Miksi kannattaisi vaihtaa näkökulmaa?

Koska tulisit tyytyväisemmäksi.

Näkökulman vaihtamisen taitoa tarvitaan jatkuvasti. Näkökulman vaihtaminen auttaa löytämään uusia ratkaisuja ongelmiin, luomaan uutta ja ymmärtämään sekä itseä että toisia ihmisiä. Keskustelussa tulee osata asettua toisen asemaan ja tavoittaa hänen näkökulmansa. Antti S. Mattila on kirjoittanut aiheesta mielenkiintoisen teoksen Näkökulman vaihtamisen taito. Tuo kirja innostu minutkin pohtimaan aihetta tekstin muodossa: miten näkökulman vaihtaminen näkyy psykologin ja psyykkisen valmentajan työssä? Tekstin lopussa kerron vinkkejä siihen, kuinka näkökulman vaihtamista voi harjoitella.

Kyky ymmärtää sekä omaa että toisten näkökulmaa ja tarvittaessa vaihtaa näkökulmaa on erityisen tärkeä ihmistyössä. Taitoa tarvitaan varsinkin silloin, kun pyritään lisäämään ihmisen ymmärrystä omasta käytöksestään ja mielensä sisäisestä toiminnasta. Antti S. Mattilan kirjaa lukiessani totesin, että olen käyttänyt näkökulman vaihtamista psykologin työssä jo paljon. Olen itse tykästynyt paljon Ben Furmanin Suomeen tuomaan ratkaisukeskeiseen ajattelutapaan sekä kognitiivisen psykoterapian uuteen suuntaukseen, hyväksymis- ja omistautumisterapiaan. Siitä olen kirjoittanut teksteissä Kuinka hallita tunteita ja Ajatukset soivat kuin podcast taustalla. Molemmat ovat tuoneet itselleni paljon uutta näkökulmaa niin omaan elämään kuin auttamistyöhön. Psykologian saralla uutta näkökulmaa on tuonut näkökulman vaihtaminen ongelma- ja oireajattelusta ongelmien ennaltaehkäisyyn, vahvuuksiin ja onnellisuuteen.

Auttamistyössä näkökulman vaihtamisen taito on jatkuvasti läsnä. Psykologi pyrkii ymmärtämään asiakkaan näkökulmaa, tämän kokemusta asioista. Samaan aikaan psykologin tehtävä on auttaa asiakasta ymmärtämään, että tämän näkökulma on vain yksi tulkinta tilanteesta. Se ei ole totuus, vaan kokemus. Psykologi voi auttaa asiakasta huomaamaan, että samaan tapahtumaan tai kokemukseen voi olla useita eri näkökulmia.

Kerran juttelin erään nuoren, "Laurin" kanssa, jonka unelma oli päästä yliopistoon arvostetulle alalle opiskelemaan. Kun Lauri kertoi unelmasta kaverilleen, kaveri totesi, ettei voi kuvitella häntä yliopistossa ja arvostetussa asemassa, koska ei häntä voi ottaa tosissaan. Lauri otti keskustelun todisteena siitä, etteivät hänen kaverinsa ymmärrä häntä eivätkä ole kiinnostuneita hänen asioistaan. Lauri uskoi, että kaveri tosiaan ajatteli, ettei hän voisi päästä yliopistoon. Seurauksena oli pettymys ja epäluottamus kavereihin.

Kun kysyin Laurilta, miksi hän ajatteli kaverin sanoneen niin ilkeästi, Lauri ei osannut sanoa. Hän arveli kaverin halunneen loukata. Totesin siihen, että usein ihmiset haluavat loukata, jos heillä itsellään on paha olla: voisiko kaveri kenties olla kateellinen? Voisiko olla, että kaveri ei itse on jättänyt koulut lyhyeen, että hän ei halua nähdä kaverien pääsevän yliopistoon, ettei joutuisi itse kohtaamaan sitä, ettei ole yrittänyt opiskella pidemmälle? Totuus on, etten tuntenut tätä kaveria ollenkaan enkä voinut tietää, mitä tämä ajatteli. Kuitenkin oli hyvä, että Lauri sai tilaisuuden nähdä, kuinka näkökulmaa vaihtamalla tilanteelle voi löytyä ihan uusia selityksiä.

Mattila totea kirjassaan, että jotta ihminen pystyy vaihtamaan näkökulmaa ja määrittelemään tilanteita uudelleen, toisen täytyy ensin aidosti kuunnella ja ymmärtää hänen tilannettaan: uudelleenmäärittelyn täytyy lähteä ihmisen omasta näkökulmasta, eikä sitä voida tarjota valmiina. Olen itsekin huomannut, että asiakkaat kaipaavat ensin tilaisuutta kertoa kokemuksistaan ja saada ymmärrystä osakseen. Vasta sen jälkeen kokemuksia päästään oikeasti työstämään. Tätä prosessia ei juurikaan voi kiirehtiä, vaan jokainen asiakas etenee omassa tahdissaan ja työntekijän on sitä kunnioitettava. Asiakkaalle ei tule olemaan hyötyä siitä, jos psykologi pyrkii neuvomaan ja pätemään omalla osaamisellaan. Tällainen toiminta on omiaan rikkomaan luottamuksen, jolloin asiakas menee enemmän kuoreensa, eikä lähde avoimesti työskentelemään. Esimerkiksi tilanteessa, jossa nuori on juuri epäonnistunut tärkeässä kokeessa, psykologin tehtävä on ottaa vaikeat tunteet vastaan. Silloin ei ole oikea aika kehottaa ajattelemaan positiivisesti. Kyky vaihtaa näkökulmaa tulee vasta vähän myöhemmin, kun vaikeaa tilannetta voi katsoa taaksepäin, eivätkä tunteet ole niin pinnalla. 

Vaihtoehtoisten tulkintojen löytämiseksi tarvitaan henkistä joustavuutta, jota on toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Psykologin tuleekin olla erityisen joustava, hyvin sensitiivinen, ja kuulostella, millä tasolla asiakas on valmis keskustelemaan omista kokemuksistaan. Psykologin työssä olen todennut, että ihmisillä on hyvin eritasoiset valmiudet näkökulman vaihtamiseen. Toiset ovat hyvin taitavia reflektoimaan niin omia kuin muiden ihmisten kokemuksia. Toisten kanssa on jo kovan työn takana, että he osaavat nimetä ääneen omia ajatuksiaan ja uskomuksiaan.

Näkökulman vaihtamisen taito on tärkeää ihan kaikessa työssä, johon kuuluu vuorovaikutusta. Esimerkiksi itse toimin psykologin lisäksi psyykkisenä  valmentajana urheilijoille. Keskustelussa asiakkaan kanssa pyrin ensin saamaan esille asiakkaan kokemuksen. Asiakkaan kanssa käydään läpi, millaisia tunteita, ajatuksia ja uskomuksia tilanteen kokemiseen liittyy. Asiakas saa pohtia, miten hän tulkitsi tapahtumia ja miksi juuri niin. Esimerkiksi urheilijan kanssa voitaisiin puhua siitä, että urheilija kokee suorittaneensa huonosti parin viime viikon ajan. Tällöin kysyisin, mistä hän päättelee suorittaneensa huonosti. Mitkä asiat tuntuvat menneen pieleen? Urheilija voisi kertoa huomanneensa myös valmentajan turhautuneen urheilijan jatkuvaan epäonnistumiseen. Tällöin kysyisin, mistä urheilija on voinut päätellä valmentajan turhautumisen. Onko se varmasti tosiasia, että valmentaja on turhautunut – vai voiko hän olla jossain aivan toisessa tunnetilassa. Pyrkisin siis lisäämään urheilijan ymmärrystä omasta ajattelutavastaan. Kun urheilija osaisi tulkita omaa ajattelu- ja tunneprosessiaan, voisin lempeästi alkaa haastaa sitä.

Kuinka voit itse vaihtaa näkökulmaa? 

Mattila kutsuu egosentrismiksi sitä, että ihminen olettaa kaikkien ajattelevan ja kokevan samoin kuin hän. "Itsekeskeisen" ihmisen on vaikea reflektoida omia kokemuksiaan, koska hän pitää niitä totena, ei kokemuksina. Näkökulman vaihtamista harjoittelemalla jokainen voi oppia tunnistamaan oman näkökulmansa ja ymmärtämään, että se voi olla eri kuin toisten näkökulma. Kun ihminen ymmärtää toisten näkökulmaa, hänen on helpompi kokea myötätuntoa. Silloin tulee vähemmän pettymyksen ja katkeruuden kokemuksia ihmissuhteista.

Jokaisen kannattaisi opetella näkökulman vaihtamista. Harjoitteluun ei välttämättä tarvita psykologia tai muuta asiantuntijaa, vaan oma kiinnostus riittää. Kun harjoittelet ahkerasti, voit oppia päästämään irti hankalista tunteista ja sosiaaliset tilanteet tuntuvat helpommilta.

Seuraavan kerran, kun tunnistat hankalien tunteiden heräävän, pysähdy hetkeksi. 

1. Mieti, mitä tilanteessa tapahtui: mitkä tapahtumat edelsivät sitä, että tunteesi heräsivät. Mitä tunteita tunsit? (esim. pettymys, häpeä, ahdistus, turhautuminen, pelko, viha.)
2. Seuraavaksi mieti tätä ajatusta: tunteet ja ajatukset syntyvät sinun omasta tulkinnastasi tilanteesta. Ne ovat sinun kokemuksiasi, eivät totta. Mieti siis, miten tulkitsit tilanteen? Mitä ajattelit keskustelukumppanisi ajattelevan, sanovan ja tarkoittavan? Miten keskustelukumppanisi tulkitsi tilanteen?
3. Lopuksi mieti, voisiko tilanteen tulkita jotenkin toisin. Miten esimerkiksi ystäväsi tai puolisosi tulkitsisi tilanteen? Mikä olisi sellainen tulkinta, joka ei herättäisi sinussa hankalia tunteita?

Lisälukemista: 

Mattila, A.S. (2006). Näkökulman vaihtamisen taito. Juva: WSOY.