Viimeistä viedään!

Palautin tänään oppimispäiväkirjan kurssille Neuropsykologinen arviointi ja kuntoutus. Se olikin viimeinen psykologian kurssini ikinä! Tuntuu ihan mahdottomalta uskoa, mutta nyt olen harjoittelua vaille valmis psykologi. Jipii!

En ole hirveästi osannut päivitellä blogia, koska elämäni on niin isossa myllerryksessä, etten olisi osannut kertoa huoliani tänne. Nyt asiat kuitenkin näyttäyisivät viimein lutviutuvan ja henkinen rauha alkaa taas palata :D Viime aikoina on tosiaan ollut hirveä homma kesätöiden hakemisessa ja kämpän etsimisessä pääkaupunkiseudulta. Olen aika kova stressaamaan suurista elämänmuutoksista, eikä tällainen ole ollenkaan herkkua. Siihen päälle kun vielä sain tarjouksen toisesta harjoittelupaikasta, niin soppa oli valmis. Olen ollut hirveän stressaantunut, enkä ole saanut nukuttua moneen viikkoon, kun kaikki muutokset jännittävät ja päätökset ahdistavat.

Hiljalleen asiat ovat kuitenkin alkaneet edetä. Sain sellaisen kesätyön, josta olen oikeasti innoissani. Sain sovittua asuntonäytöt pääkaupunkiseudulle ja ensi viikolla saan tietää tulevan kotini. Sain tehtyä päätöksen harjoittelupaikastakin, vaikka se vaati monta päivää ja yötä pohdintaa sekä tietenkin kaverien jatkuvaa ahdistelua. Lopulta päädyin siihen, että ensin tarjottu harjoittelupaikkani perheneuvolassa on juuri sitä, mitä haluan. Nyt on ehkä jopa vielä motivoituneempi olo, kun joutui todella miettimään, mikä kiinnostaa ja mitä haluaisi tehdä. 

Nyt kun asiat alkavat olla kunnossa, voin keskittyä vielä viimeisiin opiskelijabileisiin, jotka tietenkin ovat koko yliopistoelämän kerma. Torstaina osallistuin approon eli baarien kiertämiseen ja huomenna vappuna on luvassa ihanaa aikaa opiskelukavereitten kanssa. Aikani Joensuussa alkaa olla ohi. Kuukauden päästä olen jo toisella puolella Suomea ja kesän jälkeen työelämässä. Tätä olen odottanut todella innoissani, mutta samalla muutos kyllä tuntuu hirveän lopulliselta: ei enää juhlimista keskellä viikkoa, ei yliopiston kirjastolla opiskelua, ei opiskelijalounaita, luentoja tai tenttejä. Olen kyllä aivan satavarma, että ikävöin tätä kaikkea heti syksyllä!

Torstaina vietin viimeiset approni. Huomatkaa miten pitkä jono lipunvaihtoon oli, taitavat muutkin tykätä tästä tapahtumasta :D

Psykologian opiskelu käytännössä, osa 2:

Vastauksia lukiolaisille

Sain eräältä lukiolaiselta kasan kysymyksiä, joiden avulla hän pyrki selvittämään opon tuntia varten, millaista psykologian opiskelu on. Mukana oli paljon uusia näkökulmia, joita en ole tajunnut pohtia täällä blogin puolella.

Miksi kiinnostuit psykologiasta ja miten päädyit opiskelemaan alaa?

Tiesin jo lukion aloittaessani, että haluan opiskelemaan yliopistoon, en vain ollut heti varma, mille alalle. Lukiossa olin erityisen kiinnostunut kielistä, kirjoittamisesta ja historiasta. Harkitsin kauan journalistiikan opintoja Tampereen yliopistossa, sillä halusin toimittajaksi. Kiinnostuin psykologiasta enemmän siinä vaiheessa, kun aloin lukea kirjoituksiin. Kirjoitin psykologian toisen lukiovuoden keväällä, koska luettavana oli vain muutama kirja ja olin pärjännyt hyvin psykologian kursseilla. Sainkin laudaturin ja aloin miettiä, kiinnostaisiko sama aine yliopistossakin. Päätökseen vaikutti myös silloinen poikaystäväni, jonka kanssa olin seurustellut yläkoulusta saakka. Halusin muuttaa hänen kanssaan samalle paikkakunnalle opiskelemaan, mutta tiesin, ettei hän olisi päässyt sisään mihinkään Tampereen kouluun. Niinpä jätin toimittajahaaveet ja hain Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselle psykologiaan ja saksan kieleen. Päädyin hakemaan psykologiaan myös siksi, että halusin alalle, jossa olisi varma työllistyminen.

Tästä aiheesta olen kirjoittanut aiemminkin:

Elämää kirjoitusten jälkeen

Minun tarinani psykologiaan päätymisestä

Miten valmistauduit pääsykokeisiin ja millainen olo niistä jäi?

Aloitin pääsykokeisiin lukemisen helmi-maaliskuussa, sillä pääsykokeet olivat heti ylioppilasjuhlien jälkeisenä maanantaina. Pääsykokeeseen kuului tuolloin kaksi kirjaa: yksi sosiaalipsykologian ja yksi tieteenfilosofian kirja. Nykyään Joensuun pääsykoe muodostuu esseestä ja monivalinnoista, joissa on mukana tilastotiedettä. Minun aikanani (vuonna 2012) pääsykoe muodostui kahdesta esseestä. Aloitin prosessin lukemalla ensin molemmat kirjat kertaalleen läpi vain tutustuakseni aiheisiin. Sitten luin ne uudestaan, mutta tällä kertaa alleviivasin tärkeät kohdat ja tein ensimmäiset muistiinpanot. Sen jälkeen opettelin muistiinpanojani ja muokkasin niitä yhä uudelleen ja uudelleen. Tein ajatuskarttoja, taulukoita, piirustuksia, sanalistoja, ihan mitä vain, jotta saisin aktiivisesti käsiteltyä kirjojen aiheita ja painettua sekä suuret kokonaisuudet että pienet yksityiskohdat mieleeni. Opiskelin joka päivä kuusi tai seitsemän tuntia ja kävin lisäksi töissä ravintolassa. Jotkut varmasti pääsivät sisään vähemmälläkin lukemisella, mutta itse halusin panostaa pääsykokeisiin täysillä.

Kun pääsykoepäivä sitten koitti, en oikeastaan edes jännittänyt. Tiesin, että olin valmistautunut hyvin ja tehnyt parhaani. Lisäksi olin jo varmistanut opiskelupaikan Itä-Suomen yliopistosta, sillä pääsin ylioppilaskirjoitusten perusteella sisään saksan kieleen. Ajattelin, että jos en pääsisi psykologiaan sisään ensimmäisellä kerralla, aloittaisin silti yliopistossa ja lukisin psykologiaa sivuaineena, jolloin minun olisi helpompi hakea psykologiaa pääaineeksi seuraavana vuonna. Sanoisinkin uusille hakijoille, että ei kannata paineistaa itseään liikaa: on tärkeää yrittää parhaansa, mutta paniikissa yötä päivää pänttääminen ei tuota muuta kuin hermoromahduksen. Kaikki hakijat ovat samanlaisia motivoituneita opiskelijoita eikä kukaan ole mikään yli-ihminen.

Kaikki ponnistelut tuottivat kuitenkin tulosta, sillä pääsin sisään ensimmäisellä kerralla. Olin saanut ylioppilaskirjoituksia yhtä vaille täydet aloituspisteet ja pääsykoekin meni hyvin. Meille otetaan opiskelijoita sisään niin ylioppilaskirjoitusten ja pääsykokeen yhteispisteillä kuin pelkän pääsykokeen perusteella, mutta yhteispisteillä pääseminen on huomattavasti helpompaa.

Pääsykokeista olen kirjoittanut aiemmin tekstin Mistä motivaatio pääsykoeurakkaan.

Teetkö töitä opintojen ohella?

Olen tehnyt töitä opintojen ohella toisesta yliopistovuodesta asti. Monet opiskelijamme tekevät ilta- tai viikonlopputyötä, joka on helppo yhdistää opintoihin. Itse teen tällä hetkellä kolmea osa-aikatyötä, koska olen tehnyt jo lähes kaikki opintoni valmiiksi. Tietysti opintojen pitää aina olla ylimpänä to do -listalla, mutta töistä saa sekä rahaa että kokemusta. Esimerkiksi minä olen hankkinut Pelastakaa Lapset ry:ltä kokemusta lasten kanssa työskentelystä, jotta voisin sitten psykologina päästä työskentelemään lasten kanssa. Eräässä firmassa olen myös tehnyt lapsille älykkyystestejä. Nykyään työpaikoista on niin kova kilpailu, ettei pelkkä maisterintutkinto riitä, vaan opintojen ohessa on kerättävä myös työkokemusta. Työnantajat arvostavat todella paljon suosituksia ja työtodistuksia, jotka osoittavat, että ihminen pärjää myös käytännön työelämässä eikä vain koulun penkillä.

Mitkä on opintojen hyvät ja huonot puolet? Mitä koulutus pitää sisällään? Mihin koulutus valmistaa? Onko oppilaitoksessa joitakin etuja?

Itse olen pitänyt kovasti psykologian opinnoista ja pidän alaa täysin itselleni sopivana. Meillä Joensuussa korostetaan paljon ajattelun ja reflektoinnin taitoa ja opinnoissa pohdiskellaan paljon maailmaa ja ihmisiä monelta kantilta. Psykologia ei sovellu ihmisille, jotka etsivät oikeita vastauksia tai nopeaa helpotusta omaan huonoon oloon. Kannattaa myös valmistautua siihen, että psykologian opiskelijat ovat äärimmäisen motivoituneita ja tunnollisia. Jos ei pidä varaansa, paineet parhaisiin arvosanoihin ja opiskeluun todella tiukalla aikataululla voivat yllättää.

Opinnoissa käsitellään monipuolisesti eri aiheita, mutta Joensuussa painottuvat sosiaalipsykologia (miten kulttuuri ja ryhmä vaikuttaa ihmisen ajatteluun, tunteisiin ja käyttäytymiseen) sekä työpsykologia. Esimerkiksi neuropsykologian opintoja meillä ei ole, mutta monet lukevat neuropsykologian sivuaineen Jyväskylän yliopiston kautta. Joensuun koulutus tähtää aika vahvasti perinteiseen asiakastyöhön eli ihmisten kanssa keskustelemiseen. Mikäli esimerkiksi tieteellinen tutkimus kiinnostaa todella paljon, suosittelisin Helsinkiä tai Tamperetta. Muutenkin erot yliopistojen välillä ovat melko suuria, joten kannattaa tutustua kaikkien opetussuunnitelmiin.

Itä-Suomen yliopisto on ehdottomasti yksi monipuolisimmista yliopistoista, sillä meillä on todella paljon eri aloja. Niinpä esimerkiksi sivuaineita voi valita vapaasti, tarjolla on esimerkiksi sukupuolentutkimusta, kulttuuriantropologiaa, erityispedagogiikkaa, kauppatieteitä, aikuiskasvatustiedettä ja vaikka mitä kieliä. Joensuun erikoisuus on oikeuspsykologian perusopintokokonaisuus, jota ei voi opiskella missään muualla. Sen lukevat lähes kaikki opiskelijamme. Joensuun kampus on hyvin kompakti ja kaikki opintoalat sijaitsevat lähekkäin toisin kuin esimerkiksi Helsingin yliopistolla, jossa kampukset on ripoteltu ympäri kaupunkia. Psykologiassa kaikki lukevat oikeastaan samat psykologian opinnot, joten sivuaineilla voi vaikuttaa enemmän omaan ”erikoistumiseen”. Itse olen lukenut sivuaineina nuorisotutkimuksen, oikeuspsykologian, erityispedagogiikan sekä saksan kielen ja kulttuurin. Olen aiemmin postannut sivuaineista otsikolla Sivuaineiden käsikirja kallonkutistajille.

Psykologian alasta olen kirjoittanut tarkemmin postauksessa Mitä se psykologi oikeastaan tekee.

Opinnoista olen kirjoittanut näissä teksteissä:

Mielenterveyden ammattilaiseksi: Kliininen psykologia I

Psykologian ammatilliset opinnot

Millainen on tyypillinen opiskelupäivä? Miten testataan opittuja asioita? Millaiseksi koet opiskelun, onko se rankkaa?

Tyypillisin opiskelupäivä olisi varmaankin kotona tai kirjastolla tenttikirjojen lukemista. Ehkä vähän paradoksaalisesti yliopistossa ihmismieleen tutustutaan pitkälti kirjojen ja tutkimusten kautta. Luentoja on jonkin verran, mutta pääasiassa sosiaalisuutta pitää sitten harjoitella vapaa-ajalla. Yliopisto on todella tiedepainotteista ja opintoihin kuuluu paljon tutkimusten lukemista ja tekemistä. Jos ei ole kiinnostunut lukemisesta ja kirjojen pänttäämisestä, ammattikorkeakoulu voi olla parempi vaihtoehto. Kuitenkin mitä pidemmälle opinnoissa pääsee, sen enemmän tulee kontaktiopetusta, eli seminaareja, luentoja, ryhmätöitä jne.

Yliopistossa kurssin arvostelu tapahtuu asteikolla 1–5, jossa 1 on heikoin ja 5 paras arvosana. Yleisimmät arvostelutavat psykologiassa ovat luennon tai kirjallisuuden tenttiminen (eli perinteinen koe), oppimispäiväkirja ja essee. Kaikki kurssitehtävät ovat huomattavasti laajempia kuin lukiossa ja opinnoissa vaaditaan kykyä löytää nopeasti tärkeät asiat kirjoista ja hahmottaa laajoja kokonaisuuksia.

Meillä opetussuunnitelma on joustavampi kuin monilla muilla aloilla. Se tarkoittaa sitä, että opiskelijat saavat edetä opinnoissa haluamassaan järjestyksessä haluamaansa tahtiin. Yliopiston suositus on 60 opintopistettä vuodessa, mutta toiset suorittavat enemmän ja toiset vähemmän. Yliopistossa onkin tärkeää alusta asti ottaa vastuu omasta opiskelustaan. Itselleni oli aikamoinen järkytys, miten paljon enemmän yliopistossa vaaditaan itsenäistä työtä kuin esimerkiksi lukiossa. Esimerkiksi yhteen tenttiin tulee usein luettavaksi kaksi tai kolme tieteellistä kirjaa, mikä tekee yhteensä 500–1000 sivua tekstiä. Esseidenkin tulee olla 10–20 sivua pitkiä. Opiskelijan on tiedettävä omat voimavaransa ja suunniteltava oma opiskelurytminsä. Jotkuthan ovat nopeampia lukemaan ja oppimaan, toiset hitaampia. Itse en koe opiskelua rankaksi, sillä pidän opeteltavia asioita hyvin mielenkiintoisina. Välillä kuitenkin on aivan järkyttävä kiire ja silloin on jaksettava opiskella koko päivä ahkerasti.

Tästä olen kirjoittanut aiemminkin:

Kenelle psykologia sopii?

Päiväni Roosana: videopostaus

Lukiossa en tiennyt psykologian alasta mitään. Olen silti sitä mieltä, että hakeuduin juuri oikealle alalle. Olen todella kiinnostunut siitä, miksi ihmiset toimivat kuten toimivat, miksi jotkut pärjäävät paremmin kuin toiset, miksi joistakin tulee rikollisia jne. Haluan auttaa ja tukea ihmisiä, jotta he voivat elää mahdollisimman tasapainoista ja onnellista elämää. Haluan keskustella ihmisten kanssa ja kuulla heidän elämäntarinansa ja auttaa heitä löytämään omat voimavaransa, joiden avulla he selviävät vaikeammistakin ajoista.

Psykologian opiskelu käytännössä, osa 1:

Ammatilliset opinnot

Olen kauan miettinyt, miten hyvin yliopistoon psykologiaan hakevat tietävät, millaista opiskelu tosiasiassa on. Itse en lukiosta tullessani todellakaan tajunnut yhtään mitään eikä minulla ollut silloin hajuakaan siitä, mihin olin ryhtymässä :D Tulin pieneltä paikkakunnalta enkä ollut koskaan nähnytkään yliopistoa, enkä myöskään tuntenut ketään, joka olisi valmistunut yliopistosta. Olin siis tosissaan aivan pihalla, mutta jotenkin onnistuin silti pääsemään ihan mahtavalle alalle, jota en vaihtaisi pois. Nyt haluaisin auttaa muita psykologian opintoja harkitsevia ymmärtämään, millaista opiskelu täällä Joensuussa käytännössä on.

Parasta psykologian opinnoissa ovat minun mielestäni olleet niin kutsutut ammatilliset opinnot. Niillä tarkoitetaan kursseja, jotka pyrkivät lisäämään käytännön osaamista ja tietämystä työelämässä tarvittavista taidoista. Perinteisestihän yliopisto-opiskelu on todella teoriapainotteista kirjojen tenttimistä ja luentojen kuuntelemista. Ammatillisissa opinnoissa sen sijaan pyritään pääsemään lähemmäs käytäntöä esimerkiksi niin, että tehdään erilaisia keskusteluharjoitteita, haastatellaan ihmisiä yliopiston ulkopuolelta tai kuunnellaan jo työelämässä olevan psykologin kokemuksia työstään.

Koska kandiajoistani on jo kauan, keskityn tässä maisterivaiheen opintoihin. Kanditutkinnosta muistan sen verran, että heti ensimmäisenä vuonna opintoihin kuului tutustuminen erilaisiin psykologin työpaikkoihin. Kurssilla opiskelijat menevät konkreettisesti psykologin työpaikalle ja haastattelevat psykologia hänen työstään. Tutustuin itse aikoinaan ainakin koulupsykologiaan, lastenneurologiaan ja nuorisopsykiatriaan. Kyseinen kurssi auttoi todella paljon ymmärtämään psykologin työn monipuolisuutta ja hahmottamaan kaikkia niitä vaihtoehtoja, mitä tulevassa työelämässä voisi olla tarjolla. Kolmantena vuonna kävin myös kurssin Haastattelu ja kommunikaatio, jossa harjoiteltiin asiakastilanteita meidän opiskelijoiden kesken. Harjoituksiin kuului omasta elämästä kertominen ja vastavuoroisesti kuunteleminen ja kysymysten esittäminen.

Maisterivaiheessa ammatillisia opintoja on tarjolla paljon enemmän. Ehkä ihan luonnollisestikin, koska valmistumisen lähestyessä on yhä tärkeämpää nostaa nenä välillä irti kirjasta ja miettiäkäytännön työtä. Tässä maisterivaiheen opinnot, joissa minun mielestäni oli hyvin käytäntöä mukana:

Psykologinen arviointi:             

(Näistä kursseista kirjoitin tarkemmin viime vuonna, teksti löytyy täältä.)                 

Kognitiivisten kykyjen arviointi 7 op: Kurssin alussa käytiin arvioinnin teoriaa ja lausuntoesimerkkejä. Kurssin suurin anti oli kuitenkin vapaaehtoisen "maallikon" etsiminen testausta varten: hänellä sitten harjoiteltiin parin kanssa alkuhaastattelua, älykkyystestiä ja erilaisia persoonallisuustestejä ja mielialamittareita.                        

Persoonallisuuden arviointi  7 op: Tällä kurssilla päästiin samalla tavalla harjoittelemaan oikean ihmisen kanssa persoonallisuuden arviointia projektiivisen TAT-testin avulla. Siinä asiakkaalle näytetään kuvia, joista hän muodostaa tarinoita. Näistä tarinoista sitten arvioidaan hänen persoonallisuuttaan.

Akuutit traumaattiset kriisit 4 op 

Kurssi koostuu verkkoluennoista ja paikallisesta osuudesta. Luennoissa kriisipsykologi kertoo kiirisi- ja traumapsykologian historiasta sekä jakaa erilaisia asiakaskertomuksia, kuten raiskauksen uhriksi joutuneiden tai lähimmäisensä yllättäen menettäneiden kokemuksia. Kun kävin tämän kurssin viime vuonna, paikallisessa osuudessa opiskelijoiden oli mahdollista tehdä vapaaehtoistyötä vastaanottokeskuksissa. Jotkut kävivät kouluttamassa keskusten työntekijöitä ja vapaaehtoisia, toiset kävivät pitämässä askarteluryhmää pakolaislapsille jne.

Elämänkulun tutkimuksen praktikum 10 op 

Tällä kurssilla tarkoitus on oikeastaan harjoittella tutkimusmenetelmää, elämänkerrallista haastattelua. Itse koin tuntemattoman ihmisen usean tunnin syvällisen haastattelun todella antoisaksi ja jännittäväksikin. Tehtävänä oli siis löytää itselle tuntematon ihminen, joka haluaisi kertoa elämäntarinansa. Haastattelu nauhoitettiin ja litteroitiin ja lopputyössä sitä tarkasteltiin jonkin teorian avulla.

Psykoterapeuttiset ja kuntouttavat interventiot:

Psykoterapia I  7 op = vuonna 2016 ratkaisukeskeinen psykoterapia. Kurssilla käytiin läpi ratkaisu- ja voimavarakeskeisen terapian teoriaa ja tehtiin useita harjoitteita opiskelijoiden kesken. Useana päivänä paikalle saatiin myös oikea asiakas, joille kaksi vapaaehtoista opiskelijaa pitivät 30-45 minuutin mittaisen terapiaistunnon. Lisäksi opiskelijat muodostivat 3-5 hengen terapiaryhmän, joka kokoontui muutaman kerran ja jossa jokainen sai vuorollaan toimia terapeuttina ja asiakkaana.                        

Psykoterapia II  7 op = vuonna 2016 neuropsykologinen kuntoutus ja arviointi. Tällä kurssilla tutustutaan tarkemmin neuropsykologian alaan, joka muuten jää Joensuun psykologiassa vähälle huomiolle. Kurssilla tehdään neuropsykologinen arvio jostakin ihmisestä (älykkyys- ja muistitestien avulla) sekä käydään läpi neuropsykologista kuntoutusta.

P.S. Löysin YouTubesta vloggaaja Sita Salmiselta videon, jossa hän kertoo yliopisto-opiskelusta Oulun yliopistossa pääaineena suomen kieli. Mielestäni hänen kertomansa asiat pätevät hyvin tänne Joensuuhunkin, joten tästä voisi olla apua yliopistoummikoille :)

Ajattelin jatkaa samasta aiheesta, psykologian opiskelu käytännössä, vielä seuraavassa postauksessa. En kuitenkaan ole vielä suunnitellut ihan loppuun asti, millaista tekstiä olisi luvassa, joten jos tulee mieleen toiveita, voisin toteuttaa niitä mielelläni!