Palautin tänään oppimispäiväkirjan kurssille Neuropsykologinen arviointi ja kuntoutus. Se olikin viimeinen psykologian kurssini ikinä! Tuntuu ihan mahdottomalta uskoa, mutta nyt olen harjoittelua vaille valmis psykologi. Jipii!
En ole hirveästi osannut päivitellä blogia, koska elämäni on niin isossa myllerryksessä, etten olisi osannut kertoa huoliani tänne. Nyt asiat kuitenkin näyttäyisivät viimein lutviutuvan ja henkinen rauha alkaa taas palata :D Viime aikoina on tosiaan ollut hirveä homma kesätöiden hakemisessa ja kämpän etsimisessä pääkaupunkiseudulta. Olen aika kova stressaamaan suurista elämänmuutoksista, eikä tällainen ole ollenkaan herkkua. Siihen päälle kun vielä sain tarjouksen toisesta harjoittelupaikasta, niin soppa oli valmis. Olen ollut hirveän stressaantunut, enkä ole saanut nukuttua moneen viikkoon, kun kaikki muutokset jännittävät ja päätökset ahdistavat.
Hiljalleen asiat ovat kuitenkin alkaneet edetä. Sain sellaisen kesätyön, josta olen oikeasti innoissani. Sain sovittua asuntonäytöt pääkaupunkiseudulle ja ensi viikolla saan tietää tulevan kotini. Sain tehtyä päätöksen harjoittelupaikastakin, vaikka se vaati monta päivää ja yötä pohdintaa sekä tietenkin kaverien jatkuvaa ahdistelua. Lopulta päädyin siihen, että ensin tarjottu harjoittelupaikkani perheneuvolassa on juuri sitä, mitä haluan. Nyt on ehkä jopa vielä motivoituneempi olo, kun joutui todella miettimään, mikä kiinnostaa ja mitä haluaisi tehdä.
Nyt kun asiat alkavat olla kunnossa, voin keskittyä vielä viimeisiin opiskelijabileisiin, jotka tietenkin ovat koko yliopistoelämän kerma. Torstaina osallistuin approon eli baarien kiertämiseen ja huomenna vappuna on luvassa ihanaa aikaa opiskelukavereitten kanssa. Aikani Joensuussa alkaa olla ohi. Kuukauden päästä olen jo toisella puolella Suomea ja kesän jälkeen työelämässä. Tätä olen odottanut todella innoissani, mutta samalla muutos kyllä tuntuu hirveän lopulliselta: ei enää juhlimista keskellä viikkoa, ei yliopiston kirjastolla opiskelua, ei opiskelijalounaita, luentoja tai tenttejä. Olen kyllä aivan satavarma, että ikävöin tätä kaikkea heti syksyllä!
 |
| Torstaina vietin viimeiset approni. Huomatkaa miten pitkä jono lipunvaihtoon oli, taitavat muutkin tykätä tästä tapahtumasta :D |
Kuulostaa tutulta, että suuret muutokset ja jännittävät ja stressaavat, vaikka olisivat odotettujakin. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin, on hienoa kuulla että olet motivoitunut ja sait toivomasi harjoittelupaikan:)
VastaaPoistaToivottavasti aiot jatkaa blogin pitämistä vaikka opiskeluaika on ohi! Miltä tuntuu muuttaa pois Joensuusta ja muutatko yksin?
Joo niinhän se on, että muutosten mukana tulee tunteita ihan laidasta laitaan. Aion harkita blogin jatkamista, jos keksin tarpeeksi kirjoitettavaa, mutta pitää sitten varmaan pohtia tarkemmin, miten henkilökohtaisia asioita haluan jakaa.
PoistaOnhan se jännittävää muuttaa pois, Joensuu on minulle todella rakas paikka enkä suoraan sanottuna haluaisi edes muuttaa, mutta toisaalta haluan elämässä hiljalleen eteenpäin. Muutan avomieheni kanssa eli yksin ei tarvitse kaikesta härdellistä selvitä :)