Sotea selvittämässä

Mitä uudistukset tarkoittavat psykologeille ja mielenterveyspalveluille

Matkustin eilen kaverini kanssa Kuopioon Keskisen Suomen psykologiyhdistyksen järjestämään Sote-seminaariin. Koska psykologit ovat terveydenhuollon ammattilaisia, sote- ja maakuntauudistus koskee meitä hyvin läheisesti. Halusin itse osallistua, koska a) olen ihan pihalla koko sote-hommasta ja b) Psykologiliitto tarjosi ruoat ja kahvit ja bussimatkat maksoivat yhteensä kolme euroa :D

Sain niin paljon uutta ja tärkeää tietoa, että halusin jakaa sitä tännekin. Luulen, että ymmärsin nyt uudistusten ideat, mutta tietenkään minun tulkintani ei vastaa virallista tietoa, jota löytyy osoitteesta http://alueuudistus.fi. Kuvat otin seminaarissa esitellyistä dioista, joista osa löytyy myös alueuudistus.fi:n aineistopankista. Aloitetaanpa pienellä uudistusten sanakirjalla:

• Sote-uudistus: Julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, jolla tavoitellaan
  1) valtakunnallista tasavertaisuutta, hyvivoinnin ja terveyserojen kaventumista sekä 2) kustannustenhallintaa eli säästöjä. Säästöt aiotaan saavuttaa vahvistamalla peruspalveluita, rakentamalla toimivampia palveluketjuja sekä integroimalla sosiaalihuollon ja terveyshuollon. Lisäksi palveluita keskitetään yhä tehokkaammin, esimerkiksi joka sairaalassa ei tarjota hoitoja joka syöpään, vaan sairaalatkin erikoistuvat.
• Valinnanvapaus: Asiakkaan valinnanvapaus lisääntyy sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä suunterveyshuollossa muun muassa niin, että asiakas saa päättää sotekeskuksensa vuodeksi kerrallaan ja valita joko maakunnan tai yksityisen yrityksen tuottamat palvelut (samaan hintaan).
  Tällä hetkellä on menossa valinnanvapauslain lausuntakierros, joka päättyy ensi viikolla. Lain on tarkoitus tulla voimaan huhtikuussa 2017.
  Huom. Valinnanvapaus ei (ainakaan aluksi) koske vaativia palveluita, kuten rikoissaaraanhoitoa tai lastensuojelua.
• Palvelulupaus: Sote-keskuksesta saa aina lääkärin ja hoitajan palveluita sekä sosiaalipalveluihin liittyvää neuvontaa.
• Maakuntauudistus: Julkisen hallinnon vastuualueiden päivitys.

Sote- ja maakuntauudistus liittyvät kiinteästi toisiinsa. Sikäli kuin itse ymmärsin, maakuntauudistus tarkoittaa julkisen hallinnon vastuualueiden uudistamista vuoden 2019 alusta alkaen (ks. Hallituksen linjaus 5.4.2016). Esimerkiksi sote (eli sosiaali- ja terveydenhuolto) on yksi näistä: se siirtyy kunnilta maakuntien järjestettäväksi. Lisäksi maakuntien vastuulle siirtyy muun muassa pelastustoimi sekä alueelliset kehittämistehtävät ja elinkeinojen edistämisen tehtävät.

Soteuudistuksen 2019 myötä Suomeen on tarkoitus tulla päivitetyt sosiaali- ja terveydenhuollon lait (esim. valinnanvapauslaki), 12 päivystyssairaalaa (joista 5 yliopistosairaalaa), 18 maakuntaa ja 5 sotealuetta. Uudistuksessa eriytetään palveluiden järjestäjä ja palveluiden tuottaja:

• Palveluiden järjestäjä/ tilaaja = maakunta
• Palveluiden tuottaja = yritykset ja maakunnan oma liikelaitos

Toisin sanoen maakuntaa vastaa siitä, että asiakkaat saavat palveluja. Maakunta akkreditoi palveluntarjoajat määrittelemiensä kriteerien mukaan, mikä jälkeen asiakas voi valita samaan hintaan joko maakunnan palvelut tai maakunnan hyväksymien yritysten palvelut. Siten julkinen terveydenhuolto avataan kilpailulle ja siirretään markkinoiden ehdoille.

Psykologit uudistusten pyörteissä

Psykologiliiton puheenjohtaja Annarilla Ahtola esitteli liiton tavoitteita ja ajatuksia uudistuksiin liittyen. Psykologiliitto korostaa ratkaisukeskeisesti, että "sellaista, mikä ei ole rikki, ei pidä hajottaa ja korjata". Psykologiliiton mukaan hyvin toimivia järjestelmiä ovat YTHS, työterveydenhuolto, lakisääteinen kasvatus- ja perheneuvolatoiminta, koulupsykologi ja -kuraattorijärjestelmä sekä Kelan kuntoutuspsykoterapia. Psykologiliitto on aktiivisesti toimimalla estänyt koulusykologien pakottamisen maakunnan alaisiksi: uuden esityksen mukaan kunta voi tuottaa koulupsykologipalvelut itse tai ostaa ne sotelta. Kelan kuntoutuspsykoterapian koetaan turvaavan kansalaisten tasa-arvon paremmin kuin se vaihtoehto, että maakunnat saisivat käyttöönsä Kelalle tarkoitetut rahat ja järjestäisivät psykoterapiaa kuka milläkin tavoin. Psykologiliitto on huolissaan siitä, kuinka paljon maakunnissa on tietoa psykoterapiapalveluista ja kuinka suuri osa rahoista todella päätyisi itse kuntoutuspsykoterapiaan.

Psykologiliitto muistuttaa, että asiantuntijuus on turvattava terveydenhuollossa myös säästöpaineiden alla. Esimerkiksi työ- ja elinkeinoalalla TE-toimistoissa on jo alettu säästää muun muassa psykologipalveluista, eikä samaa haluta terveydenhuoltoon. Pätevyyksien ja yliopistokoulutuksen aseman turvaamiseksi tarvitaan lakeja ja asetuksia samalla tavalla kuin esimerkiksi koulupsykologian alalla, jossa oppilaiden oikeus koulupsykologipalveluihin on lailla säädetty. Kansalaisten ja työntekijöiden oikeus psykologipalveluihin kuuluu myös liiton agendoihin. Ihmisten pitäisi voida saada tavata psykologia myös matalan tason palveluissa eikä ainoastaan Kelan kuntoutuspsykoterapiassa. Esimerkiksi vanhustyössä, lastensuojelussa ja varhaiskasvatuksessa psykologien saatavuutta olisi lisättävä. Esimerkiksi ylempänä esitellyssä sote-uudistuksen palvelulupauksessa ihmisille ei ole luvattu psykologipalveluita lainkaan. Psykologien on päästävä samalla tavalla saatavilla oleviin palveluihin kuin lääkärin, eikä jäädä erikseen pyydettäviin ja hankittaviin palveluihin. Lisäksi psykologien erikoistumiskoulutuksen tulee päästä samaan asemaan lääkärien kanssa, eli yhteiskunnan rahoittamaksi (tällä hetkellä suuri osa psykologeista maksaa erikoistumiskoulutuksensa itse).

Annarilla Ahtola korosti, että psykologien on myös itse osattava olla aktiivisia. Psykologien on opittava oman osaamisen verbalisointia: mitä oma työ sisältää, mitä omat vahvuudet ovat. Lisäksi on opittava palveluntuottamista sekä viestintää ja markkinointia. Psykologipalveluiden tulisi olla samalla tavalla tuotteistettuja kuin kampaamokäynnin: asiakas näkee listasta, paljonko mikäkin maksaa ja mitä palvelu tarkoittaa. Sote-uudistuksessa psykologit on saatava mukaan suunnittelemaan, kehittämään ja ostamaan. Psykologeja tarvitaan esimerkiksi palveluntarjoajien kriteerien ja mittarien kehittämiseen ja arvioimiseen. Psykologi on psyykkisen hyvinvoinnin ja työkyvyn ensisijainen asiantuntija, jonka osaamiseen kuuluu ihmisen kokonaisvaltainen ymmärtäminen ja hyvinvoinnin edistäminen (eikä ainoastaan ongelmien korjaaminen, kuten lääketieteessä). Vain psykologit osaavat arvioida mielenterveyspalveluiden laatua ja vaikuttavuutta.

Huolipuhetta

Soteseminaarissa kävi ilmi, etteivät psykologit suhtaudu uudistuksiin täysin varauksetta. Vaikka sote-uudistuksella pyritään tasa-arvoisuuden lisäämiseen, psykologien puheenvuoroissa epäiltiin nimenomaan eriarvoistumista. Uudistuksessa tuntuu unohtuneen, etteivät kaikki yksilöt voi aktiivisesti kilpailuttaa ja valita palveluita. Esimerkiksi vakavasti masentunut ihminen tuskin pystyy selailemaan päiväkausia netissä tutustuen kaikkiin tarjolla oleviin palvelupaketteihin. Miten palveluverkko pystyy tavoittamaan tällaiset ihmiset? 

Toisekseen psykologeja mietitytti asiakkaista kilpailun tuomisen julkiseen palveluntuotantoon. Ideana on, että palveluntuottaja saa yhdestä asiakkaasta aina tietyn könttäsumman rahaa.  Tästä seuraa tietenkin se vaara, että kaikki palveluntuottajat tavoittelevat niitä asiakkaita, jotka käyttävät vähiten palveluja eli jotka ovat terveitä. Lisäksi keskukset perustetaan "hyville alueille", koska jos asiakas ei halua itse valita, hänelle osoitetaan lähin keskus.

Kolmanneksi epäiltiin yhteistyön ja moniammatillisuuden vaarantamista. Sote-uudistuksessa tavoitellaan toimivaa palvelukokonaisuutta, jossa eri palveluntuottajat tekevät yhteistyötä keskenään, mutta kuinka hyvin se tulee käytännössä toteutumaan?

Seminaarissa esiteltiin niin Pohjois-Savon, Etelä-Savon, Keski-Suomen kuin Pohjois-Karjalan sote-uudistuksen etenemistä. On selvää, että uudistukset ovat vielä alkutekijöissä ja moni kysymys odottaa vastausta. Ehkä ihan päällimmäisenä omaan mieleeni jäi pieni pelko tulevasta uudistuksesta, sillä psykologit on huomioitu siinä todella huonosti. Seminaarissa tuli hyvin esille se kuinka psykologien pitäisi uskaltaa nyt pitää ääntä osaamisestaan, jotta ammattimme sekä ammattimme jatkuvuus että ihmisten mielenterveyspalvelut turvattaisiin tulevaisuudessakin.