Joensuun psykologian pääsykokeet

Oidipus tarjosi Carelian aulassa karkkia. Luulimme ehtivämme jutella pääsykokelaisten kanssa, mutta
aamupäivä olikin todella kiireinen.

Torstaina kevät huipentui valintakokeilla, joissa toimin avustajana yli kymmenen muun opiskelijan kanssa. Pääsykoepäivä ei ole mikään pikkujuttu: ilmoittautuneita oli 1000 ja heistä odotettiin saapuvan paikalle noin 500. Lopullinen luku oli kuitenkin noin 600, joka taitaa kyllä olla Joensuun ennätys. Henkilökunta oli valmistellut pääsykoepäivää jo kauan aikaa, ja nyt ensi kertaa tarvittiin paikalle myös opiskelijoita auttamaan käytännön asioissa, kuten kokeen valvomisessa ja koepapereiden toimittamisessa saleihin. Minä rekrytoin vapaaehtoiset ja yllätyin positiivisesti innokkaiden avustajien määrästä.

Päivä oli varmasti todella jännittävä pääsykokeeseen osallistuville. Muistan, kun itse ajoin kolme vuotta sitten Varkaudesta kauheissa tärinöissä ja jännitin koetta aivan hirveästi. Se tuntui silloin elämän ja kuoleman asialta. Silloin kaikki osallistujat mahtuivat Joensuun kampuksen päärakennukselle Carelialle. Sen sijaan tänä vuonna osallistujat jaettiin aakkosjärjestyksen mukaan kuuteen eri saliin. Heitä oli pyydetty saapumaan paikalle puoli kahdeltatoista, sillä me avustajat aloimme johdattaa heitä oikeisiin saleihin eri puolille kampusta noin varttia vaille kaksitoista. Viimeiset kokeeseen tulijat ohjasimme oikeisiin saleihin vielä puoli yhden aikaan.

Osallistujat saivat pitää koekysymykset, joten minunkaan ei ollut vaikea saada niitä käsiini. Kysymykset vaikuttivat hyvin valituilta: ne olivat tarpeeksi spesifejä erotellakseen hyvin ja huonosti lukeneet hakijat, mutta eivät kuitenkaan mitään mahdottomia kompia. Viimeinen kysymys eli laaja essee oli kyllä todellakin laaja! Pelkästään siihen vastaamiseen on kyllä saanut varata paljon aikaa.

Toivottavasti kysymykset olivat sellaisia, mihin hakijat osasivat varautua! Hakijoita on joka vuosi yhä enemmän, eli kilpailu sen kun kovenee ja hakijoiden täytyy osata pääsykoekirjat yhä paremmin ulkoa erottuakseen muista, sadoista hakijoista. Siksi yhä useampi turvautuu valmennuskurssin tarjoamaan apuun. Ymmärrettävästi hakijat haluavat hyödyntää kaikki mahdolliset keinot päästäkseen sisään. Kannattaa kuitenkin muistaa, että valintakokeessa lopulta vain omalla osaamisella on merkitystä: niin luku-urakassa kuin itse koetilanteessa tärkeintä on oma motivaatio ja sitkeys.

Kysymykset olivat tänä vuonna:

1. Metsäpelto & Feldt: Meitä on moneksi.
Kuvaa Bussin ja Plominin temperamenttia koskeva lapsiteoria.
(Pisteet 0-17)

2. Pietarinen & Poutanen: Etiikan teorioita.
Preskriptivismin tunnetuin edustaja on Richard M. Hare. Millaisia aidot moraaliväitteet ovat luonteeltaan Haren mukaan? Kuvaile myös lyhyesti, miten Haren luonndehdintaa on kritisoitu. (Pisteet 0-17)

3. Laaja essee.
Kuvaa Lazaruksen ja Folkmanin määrittelemät selviytymiskeinot, viisi suurta persoonallisuuden piirrettä sekä identiteettistatukset. Sijoita ne McAdamsin persoonallisuusmallin tasoille. Kuvaa näiden kolmen sijoitetun teorian suhde tilannesidonnaisuuteen.
(Pisteet 0-22)

P.S. Ensi vuonna pääsykoe järjestetään 19. toukokuuta kello 13-17. Eli ei kun henkisesti valmistautumaan!

Kohti lomalaitumia

Äitienpäivänä koko perhe tuli käymään luonani Joensuussa, joten pistin Joonaksen kuvaamaan!

Huh, jälleen yhdestä lukuvuodesta selvitty! Viime torstaina tein kevään viimeiset tentit, jotka tietysti sitten osuivat samalle päivälle peräjälkeen, jee :D Mutta nyt voin ilolla sanoa, että kaikki pänttääminen on ohi ja saan levähtää pari viikkoa ennen kesätöiden alkamista.

Huom! Nyt seuraa opintojen herättämiä todellisia tunteita. Jos haluat lukea vain pumpulitarinoita, jätä seuraava teksti väliin.

Lepo tuleekin tarpeeseen, koska nyt olen aivan loppuunpalanut. Kulunut vuosi on ehdottomasti ollut yksi elämäni rankimmista. Olen ollut koko ajan niin järkyttävän kiireinen ja stressaantunut, että mieliala on heitellyt laidasta laitaan ja välillä on iskenyt paniikki siitä, etten mitenkään ehdi tehdä kaikkea, mitä pitäisi. Hirveä kiire ja paine on saanut kaiken tuntumaan pakkopullalta ja motivaatio on ollut niin opiskelujen kuin kaiken muunkin suhteen aivan nollissa. Joskus aamuisin olen joutunut pakottamaan itseni sängystä sillä ajatuksella, että jospa se päivä kohta olisi jo ohi. Kiinnostus opiskelua kohtaan on ollut niin pohjamudissa, että olen alkanut tuntea syyllisyyttä: moni tekisi mitä vain päästäkseen opiskelemaan psykologiaa, mutta minä vain valitan kaikesta. Olenhan minä toki kiitollinen saamastani opiskelupaikasta, mutta silti, liika on liikaa! Onneksi päädyin viime viikolla juttelemaan fiiliksistäni erään samaan aikaan opiskelut aloittaneen kaverini kanssa. Hän tuntui käyneen läpi yhtä raskaan vuoden kuin minäkin ja lisäksi kertoi, että muutkin olivat kertoneet aivan samaa. Kai se kiire vain on omiaan tukahduttamaan sisäistä motivaatiota. Kolmen vuoden opiskeluaikanani olen kokenut, että minuun kohdistetaan koko ajan korkeampia odotuksia ja kovempia paineita. Koko ajan pitäisi saada vitosia, paukuttaa opintopisteitä niin paljon kuin ikinä ehtii ja valmistua neljässä vuodessa, vaikka tutkinto oikeasti on suunniteltu viiden ja puolen vuoden pituiseksi. On sellainen olo, että hukkuu opiskeluun, mutta kuitenkin tekee aina liian vähän, liian hitaasti.

Mutta se siitä avautumisesta ja takaisin positiiviseen. Olen alkaneesta kesälomasta todella innoissani! Nyt aion ihan oikeasti antaa itselleni kerrankin aikaa rentoutua. Olen suunnitellut kesäni hyvinkin "tarkasti": teen gradua, jos jaksan (eli tuskin), olen muutaman tunnin päivästä töissä ja loput ajastani aion lukea Anna Kareninaa (jonka lukemiseen meneekin varmasti koko kesä) ja harrastaa viimeinkin niin paljon liikuntaa kuin aina haluaisin, mutta koskaan ei ole aikaa. Aion esimerkiksi mennä ratsastusleirille ensimmäistä kertaa vuosiin. Toivottavasti ei tule koti-ikävä, kun pitää hurjat kolme yötä nukkua vieraassa paikassa!

Jospa sitä kesän aikana saisi kerättyä voimia syksyllä alkaviin maisteriopintoihin. Vähän kyllä hirvittää ajatus siitä, että kahden ja puolen vuoden päästä sitä sitten pitäisi olla valmis psykologi. Miten tässä näin kävi?? Tuntuu, että vasta on alkanut tottua yliopistoon ja kohta pitäisi jo siirtyä eteenpäin. Mutta ei auta vielä hoppuilla, vaan mennä päivä kerrallaan :)

Ihanaa kesää kaikille! Mukavaa lomaa tai tsemppiä viimeiseen rutistukseen :)

Vapusta selvitty!

Nyt alkaa vappuviikonloppu olla ohi ja viimeisetkin bailaajat  pääsevät (toivottavasti) rauhoittumaan. Itselleni riitti torstai-illan juhliminen, mutta Joensuun katukuvassa näkyi vielä eilenkin hyvä joukko vapun sankareita :D

Olimme etukäteen suunnitelleet isoja vappupirskeitä monen ainejärjestön voimin ja kaikki olivat yhteistyöstä todella innoissaan. Lopulta kävi kuitenkin niin, että muutama viikko ennen vappua yliopistolta ilmoitettiin, ettei mitään tiloja annettaisi vappuna opiskelijoiden käyttöön. Niinpä oidipuslaiset meinasivat hetken ajan jäädä ilman yhteistä iltaa, mutta onneksi sitten keksittiin varata sama tila kuin mikä SPOSissa oli ollut käytössä.

Emme hirveästi suunnitelleet iltaa muuten kuin tarjoilujen osalta. Oman kokemukseni mukaan mitä vähemmän suunnittelee ja stressaa etukäteen, sen mukavampi ilta lopulta tulee. Ja niin tälläkin kertaa! Ihmiset söivät, juttelivat ja pelailivat keskenään, ja oli todella mukava nähdä, kun vanhemmat ja uudemmat opiskelijat tutustuivat toisiinsa.

Kuulin fuksien puhuvan haikeasti kuluneesta ensimmäisestä yliopistovuodesta. Monet viettävät kesän kotiseudullaan ja palaavat vasta syksyllä. Voin kuitenkin luvata, että sama elämä se sitten odottaa täällä taas syksyllä: eivät ne kaverit mihinkään häviä tai unohdu. Onneksi. Itse olen kyllä todella iloinen, kun saan asustaa koko kesän Joensuussa. Kaupungista on kolmessa vuodessa tullut enemmän koti kuin Varkaudesta.

Kaikki muut olivat muistaneet ylioppilaslakin paitsi minä!

Pojat olivat vissiin innoissaan tarjolla olleesta boolista...

Illan aikana pelattiin muun muassa beer pongia.

Seuraavana aamuna olisi tehnyt mieli jäädä sänkyyn makaamaan, mutta Joonas halusi välttämättä lähteä kaupungille. Torilla ja Ilosaaressa oli hirveästi porukkaa! Hetken kiertelyn jälkeen päädyimme syömään hampurilaiset. Ei niin terveellistä mutta niin hyvää! Namnamnam.

Lisää vappukuvia löytyy tietenkin Facebookista!

Joonas näytti vihaiselta aina siihen asti kun ruoka tuli pöytään :D

En sitten ollut tylsistynyt vaan väsynyt!