"Tutustu itseesi." Tämä tuli kesän alussa vastauksena kysymykseen, miten voisin valmistautua syksyllä alkavaan harjoitteluun. Harjoitteluohjaajat katsoivat minua säälien, kuin en osaisi pitää lomaa, kuin jännittäisin harjoittelua niin paljon, että kesä menisi sitä miettiessä.
Kuinka väärässä he olivatkaan! Olen nimittäin viettänyt Saksassa pian pari viikkoa ja nauttinut ennätyshelteistä. Saksan sivuaineopinnot vaativat kieliharjoittelun saksankielisellä alueella, joten päätin repäistä ja viettää stipendin turvin kuukauden Augsburgissa, Etelä-Saksassa. Olen opiskellut saksan kieltä yli kymmenen vuotta pääsemättä koskaan käyttämään sitä tosielämän tilanteessa. No, täällä sitä nyt ollaan Baijerissa parinkymmenen kansainvälisen yliopisto-opiskelijan kanssa vailla muuta yhteistä kieltä kuin saksa. Jo viikossa puhuminen on sujuvoitunut todella paljon, joten kurssin lopussa muutaman viikon kuluttua olenkin varmaan jo ihan natiivi ;)
Augsburg on Baijerin kolmanneksi suurin kaupunki ja Saksan toiseksi vanhin kaupunki, joka perustettiin roomalaisten johdolla 15 eaa. Valitettavasti paljoakaan ei ole jäljellä vanhoilta ajoilta, sillä kaupunki pommitettiin pahasti toisessa maailmansodassa. Augsburg on kuuluisa vedestään, jolla se pyrkii myös saamaan Unescon maailmanperintökohteen tittelin: kaupungin vesi on Saksan puhtainta, ja toimiva vesijohtoverkosto on todella vanha (siitä ovat todisteena kanaalit ympäri kaupunkia).
 |
| Vettä todellakin näkyy Augsburgissa ihan kaikkialla, kuten padoissa ja kanaaleissa. |
Olen oppinut paljon paitsi Saksasta myös muista maista ja yllättäen myös Suomesta. Olen jo pitkään ajatellut, että ulkomailla sitä vasta alkaa arvostaa omaa maataan ja kulttuuriaan - ja niin kävi tälläkin kertaa. Vaikka Saksa on yksi Euroopan edistyksellisimpiä maita, tuntuu kaikki olevan täällä kymmenen vuotta Suomesta jäljessä: korttimaksu ei onnistu välillä isoissakaan kaupoissa, mistään ei löydä gluteenitonta tai kasvisruokaa, sunnuntaisin kaikki kaupat ovat kiinni, ja jossain on ilmainen wifi, se ei todennäköisesti toimi lainkaan. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole valittaa. Olen todellakin nauttinut olostani täällä ja pidän tästä maasta ja kaupungista. Olen vain yllättynyt siitä, kuinka eri tavalla asiat voivat olla maassa, jota pidin hyvin samanlaisena kuin Suomea.
Mutta kun nyt täällä ollaan, pitää ajasta ottaa kaikki irti. Nähdäkseen Saksan kauneimmat näkymät pitää luonnollisestikin mennä Alpeille. Ja sinnehän me lähdimme porukalla päivävaellukselle. Yhdellä kurssilaisista oli auto, jolla ajoimme Füsseniin aivan Itävallan rajalle. Näimme samalla myös maailman kauneimmaksi linnaksi kutsutun Neuschwansteinin linnan ulkoa.
 |
| Alpeilla todellakin oli juuri niin kaunista kuin kaikissa kuvissa, mitä olen ihastellut. |
 |
| Kävelimme aivan Itävallan ja Saksan rajalla. |
 |
| Näkymät olivat kyllä joka askeleen arvoiset! |
Kierroksen kuvauksessa sanottiin 13 kilometriä, normaali vaativuustaso. Todellisuus oli kaikkea muuta kuin normaali! Jos olet koskaan käynyt Kolilla, laita se potenssiin kaksi ja yritä kuvitella kilometritolkulla niin jyrkkää nousua, että mäessä saa käytännössä ryömiä nelinkontin. Eivät kyllä pohkeet ole koskaan olleet niin kovalla koetuksella! Ja otapa siinä sitten perillä edustavia kuvia, kun olet aivan läpimärkä hiestä... No voinpahan ainakin sanoa, ettei koko Saksan-reissu mennyt pelkäksi kaljan juomiseksi :D
Hienoja maisemia ja näytät myös kuvien perusteella rentoutuneelta! Toivottavasti jatkat blogin kirjoittamista myös harjoittelun aikana: minua kiinnostaa, millaisia tunteita harjoittelun aikana herää, mikä tuntuu vaikealta, mikä helpolta, mikä yllättävältä ja miten koet opintojen valmistaneen sinua harjoitteluun. Kiinnostaa myös kuulla, miltä tuntuu astua työelämään. Ymmärrän toki, että tasapainottelu avoimuuden ja riittävän yksityisyyden säilyttämisen välillä voi olla vaikeaa.
VastaaPoistaPääsin ei-ensikertalaisena, ensimmäistä kertaa Joensuuhun hakevana, sisään. Itselläni on harjoittelu edessä jo parin vuoden päästä. Täytyy todeta, että harvoin olen samalla innolla odottanut kesän loppumista ja syksyn alkamista kuin nyt. Ainoa asia mikä hiukan jännittää, on se, miten sopeuden joensuulaiseen pikkukaupunkielämään Helsingin jälkeen. Uskon kuitenkin, että mielenkiintoiset opinnot vievät mukanaan - puhumattakaan mukavista opiskelijakavereista.
Rentouttavaa loppukesää ja tsemppiä harjoitteluun, kun se alkaa!
Joo täällä on kyllä saanut rentouduttua :) aloitan tosiaan harjoittelun heti Saksan-matkan jälkeen ja pidemmän kirjoitustauon jälkeen voisin kyllä olla valmis jatkamaan blogia.
PoistaPaljon onnea sinulle sisäänpääsystä! Onhan se Joensuu tosiaan pieni Helsinkiin verrattuna, mutta moni "isolta kirkolta" tullut on rakastunut paikkaan, joten yritä vain pitää mieli avoimena. Pohjois-Karjala on kokonaisuudessaan todella avoin ja lämminhenkinen paikka, enkä voi kuin suositella psykologian opiskelemista Joensuussa. Kun vain jaksaa alussa raahautua opiskelijatapahtumiin, tutustuu nopeasti kaikkiin psykologian opiskelijoihin, jotka ovat kuin yhtä perhettä. Voi ei, tulipa ihan hirveä ikävä takaisin Joensuuhun tätä kirjoittaessa! Tsemppiä sinulle opintoihin ja opiskelija-elämään! :)