Sinustako psykologi, osa 1:

Mistä motivaatio pääsykoeurakkaan?

Pian se on taas täällä. Se valtaa kaikki ajatukset, ahdistaa, ei jätä rauhaan. Itkettää, pelottaa.
PÄÄSYKOE.

Olen itse käynyt elämäni aikana läpi yhden pääsykoeurakan hakiessani psykologiaan heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Tiedän siis kokemuksesta, miltä se tuntuu. Enkä suoraan sanottuna ole varma, olisinko jaksanut hakea enää toista kertaa, jos ensimmäisellä yrityksellä ei olisi tärpännyt. Aloin lukea pääsykokeeseen alkukeväästä, kirjoitusten vielä ollessa kesken. Luin vuorotellen pääsykoekirjoja ja pitkän saksan sanastoja. Kun kirjoitukset olivat ohi, tein osa-aikatöitä tarjoilijana ja jatkoin pääsykoekirjojen pänttäämistä.

Opiskelutapoja on yhtä monia kuin hakijoita. Olen ehtinyt opiskeluvuosien aikana kuulla mitä erilaisimpia tapoja valmistautua pääsykokeeseen. Pari superneroa on päässyt Joensuun psykologiaan muutaman viikon lukemisella, mutta suurin osa sisäänpäässeistä on kyllä valmistautunut todella huolella. Toiset tykkäävät lukea kirjat useaan kertaan, toiset panostavat muistiinpanoihin. Tärkeintä on, että lukeminen tehdään ajatuksen kanssa. Jokainen asia kirjassa on yhtä tärkeä ja pitää osata kokeessa. Esimerkiksi minun pääsykokeessani sosiaalipsykologian kirjasta kysyttiin  taulukosta, joka oli esitelty johdannossa. Olin vilkaissut sen ensimmäistä kertaa juuri edellisenä iltana ja jollain ihme tuurilla muistin kuin muistinkin sen. Parhaiten asiat muistaa osana kokonaisuutta. Kannattaa esimerkiksi pyrkiä hahmottamaan, mitä eroja ja yhtäläisyyksä on teorioilla x ja y ja miten ne liittyvät toisiinsa.

Pääsykoeurakka on useimpien kohdalla pitkä ja henkisesti raskas. Siksi opiskelumotivaatioon kannattaa panostaa alkutaipaleelta asti. Muistuta itseäsi, miksi päätit hakea psykologiaan. Mitä opiskelupaikan saaminen merkitsisi? Miltä se tuntuisi? Aseta lukemiselle välitavoitteita, jottei urakka tuntuisi liian suurelta: mihin mennessä aiot osata kappaleen 1, 2 ja 3? Palkitse itsesi, kun pysyt aikataulussa. On tärkeää välillä rentoutua, jotta jaksat taas lukea. Niinpä välillä pitää käydä tuulettumassa, eikä vain lukea sisällä päivästä toiseen. Pääsykokeeseen lukemisesta tulee helposti elämää suurempi asia, joten vapaa-aika on todellakin tärkeää. Jos stressi ja paniikki ottaa vallan, et voi oppia mitään. 

Huomioi omat vahvuutesi ja heikkoutesi hakijana. Jos olet ensikertalainen eli et ole ennen opiskellut korkeakoulussa, saat helpotusta pääsemällä mukaan ensikertalaisten kiintiöön. Jos taas olet opiskellut yliopistossa aiemmin, ajattelusi voi olla kehittyneempää ja osaat kirjoittaa tieteellisiä esseitä jäsentyneesti. Jos kirjoituksesi menivät hyvin, voit päästä sisään niin yhteispisteillä eli kokeen ei tarvitse mennä aivan täydellisesti. Jos kirjoituksesi eivät osuneet täysin nappiin, voit edelleen päästä sisään valintakokeen perusteella. Jos opit parhaiten lukemalla yksin, panosta hiljaiseen opiskelupaikkaan. Jos taas opit parhaiten ryhmässä, harkitse lukupiiriä tai valmennuskurssia. Jos opit kuuntelemalla, äänitä kirjat tai muistiinpanot ja kuuntele niitä. Jos opit näkemällä, piirrä taulukoita ja miellekarttoja.

Sisäänpääsyprosentit ja pääsykoefoorumit ovat aina yhtä masentavia. Suomi24:n ja Vauva.fi:n trollaajat yrittävät saada hakijat luovuttamaan väittämällä, että vain huonojen tarvitsee lukea pääsykokeeseen. Ennemminkin sanoisin, että vain hullut eivät anna kaikkeaan!

Vuoden 2015 pääsykoeprosentit Studentumin mukaan.

Viime vuonna Joensuun psykologian pääsykoeprosentti oli 7,3. Hakijoita oli enemmän kuin koskaan, enemmän kuin pääsykokeen järjestäjät olivat osanneet odottaa. Kun minä hain vuonna 2012, pääsykokeeseen osallistui alle 300 hakijaa, joista valittiin (muistaakseni) 35. Kilpailu on siis lisääntynyt kovasti. Yritän kuitenkin aina tsempata hakijoita toteamalla, että jos sisään pääsee 43 ihmistä, sinä voit olla yksi heistä. Ainahan sitä joku pääsee, mikset siis sinä? Emme me psykologianopiskelijat ole mitään yli-ihmisiä, vaan aivan tavallisia opiskelijoita. Kukaan ei ollut varma opiskelupaikan saamisesta. Jokainen epäili omia kykyjään. 

Pääsykoe on hirveä urakka ja halukkaita yliopistoon on paljon enemmän kuin paikkoja. Ei siis ole mikään häpeä, jos heti ensimmäisellä kerralla ei onnistu. Kokeen tarkastajatkin ovat ihmisiä, ja heillä on omat preferenssinsä. Voi olla, että kirjoitit kokeeseen hieman aiheen vierestä tai jätit jotain olennaista mainitsematta. Voi olla, että sekoitit asioita mielessäsi. Voi olla, että aika loppui kesken. Pääsykokeessa on mukana monta muuttujaa. Sisäänpääsemiseksi tarvitaan niin taitoa kuin puhdasta tuuria.

Ystäväni pääsi kolmannella yrityskerralla oikeustieteelliseen, johon on jopa vaikeampi päästä kuin psykologiaan. Hänen tarinansa meni näin:

Tiesin jo kahdeksanvuotiaana, että haluan isona juristiksi. Siitä lähtien oon päämäärätietoisesti tähdänny tälle alalle ja tiesin jo etukäteen, että kilpailu on kovaa. Helsingin yliopisto on Suomen korkeatasoisin ja keskimääräisesti sisään pääsee vasta kolmannella tai neljännellä hakukerralla. Oli silti aika rankkaa kuulla, etten ollut päässyt ensimmäisellä hakukerralla sisään. Mulla ei ollu mitään varasuunnitelmaa, se oli all in. Olin lukenu todella hyvin, mutta jäin kolmen pisteen päähän opiskelupaikasta. Koska tiesin, että oikikseen on vaikeaa päästä, päätin hakea vielä toisen kerran. Kolmatta kertaa en olisi enää hakenut, ellei mun perhe olisi siihen kannustanu. Sillon ajattelin, etten häviä mitään, koska asuin jo Helsingissä ja esim. valmennuskurssille oli siksi helppo mennä. Tiesin myös silloin jo, mikä urakka toi lukeminen on ja asennoiduin ehkä koko hommaan vähän kypsemmin ja analyyttisemmin.

Koska oikeustietetellisessä opiskeleminen on ollu mun unelma jo niin pitkään, oli motivaatio lukemiseen todella korkea. Taustalla on myös kunnianhimo -- halusin nähdä, mihin mun rahkeet todellisuudessa riittää. Tietysti lukuaika on pitkä ja hyvä flow ei jatku koko kevättä. Mua auttoi se, kun mietin ihan konkreettisesti, mitä tapahtuu, jos pääsen sisään. Uusi opiskeluympäristö, mielenkiintoiset opinnot, opiskelukaverit ja koko opiskelijaelämä. Elin jo mielessäni oikisopiskelijan arkea (toim.huom. enemmän ja vähemmän totuudenmukaisesti xD). Luku-urakan aikana pitää myös palkita itseään. Mun lukupäivät oli alkukeväästä n. 6 h päivässä, huhti-kesäkuussa n. 10 h. Sillon pitää muistaa, että on ihan ok pitää joskus vähän vapaatakin. Nähdä kavereita, kattoo leffaa tai tehdä jotain muuta kivaa. Kun aikatauluttaa lukemisen hyvin, voi myös oikeasti rentoutua välillä. Joskus myös palkitsin itseni shoppalemalla, kun olin lukenut suunnitellusti. Myös vertaistuki on tärkeetä. On tosi helpottavaa päästä purkamaan omia ajatuksia ja toisaalta myös jutella jostakin ihan muusta.

Vaikka lukeminen vie paljon aikaa, on jonkunlainen tasapaino suositeltavaa. Pitää huolehtia perusasioista: ruokailusta, unesta ja liikunnasta. Ja aina helpottaa tieto siitä, ettei pääsykoekevättä jatku loputtomiin. Kunhan jaksaa muutaman kuukauden rutistaa, niin sitten pääsee nauttimaan ihanasta kesästä ja ansaitusta lomasta! smilehymiöMulla oli myös nyt vikalla hakukerralla tsemppibiisi, jota kuuntelin aina, kun olo tuntu toivottomalta. (Fintelligens: Lisää)

Entäs tilastotiede sitten? Sehän vasta kamalalta kuulostaakin! Koska tilastotiede otetaan mukaan Joensuun pääsykokeeseen syksyllä 2016 ensimmäistä kertaa, en ole itse lukenut sitä pääsykokeeseen. Toisaalta olen suorittanut muutaman tilastotieteen kurssin yliopistossa ja voin kertoa, että jopa tällainen täysin matematiikkataidoton yksilö suoriutui hyvin arvosanoin. Olen muutenkin kuullut eri kaupunkien psykologianopiskelijoilta, ettei tilastotiede kaada kenenkään haaveita sisäänpääsystä. Tilastotiedehän ei ole matematiikkaa, vaan tilastojen keräämistä, käsittelemistä ja niistä johtopäätösten tekemistä. Tilastotiedettä käydään tietääkseni lukiossa enemmän lyhyen kuin pitkän matematiikan puolella, mikä osaltaan kertoo jotain. Kannattaa siis oikeasti tutustua tilastotieteen pääsykoekirjaan ennen luovuttamista.

Jos itse hakisin nyt ja joutuisin kamppailemaan tilastotieteen kanssa, aloittaisin taistelun ajoissa. Täysin uusi aihe vaatii sulatteluaikaa. Jos tilastotieteen pääsykoekirja tuntuu ymmärrettävältä, jatka perehtymistä. Jos et ymmärrä jotakin, etsi lisätietoa aiheesta netistä, lukion kirjoista tai joltakin ihmiseltä, jolla tilastotiede on hallussa. Tärkeintä on, että pyrit aktiivisesti opettelemaan ja ymmärtämään kirjassa esitellyt asiat.

Kokonaisuudessaan sanoisin siis, että motivaatio löytyy jokaisen sisältä. Lukuprosessia ennen ja sen aikana kannattaa tosissaan kuunnella sydäntään ja etsiä sieltä ne syyt, miksi haluaa hakeaa psykologiaan. On monia samantapaisia aloja, joihin on huomattavasti helpompi päästä. Psykologiaan pääsy vaatii enemmän sisukkuutta ja motivaatiota, jota mitataan nimenomaan sillä, miten huolellisesti jaksat lukea pääsykokeeseen ja sillä, jaksatko yrittää uudelleen, jos ensimmäinen kerta ei onnistu.

Muista myös Sinustako psykologi -postaussarjan muut tekstit:

Kenelle psykologia sopii?

Minun tarinani

Toivotan kaikille tuleville hakijoille motivaatiotäytteistä kevättä ja hirveästi tsemppiä! Toivottavasti näen teidät ensi syksynä fukseina :)