Aikuisopiskelijoiden kokemuksia
Olen saanut sähköpostiini useita kysymyksiä siitä, onko mahdollista opiskella psykologiaa etänä tai jollakin tavalla yhdistää esimerkiksi työ tai perhe opiskeluun Joensuussa. Koska itselläni ei ole aiheesta kokemusta, otin asiakseni kysellä niiltä opiskelijoilta, joille tämä kysymys on ajankohtainen. Sain kaksi hienoa tekstiä opiskelijakollegoiltani: Henri on yhdistänyt työn ja opinnot, Meri perheen ja opinnot. Toivottavasti tekstistä on hyötyä niille psykologiasta kiinnostuneille, joilla on samankaltainen elämäntilanne.
Henri on yhdistänyt psykologian opinnot Joensuussa kokopäivätöihin pääkaupunkiseudulla:
"Siirryin nykyisiin tehtäviin keväällä 2014 samoihin aikoihin, kun luin pääsykokeisiin. Asun ja käyn kokopäivätöissä pääkaupunkiseudulla ja opiskelen siinä ohessa Joensuussa. Tähän asti opinnot ovat edenneet tavoiteajassa, vaikka ensimmäiset puoli vuotta meni opetellessa työn ja opiskelun yhteensovittamista. Perhettä on vaimon verran, mutta ei lapsia, mikä jättää illat, viikonloput ja vapaapäivät vapaiksi opinnoille. Vaimoni on yrittäjä ja hänen työtaakkansa jakautuu onnekkaasti samoille kuukausille kuin opiskeluni.
Henri on yhdistänyt psykologian opinnot Joensuussa kokopäivätöihin pääkaupunkiseudulla:
"Siirryin nykyisiin tehtäviin keväällä 2014 samoihin aikoihin, kun luin pääsykokeisiin. Asun ja käyn kokopäivätöissä pääkaupunkiseudulla ja opiskelen siinä ohessa Joensuussa. Tähän asti opinnot ovat edenneet tavoiteajassa, vaikka ensimmäiset puoli vuotta meni opetellessa työn ja opiskelun yhteensovittamista. Perhettä on vaimon verran, mutta ei lapsia, mikä jättää illat, viikonloput ja vapaapäivät vapaiksi opinnoille. Vaimoni on yrittäjä ja hänen työtaakkansa jakautuu onnekkaasti samoille kuukausille kuin opiskeluni.
Olen sikäli onnellisessa asemassa, että minulla on vakituinen
työ, vakaa asema työyhteisössäni, liukuva työaika sekä vapaus ja vastuu
suunnitella oma työni aikatauluineen. Työnantajani suhtautuu lähtökohtaisesti
positiivisesti kaikkeen opiskeluun ja jopa tukee omaan työhön liittyvää
opiskelua. Oma työni on kuormittavimmillaan alkukesästä ja alkusyksystä,
jolloin opinnoissa ei tapahdu juuri mitään, ja näinä aikoina työaikapankkiin
kertyviä tunteja voi sitten käyttää hiljaisempina talvikuukausina, joihin
opiskeluajat tuppaavat keskittymään.
Työn ja opiskelun yhteensovittaminen on silti todella rankkaa.
Kun tavan työntekijä viettää vapaa-aikaa ja vuosilomia, minä käytän tämän ajan kurssikirjoihin
ja kirjallisiin töihin. Kun vapaapäiviä käyttää opiskeluun, lomaa on
tyypillisinä loma-aikoina vähemmän käytettävissä. Sekä työ että opiskelu on
aihepiiriltään kuitenkin niin kiinnostavaa, että suhtaudun molempiin lähinnä harrastuksena.
Silti kuormitus nousee opintojen ruuhkahuippuina todella kovaksi.
Opinnoissa selviäisin vähemmälläkin, sillä aiemman tutkinnon
vuoksi minun ei tarvitse suorittaa kandidaatin tutkintoa, jos en halua.
Suoritan sen silti, koska perus- ja aineopinnot pitää joka tapauksessa tehdä
kokonaisuudessaan ja ero siltaopintojen ja kandin tutkinto-opintojen välillä on
lopulta niin pieni. Hyväksilukuja saan yhteensä noin 40 op, sivuaineen ja
kieliopinnot, mikä kompensoi ensimmäisten kuukausien vähäisiä suorituksia.
Monia psykologian alkuvaiheen kursseja, niin perus- kuin
aineopinnoista, voi käydä lähempänä Helsingissä tai muissa yliopistoissa, ja
yleiset tentit voi tehdä etätentteinä eri puolella Suomea. Ehkä yllättäen joustavien sähköisten tenttien
yleistyessä joutuu sitten tulemaan useammin paikan päälle Joensuuhun
tenttimään. Yliopistojen opiskelukäytännöt kehittyvät vuosi vuodelta, ja
tulevaisuudessa lienee mahdollista suorittaa opintoja joustavammin etänä.
Työpaikoillakin etäyhteyksillä kokoustaminen on nykyisin ihan tavallista, ja
osa psykologeistakin tekee työtä yksinomaan ruudun välityksellä, niin miksipä
se ei joskus vielä onnistuisi yliopistossa.
Joensuun matkalle tulee Etelä-Suomesta pituutta viisi tuntia
yhteen suuntaan. Se kuulostaa paljolta, mutta opiskelun kannalta se on
tehokasta aikaa, sillä junassa tulee pakosta keskityttyä työskentelyyn.
Matkustaminenkin on nykyisin halvempaa kuin aiemmin, kun VR laski lippujen
hintoja ja tarjoaa opiskelijoille syksyisin suhteellisen halpoja sarjalippuja. Asumiseen
löytyy monenlaisia ratkaisuja, on Joensuun Elli, hotelleja ja hostelleja,
couchsurfing, airbnb. Useammat luennoitsijatkin kulkevat pääkaupunkiseudulta töihin
Joensuuhun, joten he suunnittelevat luentonsa niin, että pääsevät yhden päivän
aikana Joensuuhun ja takaisin tai sitten selviävät yhdellä yöpymisellä."
Meri kertoo perheen ja opiskelun yhdistämisestä:
"Psykologian opintojen suorittaminen perheellisenä ja jopa
pikkulapsiaikana on mahdollista. Se on mahdollista myös silloin, kun perheen
koti on toisessa kaupungissa – meidän tapauksessamme Helsingissä, kun opinnot
ovat Joensuussa. Itkuilta ei tosin aina vältytä ja projekti vaatii
sitoutumista, venymistä, taloudellisia uhrauksia ja tahtoa. Tässä kirjoituksessa
on ydinperheen näkökulma ja muissa perhemuodoissa on omat haasteensa. Usein
asiat ovat kuitenkin järjestelykysymyksiä. Melkein kaikkiin elämäntilanteisiin
löytyy ratkaisuja. Joskus ne saattavat ensin tuntua vierailta tai
epäsovinnaisilta, mutta muista, että tämä on sinun ja perheesi elämä, jonka te
saatte elää juuri teille sopivalla tavalla.
Kun aloitin pääsykoeurakan, olivat lapsemme alle
kouluikäisiä. Koska olen ollut freelancer jo useita vuosia, oli töiden
vähentäminen asteittain kevään aikana suhteellisen helppoa. Kokonaan lopetin
työt suurinpiirtein huhtikuun alussa, sillä koin kognitiivista ponnistelua
vaativan työni syövän liikaa kapasiteettia omaksua uutta tietoa. Suosittelen
lämpimästi, että pääsykokeiden ajaksi elämästä karsitaan pois kaikki muu mieltä
kuormittava. Toki elämässä sattuu ja tapahtuu: samaan aikaan voi olla
parisuhdekriisejä, lasten elämän koukeroita, sairauksia ja mitä lie, mutta
mikäli jostain voi karsia tai jonkun asian siirtää vaikka seuraavalle syksylle,
se ehkä kannattaa. Ajattelin, etten monena keväänä jaksa hakea eikä puoliso voi
montaa vuotta hakemistani taloudellisesti tukea, joten sisään on päästävä mieluusti
kerralla. Parasta oli siis panostaa kerralla kaikki kuin kokeilla
puolivillaisesti monesti. Puolisolle erityiskiitos tsemppaamisesta ja
emppaamisesta sekä lasten viemisestä mummolaan, kun piti lukea pääsiäiset,
vaput ja kaikki.
Kun kuulin päässeeni sisään, olivat läsnä samaan aikaan
suunnaton riemu ja valtava epätoivo. Silloisten työkavereiden silmien
pyörittely ei auttanut asiaa: ”Ai lähdet opiskelemaan psykologiaa? Alusta
saakka? Joensuuhun? Minkä ikäisiä ne
sun lapset olivatkaan?”. En tiennyt yhtään mistä aloittaa. Pitääkö muuttaa?
Voiko jotain tehdä etänä? Mitä voi tehdä etänä? Kuka maksaa lystin? Entä
lapset? Oikea osoite oli ihana opintosihteerimme Birgitta, joka ensin kaatoi vähän
kylmää vettä niskaan (eihän näitä oikein etänä voi tehdä) ja seuraavaksi loi
uskoa tulevaan (jaa no voithan sinä kyllä nämä perusopinnot katsella
Helsingissä). Jotenkin sain itselleni luotua sellaisen käsityksen, että kaikki
kyllä järjestyy.
Ajattelimme, että jonkinlainen asunto on pakko hankkia,
jotta on joku tukikohta josta käsin tehdä sotasuunnitelmaa. Otin yhteyttä
opiskelija-asuntosäätiö Joensuun Elliin ja kyselin kämppävaihtoehtoja. Ellistä
voi hakea solua (kaikille uusille opiskelijoille pitäisi sellainen järjestyä),
yksiötä (armoton vuoden jono) tai perheasuntoa. Päätimme hakea perheasuntoa,
koska emme vielä tienneet millä kokoonpanolla Joensuussa oltaisiin ja
perheasunnon saaminen oli huomattavasti helpompaa kuin yksiön. Pian saimme
tarjouksen upouudesta talosta jokinäkymin, ja sen otimme. Se osoittautui aivan
lottovoitoksi, vaikka kallis olikin (reilu 550 € / kk). Ihana koti, johon oli
mukava tulla, vaikka lähtö Helsingistä olisi ollutkin hampaiden kiristelyä.
Tavarat asuntoon haalimme kirppareilta, Ikeasta ja sukulaisten sekä tuttavien
kellareista. Toiset ovat saaneet asiat järjestymään niin, että suurin osa
opinnoista yövytään hotellissa ja maisterivaiheen intensiivisimmissä vaiheissa
hankitaan jostain sohvannurkka, väliaikainen vuokrahuone tai vastaava. Koska
itse olen saanut opintotukea ja sen asumislisää, oli vuokra-asunto meille
järkevin. Väitän, että pari ensimmäistä vuotta yksi tärkeimmistä jaksamiseen
vaikuttaneista asioista oli kiva kakkoskoti. Kolmantena vuonna asumiskuviot
ovat olleet sekalaisia ja olen ollut huomattavasti stressaantuneempi senkin
takia. Opiskelu vie voimia ja jos asuminen vie niitä lisää, ollaan ongelmissa.
Orientaatioviikolla opintojen rakenne alkoi hahmottua. Selvisi,
että perusopinnot voi tosiaan katsoa vaikka kotona, koska ne tulevat
valtakunnalisen Psykonet-verkon kautta. Itse kävin niitä istumassa Helsingin
yliopistossa ihan sen takia, etten hautautuisi kotiin. Monet kurssit voi suorittaa
alkuvaiheessa tenttimällä, oppimispäiväkirjoina jne. Näistä täytyy kuitenkin
ystävällisesti kysyä etukäteen vastaavalta opettajalta, perusteena esimerkiksi
välimatka ja perhekuviot. Joitain kursseja voi tenttiä myös etänä esimerkiksi
pääkaupunkiseudulla Vantaan aikuisopistossa, mutta käytännöt vaihtelevat
kursseittain. Ja paremmin sujuu yliopistollakin, jos myös itseltä löytyy
joustoa: tenttiin ja läsnäolopakollisille kursseille täytyy raahautua mikäli
ystävälliseen tiedusteluun vastataan kieltävästi. Maisterivaiheen opinnoissa on
paljon läsnäoloa ja siihen on syytä henkisesti varautua. Toisaalta yliopistolla
istuttavia viikkojakaan ei vuodessa määrättömästi ole ja ryhmätyöskentelyä sekä
tutkimuksia voi pyrkiä siirtämään omalle paikkakunnalle.
Suosittelen, että mikäli asut Joensuussa, raahaudut sinne
yliopistolle. Olen sen verran monta sataa tuntia tuijottanut kirjaa yksin
samassa sohvannurkassa, että jokainen tsäänssi sosiaaliseen kanssakäymiseen on
uusi mahdollisuus. Kandiin saakka opinnot joustavat mielestäni siis ihan
tarpeeksi hyvin. Olen laskeskellut, että vietin Joensuussa keskimäärin muutaman
yön kahdessa viikossa. Perheellä olivat asiat sillä aikaa aivan hyvin: tutut
kuviot ja rutiinit pyörivät, vaikka olenkin ollut välillä muualla. Opiskelu
toiselta paikkakunnalta on suuren osan aikaa yksinäistä puurtamista, joten
lähiviikoista ja –päivistä kannattaa ottaa kaikki irti.
Jatkuva reissaaminen on raskasta, siitä ei pääse mihinkään.
Pasilan asemalle raahautuessa vitutus on monesti suunnaton, etenkin lomien
jälkeen. Sitten opintojen imu vie taas mennessään ja muutaman kuukauden jaksaa
paahtaa siinä intensiivisessä lukukauden vaiheessa. Lomat ovat pitkät ja niiden
aikana pystyy taas palautumaan ja viettämään aikaa perheen kanssa. Karkeasti laskettuna
seitsemän kuukautta vuodesta on aktiivista opiskelua, joten viisi kuukautta jää
aikaa enemmän tai vähemmän hengähtää. Opinnot on mahdollista suorittaa
kovaankin tahtiin; itse teen viiden vuoden opinnot reilussa kolmessa vuodessa.
Tätä en välttämättä suosittele, koska vauhti on armottoman kova ja väsymys
opintojen loppuvaiheessa sen mukainen. Jos opintoja on mahdollista tehdä
suositustahdissa, niin aina parempi. Moni perheellinen on jo valmiiksi
maisterivaiheessa ja sellainen parin vuoden rutistus suositusten mukaan
ajoitettuna on monelle aika sopivan mittainen.
Olen itse lopettelemassa opintojani ja tunnelin pää
häämöttää. Psykologien työllisyystilanne on edelleen hyvä ja mikäli alanvaihto
tai lisäopiskelu houkuttaa, kannattaa rohkeasti yrittää sisään!
- Panosta asumiseen! Lähtö perheen luota ei ole niin vaikea, kun on kiva kakkoskoti johon mennä. Osa ei hanki asuntoa ennen viimeistä vuotta, mutta itselle pysyvä ja oma paikka oli elinehto, jolla kesti reissaamisen.
- Pyhitä pääsykoekevät lukemiselle! Karsi töitä, vähennä harrastuksia (pidä ne jotka tasapainottavat pääsykoestressiä), tee lukusuunnitelma ja pitäydy siinä. Minulle 6 h päivässä oli tavoite ja maksimi.
- Ota käyttöön kaikki taloudelliset puskurit: lainojen lyhennysvapaat, säästöt, mahdollisen puolison taloudellinen tuki.
- Ota ajoissa selvää korvattavista opinnoista / näyttökokeina suoritettavista kieli- ja viestintäopinnoista. Saatat säästää aikaa 6 kk, kun voit hyväksilukea esimerkiksi sivuaineiden verran vanhoja opintoja.
- Ole luova: joskus perhe voi olla mukana Joensuussa, ellei lapsilla ole koulua ja puoliso voi tehdä etätöitä.
- Luo uusia rutiineja: FaceTime-puhelut lapsille iltaisin, tuliaiset kotiin tullessa (meillä ajauduttiin Kinder-munien ostoon jokaisella reissulla – päiväkoti kiittää askartelutarvikkeista), tiedotus aikatauluista perheenjäsenille ajoissa.
- Laske odotuksia: kun tulet kotiin, on siellä todennäköisesti sotkuista ja lapset kiukuttelevat ensimmäisen puoli päivää. Menee ohi.
- Muista, että lukuvuoden intensiivisimmät vaiheet ovat suhteellisen lyhyitä: muutama kuukausi syksyllä ja keväällä. Ne rämpii vaikka päällään seisten.
- Kiitä puolisoa, siskoa, anoppia, äitiä tai ketä vain joka on tukiverkostosi. Ilman tukea urakka on aika raskas. Itse olen tarvinnut sekä taloudellista että etenkin henkistä tukea: ilman puolison joviaalia suhtautumista olisi monen vuoden puristus ja taloudellinen riippuvaisuus todella nihkeä rasti.
- Ota selvää tukimuodoista: saatko aikuisopintotukea, tavallista opintotukea, työttömyyskorvausta tai työllistymistukea tms. Itselläni on ollut opintotukikuukausia jäljellä ja Joensuun asuntoon olen saanut myös asumislisää. Aikuisopintotukea saa suurin osa vakituisessa työsuhteissa olleista ja TE-toimisto tukee vaihtelevasti esimerkiksi rakennemuutoksen kourissa olevilta aloilta vaihtavien opintoja lähinnä maisterivaiheen opinnoissa.
- Hae opiskelijakortti ja kysele opiskelija-alennuksia, vaikka se näin nelikymppisenä vähän sylettääkin.
- Hanki VR:n sarjalippuja, jotka ovat tarjouksessa yleensä heinä-elokuussa. Joensuuhun voi myös lentää Helsingistä ja sitä teen pari kertaa vuodessa, kun löydän hyvän tarjouksen ja / tai aikataulut ovat tiukat."
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti