Elämää kirjoitusten jälkeen

Vielä se ylioppilasjuhlissa hymyilyttää! Pääsykoe olikin sitten seuraavana
maanantaina, ja sain jännittää enemmän kuin koskaan ennen elämässäni.

Kuulin uutisista ylioppilaskirjoitusten päättyneen ja aloin muistella omia kokemuksiani lukiosta ja yliopistoon siirtymisestä. Tuntuu kuin noista ajoista olisi jo miljoona vuotta, vaikka kirjoitin vuonna 2012. Tässä ajassa olen kuitenkin ehtinyt nähdä, kokea ja muuttua todella paljon!

Tässä kaikille hakijoille pieni motivaatiokirje - kannattaa tulla Joensuuhun! : )

"Joo ketähän nää kaikki ihmiset on, ois pitäny vaan jäähä kotiin!"
Ensimmäisen viikon kaupunkisuunnistuksessa olin yliopistoelämästä vielä pihalla kuin lumiukko.

Olin lukiossa aikamoinen hissukka, sellainen hiljainen suorittaja, joka kirjoitti ällänsä ja jatkoi opiskelemaan psykologiaa. Koko lukioajan unelmoin siitä, kuinka pääsisin yliopistoon "omankaltaisteni" joukkoon. En kuitenkaan melkein uskaltanut hakea psykologiaan, koska tiesin valtavista hakijamääristä ja surkeista sisäänpääsyprosenteista. Ei sellaisia tilastoja kannata kuitenkaan tuijotella, koska ne eivät todellakaan kerro kaikkea. Monet tulevat pääsykokeeseen vain kokeilemaan onneaan tai lukemaan kysymykset. Ensimmäisten kolmenkymmenen minuutin jälkeen jo puolet kokeentekijöistä lähtevät. Kunhan on valmistautunut kunnolla ja osaa kirjojen asiat hyvin, todennäköisyys päästä sisälle on huomattavasti korkeampi, kuin mitä tilastot kertovat!

Panostin kirjoituksiin ja pääsykokeisiin täysillä, jottei sisäänpääseminen jäisi mistään pisteestä kiinni. Lukaisin kirjat läpi kerran kirjoitusten aikana, mutta aloitin varsinaisen pänttäämisen vasta kirjoitusten jälkeen, niin kuin varmasti suurin osa suoraan lukiosta hakevista. Pääsykoeurakka oli melko yksinäinen projekti lukiessani noin kuusi tuntia päivässä keittiönpöydän ääressä. Vasta jälkeenpäin kuulin, että muut hakijat olivat ymmärtäneet keskustella erilaisilla foorumeilla tai käyneet valmennuskurssin. Minä olin niin uppoutunut omiin hommiini, ettei sellainen käynyt mielessäkään! Joka tapauksessa näin jälkeenpäin sitä miettii, ettei lukuaika mennyt hukkaan, ja kannatti pinnistellä loppuun asti. Viikkoa ennen pääsykoetta tuntui, että kirjojen asiat tursuavat jo korvista ulos, niin monesti olin niitä kerrannut. Tein kaikista teemoista ties minkälaisia ajatuskarttoja ja muistilistoja, eli opettelin asiat niin monessa eri muodossa, että ne varmasti jäivät päähän. Itse olen visuaalinen ihminen, eli panostin väreihin ja kuviin. Sen sijaan eräs ystävistäni kertoi oppivansa parhaiten kuulemansa, joten hän nauhoitti kaikki kirjan tekstit ja kuunteli ne "äänikirjana". Jokainen omalla tavallaan siis!

Onneksi pääsin ensimmäisellä yrittämällä sisään ja muutin Joensuuhun jo kesällä. Asuntoja täällä ei ole yhtään ylimääräistä, joten kodin etsiminen täytyy aloittaa heti tulosten tultua. Minä muutin alun perin joen toiselle puolelle Penttilään, josta keskustaan on pari kilometriä. Silloin matka ei tuntunut kovinkaan pitkältä, mutta nyt myöhemmin olen saanut kokea, mitä ihanaa luksusta on asua keskustan ruutukaavalla lähellä kaikkea. Kuitenkin moni tutuistani asuu esimerkiksi Noljakassa, Rantakylässä tai Niinivaaralla.

Toisena vuonna oli hurjan hauskaa tuutorina!

Yliopiston alku on aina vaikea toiselta paikkakunnalta tai kotoa muuttaville. Ensimmäiset pari viikkoa ovat suoranaista kaaosta, mutta nopeasti se tasoittuu. Tärkeintä on olla mukana joka paikassa ja tutustua ihmisiin, vaikka se tuntuisi työltä. Myöhemmin kaikki nimittäin karkaavat omille teilleen, käyvät eri kursseja kiinnostustensa mukaan ja etenevät eri tahdissa. Täällä kukaan ei sano, mitä milloinkin pitää tehdä, vaan aikataulun ja työpanoksen pääsee ja joutuu suunnittelemaan aivan itse. Varsinkin alussa sitä lähtee helposti vähän kaikkeen mukaan, joten kannattaa säännöllisesti muistaa kuulostella omia voimavaroja. Itse olen ollut aktiivinen niin opinnoissa, tuutoritoiminnassa kuin ainejärjestötoiminnassa, sekä tietysti käynyt koulun ohella töissä. Välillä meinaa puhti loppua, ja silloin pitää ottaa taas rauhallisemmin.

Minulta on kysytty, mitä mieltä olen Joensuusta. Minun silmissäni tämä on maailman paras opiskelijakaupunki. Joensuu on kompakti ja joka paikkaan pääsee pyörällä, eikä ylämäkiäkään tarvitse erityisemmin kivuta. Kaikkea voi tehdä ja harrastaa. Ainoana miinuksena sanoisin, että kesällä täällä on helvetin kuuma ja muulloin sitten tuulee kauheasti : D

Psykologian opiskelu Joensuussa on sitten oma lukunsa. Me emme lue täällä pakollista tilastotiedettä, vaikka halukkaille sitä on kyllä tarjolla. Kursseilla painottuu sosiaalinen ja humanistinen näkemys ihmisestä, ja meitä valmistellaan aika vahvasti asiakastyöhön. Opettajat ovat helposti lähestyttäviä ja sydämellisiä ja ymmärtävät opiskelijoiden yksilölliset elämäntilanteet todella hyvin. Opiskelijoita tulee ympäri Suomea, joten meidän joukkoomme mahtuu monenlaista persoonaa. Yhdessä tekemisen kulttuuri on muodostunut minun opiskeluaikanani vahvaksi, ja monenlaista tapahtumaa on tarjolla. Jos vain itse on aktiivinen, voi pohjois-karjalaisesta opiskeluelämästä tehdä juuri sellaisen kuin haluaa.

Lehtiä Ilosaaressa -minifestari on aina ehdottomasti yksi syksyn parhaista tapahtumista.