D

Alaraajatkin saivat mukavasti venytystä.

Köysiratoja oli yhteensä neljä ja kaikissa oli ideana kiipeillä ilmassa ja yrittää pysyä pysyssä samalla, kun ylittää erilaisia esteitä. Alussa kaikille jaettiin kypärät ja turvavaljaat, joiden käyttö opastettiin maasta käsin. Itseäni ainakin lohdutti tieto, että valjaat kiinnitettiin turvaköysiin kahdella lukolla, joista kumpikin jaksaisi yksinään kannatella koko ihmisen. Ei siis haittaa, vaikka vähän meneekin pieleen! (Eihän kellään mennyt, mutta ajattelin lähinnä itseni kannalta, jos joskun erehdyn kokeilemaan.)

Alussa puettiin varusteet ja opeteltiin turvalukkojen käyttöä.

Naurun ja kiljunnan määrästä päättelin, että kiipeilemisestä sai aikamoiset sävärit! Radalla oli mitä erilaisempia tehtäviä, jotka vaativat voimaa ja tasapainoa. Radat olivat eritasoisia ja vaativin oli hurjan korkealla yläilmoissa suoritettava parirata, jossa parien oli autettava toisiaan esteiden selvittämiseksi. Kaikki uskaltautuivat tälle viimeisellekin radalle. On meillä aika hurjapäitä :D

Tässä muutamia esimerkkejä eri radoilta:

Treetop taitaa olla aika suositukin, kun Itä-Suomen yliopiston liikuntailtapäivänä aiemmin tällä viikolla kokeilijoita riitti koko päiväksi. Köysirata onkin mielestäni sopivan matalan kynnyksen liikuntaa, koska rata sijaitsee keskustassa eikä vaadi mitään erityisiä varusteita. Lajiin ei tarvita muuta kuin rohkeaa mieltä ja kaksi tuntia aikaa. Kokeilijoilla näytti olevan myös sen verran hauskaa, että aloin jo suunnitella tätä synttäri- tai polttarirastiksi. Varokaa siis tulevat morsiammet ja päivänsankarit!

Oidipusta rakentamassa

Puheenjohtajakauteni lähetessä loppuaan on aika alkaa fiilistellä kolmivuotista hallitusuraani. Kaksi ensimmäistä kautta toimin taloudenhoitajana, kunnes viime tammikuussa nousin puheenjohtajan pallille. Silloin muuten jännitti. Todella paljon! Tulisinko toimeen muiden hallituslaisten kanssa? Osaisinko puheenjohtajana yhtään mitään? Olisiko kellään mitään ideoita vai joutuisinko tekemään kaiken yksin?

Porukkaa elokuun kokouksessa.

Puheenjohtajia ja apina.

Mitäs kaikkea hallituksessa voikaan tehdä? Pestejä on ihan joka lähtöön.

Ja yllätys yllätys, pelkäsin täysin turhaan! Yhdessä olemme saaneet aikaiseksi vaikka mitä, esimerkiksi Playburgerin, Bondage-appron, sitsit, haalarikastajaiset, keilausillan, ammatillisen iltapäivän, SPOL-viikonlopun ja lisää on vielä tulossa syksyn aikana. Kun on monta aktiivista samassa veneessä, ei yhdelle ihmiselle kasaannu liikaa hommia, vaan jokaiselle jotakin. Kaikki tekevät aina omien voimavarojensa mukaan.

Oidipuslaisten kanssa puuhaaminen ei ole koskaa tuntunut pakkopullalta, vaan hauskanpidolta kavereiden kanssa. Teen ainejärjestötyötä, koska se on hauskaa. Jotain niin koukuttavaa siinä on, että jaksaa roikkua mukana monta vuotta : D Eihän tästä palkkaa saa, vaikka töitä pitääkin tehdä paljon. Mutta samalla pääsee tutustumaan mukaviin ihmisiin ja järjestämään juuri sellaisia tapahtumia, joissa itse haluaa olla. Itse ainakin olen oppinut todella paljon ryhmässä työskentelystä, tapahtumien järjestämisestä ja tiedottamisesta.

Kolmessa eri hallituksessa olen päässyt paitsi kokeilemaan uusia juttuja myös luomaan perinteitä. On ollut todella hienoa nähdä, kuinka joka vuosi joukkoomme on tullut yhä aktiivisempia opiskelijoita, jotka lähtevät ennakkoluulottomasti kaikkeen mukaan. Nykyinenkin hallitus muotoutui viime tammikuussa fukseista, jotka eivät olleet aiemmin kokeilleet ainejärjetötyötä. Niinpä ollaan opittu kaikkea yhdessä.

Oidipuksen toiminnassa olen päässyt tutustumaan todella ihaniin ihmisiin :)

Vohvelien yhdistävä voima

Oidipuslaiset Utransaarella

Lukuvuoden ensimmäisenä viikonloppuna opiskelijat pääsivät näyttämään eräjormailutaitonsa, kun suuntasimme Joensuun Villiin Länteen eli Utransaarelle. Ohjelmassa oli makkaran, vaahtokarkkien ja vohvelien paistamista nuotiolla, eli aika ruokapainotteisesti lähdettiin liikkeelle :D

Oli mukavaa istuskella nuotion ympärillä ja tavata ihmisiä kesätauon jälkeen. Itse pidän tällaisia "terveellisiä" tapahtumia mukavana vaihteluna kaikille ryyppyjuhlille, joita yliopistossa on kolmen vuoden aikana nähnyt jo kyllästymiseen asti. Tästä reissusta ei tullut kuin korkeintaan sokerihumala tai häkämyrkytys! Humalatilan sijaan ihmisiä yhdistivät tehokkaasti ruoasta ja koirista puhuminen.

Kuulin huhuja, että jotkut eivät päässeet paikalle pyörän puuttumisen takia. Niille opiskelijoille antaisin sellaisen vinkin, että Joensuussa kannattaisi todellakin olla pyörä käytettävissä. Julkinen liikenne kun ei ole mistään parhaimmasta päästä, niin voi olla vaikea päästä yöllä kauemmaksi kotiin tai päivällä edes kaverin luokse, jos meinasi aina vain kävellä. Minulle pyörä on täysin korvaamaton. En kyllä ehtisi luennoille ajoissa ilman suurinta vaihdetta, vaikka asunkin puolentoista kilometrin päässä yliopistolta :D

Vohvelit paistettiin tällaisella valurautapannulla. Oli muuten hyviä!

Opiskelijoiden mukaan ottamat koirat saivat osakseen paljon hellyyttä.

Jee, olipa kivaa Utransaarella! Ylävitonen!

Joensuun psykologia muutoksessa

Pieni Oidipus-koppimme muunnetaan pian työhuoneeksi. Nyyh! Mihinkä apina ja Freud nyt laitetaan?

Puheenjohtajana olen päässyt ensimmäisten joukossa kuulemaan Joensuun psykologian tulevaisuudesta, joten ajattelin jakaa tietoni nyt teille. Joensuussa puhaltavat vahvasti muutoksen tuulet. Psykologia pyrkii vastaamaan uusiin haasteisiin, joita asettaa niin psykologian kenttä kuin yliopisto: Toissa vuonna nostettiin roimasti sisäänottomäärää, joka pysyy samana tänäkin vuonna. Opinto-ohjauksen henkilökunta siirtyy Metrialle psykologian siipeen kesäkuun aikana. Kuluneena lukuvuonna tehtiin kauan suunniteltu opetussuunnitelman muutos. Ensi syksynä alkaa kaksi uutta virkaa, terveyspsykologian lehtorin ja kognitiivisen neurotieteen dosentin virat.

Uudet virat ovat todella tervetullut uudistus, jonka avulla Joensuussa pystytään tarjoamaan yhä monipuolisempaa psykologian opetusta. Kognitiivinen neurotiede ja terveyspsykologia ovat kasvavia sovellusaloja, joille moni saattaa valmistuttuaan päätyä töihin. Psykologian ala onkin jatkuvasti niin suuressa muutoksessa, että opetuksessa on tehtävä tosissaan töitä, jotta pysytään ajan  hermoilla.

Muutoksia tapahtuu myös psykologian tiloissa. Koska opettaja-opiskelijoiden aiemmin käyttämä Educa-rakennus tyhjennetään, opinto-ohjaajat muuttavat psykologien kanssa samoihin tiloihin. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että pienet tilamme joutuvat aivan äärirajoille. Itseopiskelutila ja tietokoneluokat säilyvät opiskelijoiden käytettävissä, mutta Oidipus-koppi valitettavasti menetetään. Pelkään kyllä, että opetustilat aiheuttavat ensi lukuvuonna yhä enemmän ongelmia: suuren sisäänottomäärän takia kurssien ryhmäkoot kasvavat ja opetusta joudutaan hajauttamaan kampuksen muihin rakennuksiin. Toivoisin kovasti, että opiskelijoilla olisi yksi kiintopiste yliopistolla, jossa me voisimme törmätä ja viettää aikaa, mutta sellainen ei valitettavasti toteudu ainakaan lähitulevaisuudessa.

Joka tapauksessa Joensuun psykologia on mielestäni menossa hyvään suuntaan. Henkilökunnan kanssa jutellessani olen tuntenut, että meistä opiskelijoista pidetään kyllä hyvää huolta. Joensuusta voi saada parhaat mahdolliset eväät psykologin uralle niin nyt kuin tulevaisuudessa.

P.S. Viime aikoina olen päässyt kuvailemaan vähän joka paikkaan, eli kohta on taas vuorossa kuvauspostaus, kunhan saan otokset muokattua!

Joensuun psykologian pääsykokeet

Oidipus tarjosi Carelian aulassa karkkia. Luulimme ehtivämme jutella pääsykokelaisten kanssa, mutta
aamupäivä olikin todella kiireinen.

Torstaina kevät huipentui valintakokeilla, joissa toimin avustajana yli kymmenen muun opiskelijan kanssa. Pääsykoepäivä ei ole mikään pikkujuttu: ilmoittautuneita oli 1000 ja heistä odotettiin saapuvan paikalle noin 500. Lopullinen luku oli kuitenkin noin 600, joka taitaa kyllä olla Joensuun ennätys. Henkilökunta oli valmistellut pääsykoepäivää jo kauan aikaa, ja nyt ensi kertaa tarvittiin paikalle myös opiskelijoita auttamaan käytännön asioissa, kuten kokeen valvomisessa ja koepapereiden toimittamisessa saleihin. Minä rekrytoin vapaaehtoiset ja yllätyin positiivisesti innokkaiden avustajien määrästä.

Päivä oli varmasti todella jännittävä pääsykokeeseen osallistuville. Muistan, kun itse ajoin kolme vuotta sitten Varkaudesta kauheissa tärinöissä ja jännitin koetta aivan hirveästi. Se tuntui silloin elämän ja kuoleman asialta. Silloin kaikki osallistujat mahtuivat Joensuun kampuksen päärakennukselle Carelialle. Sen sijaan tänä vuonna osallistujat jaettiin aakkosjärjestyksen mukaan kuuteen eri saliin. Heitä oli pyydetty saapumaan paikalle puoli kahdeltatoista, sillä me avustajat aloimme johdattaa heitä oikeisiin saleihin eri puolille kampusta noin varttia vaille kaksitoista. Viimeiset kokeeseen tulijat ohjasimme oikeisiin saleihin vielä puoli yhden aikaan.

Osallistujat saivat pitää koekysymykset, joten minunkaan ei ollut vaikea saada niitä käsiini. Kysymykset vaikuttivat hyvin valituilta: ne olivat tarpeeksi spesifejä erotellakseen hyvin ja huonosti lukeneet hakijat, mutta eivät kuitenkaan mitään mahdottomia kompia. Viimeinen kysymys eli laaja essee oli kyllä todellakin laaja! Pelkästään siihen vastaamiseen on kyllä saanut varata paljon aikaa.

Toivottavasti kysymykset olivat sellaisia, mihin hakijat osasivat varautua! Hakijoita on joka vuosi yhä enemmän, eli kilpailu sen kun kovenee ja hakijoiden täytyy osata pääsykoekirjat yhä paremmin ulkoa erottuakseen muista, sadoista hakijoista. Siksi yhä useampi turvautuu valmennuskurssin tarjoamaan apuun. Ymmärrettävästi hakijat haluavat hyödyntää kaikki mahdolliset keinot päästäkseen sisään. Kannattaa kuitenkin muistaa, että valintakokeessa lopulta vain omalla osaamisella on merkitystä: niin luku-urakassa kuin itse koetilanteessa tärkeintä on oma motivaatio ja sitkeys.

Kysymykset olivat tänä vuonna:

1. Metsäpelto & Feldt: Meitä on moneksi.
Kuvaa Bussin ja Plominin temperamenttia koskeva lapsiteoria.
(Pisteet 0-17)

2. Pietarinen & Poutanen: Etiikan teorioita.
Preskriptivismin tunnetuin edustaja on Richard M. Hare. Millaisia aidot moraaliväitteet ovat luonteeltaan Haren mukaan? Kuvaile myös lyhyesti, miten Haren luonndehdintaa on kritisoitu. (Pisteet 0-17)

3. Laaja essee.
Kuvaa Lazaruksen ja Folkmanin määrittelemät selviytymiskeinot, viisi suurta persoonallisuuden piirrettä sekä identiteettistatukset. Sijoita ne McAdamsin persoonallisuusmallin tasoille. Kuvaa näiden kolmen sijoitetun teorian suhde tilannesidonnaisuuteen.
(Pisteet 0-22)

P.S. Ensi vuonna pääsykoe järjestetään 19. toukokuuta kello 13-17. Eli ei kun henkisesti valmistautumaan!

Vapusta selvitty!

Nyt alkaa vappuviikonloppu olla ohi ja viimeisetkin bailaajat  pääsevät (toivottavasti) rauhoittumaan. Itselleni riitti torstai-illan juhliminen, mutta Joensuun katukuvassa näkyi vielä eilenkin hyvä joukko vapun sankareita :D

Olimme etukäteen suunnitelleet isoja vappupirskeitä monen ainejärjestön voimin ja kaikki olivat yhteistyöstä todella innoissaan. Lopulta kävi kuitenkin niin, että muutama viikko ennen vappua yliopistolta ilmoitettiin, ettei mitään tiloja annettaisi vappuna opiskelijoiden käyttöön. Niinpä oidipuslaiset meinasivat hetken ajan jäädä ilman yhteistä iltaa, mutta onneksi sitten keksittiin varata sama tila kuin mikä SPOSissa oli ollut käytössä.

Emme hirveästi suunnitelleet iltaa muuten kuin tarjoilujen osalta. Oman kokemukseni mukaan mitä vähemmän suunnittelee ja stressaa etukäteen, sen mukavampi ilta lopulta tulee. Ja niin tälläkin kertaa! Ihmiset söivät, juttelivat ja pelailivat keskenään, ja oli todella mukava nähdä, kun vanhemmat ja uudemmat opiskelijat tutustuivat toisiinsa.

Kuulin fuksien puhuvan haikeasti kuluneesta ensimmäisestä yliopistovuodesta. Monet viettävät kesän kotiseudullaan ja palaavat vasta syksyllä. Voin kuitenkin luvata, että sama elämä se sitten odottaa täällä taas syksyllä: eivät ne kaverit mihinkään häviä tai unohdu. Onneksi. Itse olen kyllä todella iloinen, kun saan asustaa koko kesän Joensuussa. Kaupungista on kolmessa vuodessa tullut enemmän koti kuin Varkaudesta.

Kaikki muut olivat muistaneet ylioppilaslakin paitsi minä!

Pojat olivat vissiin innoissaan tarjolla olleesta boolista...

Illan aikana pelattiin muun muassa beer pongia.

Seuraavana aamuna olisi tehnyt mieli jäädä sänkyyn makaamaan, mutta Joonas halusi välttämättä lähteä kaupungille. Torilla ja Ilosaaressa oli hirveästi porukkaa! Hetken kiertelyn jälkeen päädyimme syömään hampurilaiset. Ei niin terveellistä mutta niin hyvää! Namnamnam.

Lisää vappukuvia löytyy tietenkin Facebookista!

Joonas näytti vihaiselta aina siihen asti kun ruoka tuli pöytään :D

En sitten ollut tylsistynyt vaan väsynyt!

SPOL-viikonloppu, osa 2: Ainejärjestötapaamisen helmiä

Aiemmin kirjoitin saunaillasta ja luennosta, nyt on siis vuorossa Ainejärjestötapaaminen. 

Tiistaina Spolin blogissa julkaistiin kerralla kaksi näkemystä Joensuun Spol-viikonlopun tapahtumista. Minä kirjoitin blogiin Ainejärjestötapaamisesta ja eräs tamperelainen opiskelija SPOSista. Tässä alla oleva teksti on sama kuin Spolin blogissa julkaistu versio. 

Oidipuksen Spol-edustaja Marika esitteli uutta haalarimerkkiä.

Pari viikkoa sitten Joensuuhun saatiin samalla kertaa sekä Ainejärjestötapaaminen että SPOS, mikä takasi mielenkiintoisen viikonlopun kaikille osallistujille. Ajattelin nyt hieman muistella perjantain Ainejärjestötapaamista näin oidipuslaisesta näkökulmasta:

Ainejärjestötapaamisen pitäminen täällä Joensuussa yhdessä SPOSin kanssa tuntui suorastaan historialliselta tapahtumalta, sillä meillä ei ole nähty SPOLin tapahtumia ainakaan minun kolmen opiskeluvuoteni aikana. Niinpä Oidipuksessa kävi aikamoinen kuhina koko kevään ajan, kun viikonlopun järjestäminen pääsi vauhtiin. SPOL-edustajamme Marika ja Milja häärivät ahkerasti tapahtuman parissa ja onnistuivat innostamaan muitakin opiskelijoita järjestelyihin mukaan.

Kun psykologianopiskelijat saapuivat perjantaiaamupäivänä Joensuuhun, saatiin jälleen todistaa sitä, kuinka pitkiä Suomen välimatkat voivatkaan olla: Turusta saapuneet vierailijat olivat saaneet matkustaa yli seitsemän tuntia :D Monet valittivatkin (ymmärrettävästi) väsymystä pitkän junamatkan jälkeen, mutta kokouspaikalla nautittu lounas onnistui piristämään monia.

Ainejärjestötapaamisessa eri kaupunkien psykologianopiskelijat pääsivät jakamaan ajatuksia ainejärjestössä toimimisesta. Päivä alkoi yhteisellä keskustelulla ja jatkui kahdessa workshopissa, joista toinen käsitteli tapahtumien järjestämistä ja toinen koulutuspolitiikkaa. Ihmiset jakautuivat melko tasaisesti molempiin ryhmiin. Lopuksi vielä tehtiin yhteenvedot molempien keskustelujen kohokohdista, ja tapahtuman jälkeen osallistujille lähetettiin kattavat muistiot.

Jyväskylän Spol-edustaja Tino esitteli innokkaasti uutta laulukirjaa.

Tuntui todella mukavalta tavata muiden kaupunkien ainejärjestöaktiiveja! Ainejärjestötoimijat tekevät usein hirveästi työtä pieniä kehuja vastaan, joten tällaiset tapaamiset ovat mannaa motivaatiolle. Keskustelu tapahtumien järjestämisestä avarsi omaa näkökulmaani aikalailla: kun on nähnyt vain oman ainejärjestönsä toimintakulttuuria, sitä helposti unohtaa, millaisia muita toimintatapoja olisi vaihtoehtona. Oli mielenkiintoista kuulla, miten eri tavalla asiat hoidetaan eri kaupungeissa. Toisissa ainejärjestöissä kiinnitetään esimeriksi enemmän huomiota hallituksen ryhmäyttämiseen kuin toisissa, ja hallituksen toimintaa esitellään fukseille hyvin eri tavoin. Itse sain keskustelusta monia hyviä ideoita tapahtumien järjestämiseen.

Innostuin etenkin HOPS-ja sivuainebileiden ajatuksesta: uudet opiskelijat kaipaavat tietoa eri sivuainevaihtoehdoista, mutta toisaalta opiskeluista paasataan muutenkin aina kauhean pitkäveteisesti. Niinpä sivuaineinfon yhdistäminen rentoon illanviettoon voisi olla uusien opiskelijoiden kannalta mukavampi vaihtoehto kuin ”taas yksi tylsä luento” yliopistolla. Toisaalta monet ainejärjestöt ovat onnistuneet järjestämään mielenkiintoisia koulutustapahtumia, kuten Sexpo-koulutuksia, Hypnoosikursseja ja työelämäpäiviä. On selvää, ettei viiden vuoden koulutus ja puolen vuoden harjoittelu ehdi kattamaan aivan kaikkea psykologian alan tietoa, joten tällaiset lisäkoulutukset opiskeluaikana ovat hyödyllisiä. Pidän erittäin hyvänä saavutuksena sitä, että Kompleksin tulevasta seksuaalikoulutuksesta saa jopa opintopisteitä.

Toivottavasti Joensuun maisemat jäivät ihmisille positiivisesti mieleen!

Oidipus on kasvanut viime vuosina valtavasti suuremman sisäänottomäärän myötä. Olemme vasta parin viime vuoden aikana alkaneet todella järjestäytyä ja pitää suurempia tapahtumia, joten Oidipuksen aktiivinen toimintakulttuuri on vasta lapsenkengissä. Me vielä haemme suuntaa ja perinteitä ainejärjestöllemme. Siksi uusien jäsenten aktivointi ainejärjestötoimintaan on erityisen tärkeää, ja muun muassa tähän saimme arvokkaita vinkkejä Ainejärjestötapaamisessa. Myös uusien kumppaniainejärjestöjen valinta oli innostavaa, ja odotamme innolla tulevaa yhteistyötä Stimuluksen kanssa!

Oidipuksen puolesta haluaisin vielä kiittää kaikkia tapahtuman järjestäjiä ja osallistujia. Toivottavasti teillä oli mukava ja mielenkiintoinen viikonloppu Joensuussa ja tulkaa pian uudestaan! : )

Keväisin terveisin,
Roosa Hämäläinen
Oidipus ry:n puheenjohtaja

SPOL-viikonloppu, osa 1: saunailtaa ja kipupsykologian menetelmiä

Huhhuh, onpa mukava mutta rankka viikonloppu takana! Voin vaan kuvitella, millaista on ollut niillä, jotka ovat joutuneet vielä matkaamaan Joensuusta kotiin Turkuun, Helsinkiin, Jyväskylään tai Tampereelle. 

Ajattelin postata erikseen perjantain ainejärjestötapaamisesta ja lauantain saunaillasta. Aloitetaan tällä tavalla loogisesti lauantaista. Perjantaista kertovan tekstin löydät täältä.

Launtaina Joensuussa pidettiin siis SPOS eli Suomen psykologian opiskelijoiden saunailta. Sen tarkoituksena on saattaa eri kaupunkien opiskelijoita yhteen, jotta he voivat verkostoitua rennoissa merkeissä. Päivä alkoi psykologi Juha Siiran luennolla. Hän on erikoistunut energiapsykologiaan, jota hän soveltaa esimerkiksi kipupotilaiden hoidossa. Hänen mukaansa energiapsykologia "on joukko menetelmiä, keinoja ja tekniikoita tasapainottaa terveyttämme ja vahvistaa elinvoimaamme. Se on eräänlainen yhteys luonnon parantavaan, korjaavaan systeemiin, joka on meissä jokaisessa". Luennollaan hän esitteli muutamia tekniikoita, joita hän työssään käyttää, esimerkiksi EMDR- ja TFT (Thought Field Therapy) -menetelmän. Kaikkien menetelmien ajatukset muistuttivat mielestäni midfulnessia, joka on myös aika kovassa nousussa. Luennolla esitellyt tekniikat kuulostivat mielestäni kiinnostavilta, mutta näin lyhyessä ajassa niihin ei ehditty tutustua kovinkaan syvällisesti. 

Tulee vietettyä niin paljon aikaa kurssikirjojen parissa, että oli todella mukavaa vaihtelua kuulla välillä "oikean" ihmisen kokemuksia psykologintyöstä. Juha Siiralla olikin todella hauskoja tarinoita kerrottavana asiakkaista ja työkavereista. Hän vaikutti psykologilta, joka uskaltaa kokeilla työssään eri tekniikoita ja lähestymistapoja. Hän esimerkiksi kertoi innostuneensa jostain tekniikasta ja löytäneensä oppaan sen käyttämiseen. Niinpä hän oli yhdessä asiakkaan kanssa tutustunut tekniikkaan niin, että hän oli lukenut kirjasta ääneen, mitä milloinkin tulee tehdä, ja asiakas oli sitten toiminut ohjeiden mukaan. Minun mielestäni tuollainen rohkeus ja into kokeilla uutta on todella arvostettavaa, vaikka jotkut kuuntelijat taisivat kritisoida häntä tieteellisyyden puutteesta. Mutta jos yksikään psykologi ei koskaan kokeilisi mitään uutta, kuinka voitaisiin kehittää uusia menetelmiä, joita tutkia tieteellisesti?

Illalla sitten kokoonnuttiin Joen toiselle puolelle Aittarannan kokous- ja saunatiloihin. Kukaan joensuulainen ei ollut tainnut käydä siellä aiemmin, mutta tilat sopivat käyttöömme oikein loistavasti. Marika ja Milja olivat loihtineet paikalle ihanan paljon ruokaa ja psykologianopiskelijoista koostuvan bändin, Rinne ja Beansin. Esityksen jälkeen sitä sitten saunottiin ja juteltiin, ja jatkoilla tanssittiin ja laulettiin karaokea.

Oli kyllä todella mukavaa tutustua uusiin ihmisiin ja tavata vanhoja tuttuja, joita ei opiskelukiireiltä ole ehtinyt nähdä. Toivottavasti Joensuussa järjestetään taas pian jokin SPOLin tapahtuma - oli kiva olla vaihteeksi isännöimässä!

Todelliset rokkarit vetävät keikan aina keittiönpöydällä.

Onneksi Patrick oli käynyt kansalaisopiston valokuvauskurssin, niin
pystyi tallentamaan tämänkin hienon hetken.

Yritettiin vähän erikoisempaakin posetusta.. huonoin tuloksin :D