maanantai 9. syyskuuta 2019

Asenne kuntoon!


Minua on välillä kuvattu ihmiseksi, jolla on hyvä itsetunto. Olen yllättynyt kommenteista joka kerta ja pysähtynyt pohtimaan, onko näin. Mistä sen tietää, onko oma itsetunto hyvä vai huono?


Itsetunto ei ole ihan yksinkertainen asia. Ihmiset tarkoittava sillä eri asioita ja ymmärtävät sen omalla tavallaan. Väestöliiton mukaan itsetunto tarkoittaa "jokaisen omaa arvioita ja käsitystä itsestä". Hyvä itsetunto tarkoittaa, että ihmisellä on käsitys omista vahvuuksista ja heikkouksista, eikä käsitys itsestä muserru vastoinkäymisistä tai virheistä. Se tarkoittaa, että ihminen suhtautuu itseensä positiivisesti.

Minäpystyvyys kuvaa uskoa omiin kykyihin. Sitä sanotaan myös kyvykkyyden tunteeksi. Toisten minäpystyvyys on korkeampi kuin toisten, mutta sitä voi kasvattaa asettamalla tavoitteita ja kiinnittämällä huomiota omiin onnistumisiin.

Monilla ihmisillä tuntuu olevan käsitys, että luottamus omiin kykyihin on synnynnäistä. Ajatellaan, että ihmisellä on luonnostaan hyvä tai huono itsetunto. Mutta kuulkaapa nyt, ei se niin ole! Luottamus omaan tekemiseen syntyy tekemällä. Hyvään itseluottamukseen on kolme yksinkertaista vaihetta: 
1) Tee sinulle tärkeitä asioita, aseta tavoitteita, kokeile opetella ja kehittyä. 
2) Kiitä ja palkitse itseäsi onnistumisista ja kehityksestä. 
3) Suhtaudu virheisiin ja epäonnistumisiin mahdollisuutena oppia.



Psykologi Satu Pihlaja puhuu osuvasti "kasvun asenteesta", joka tarkoittaa haastavien tilanteiden näkemistä mahdollisuutena oppia ja epäonnistumisten näkemistä mahdollisuutena kehittyä. Kasvun asenne tarkoittaa ajatusta siitä, ettei ihminen ole koskaan valmis, vaan voi aina kehittyä ja oppia uutta. Niinpä mikään virhe ei tunnu lopulliselta - aina voi yrittää uudelleen.

Kasvun asennetta voi ja kannattaa opetella. Aloita kysymällä itseltäsi seuraavat kysymykset (minun vastaukseni ovat perässä kursiivilla): 

  • Milloin olen oppinut harjoittelemalla uusia taitoja?    Olen muutaman vuoden sisällä kokeillut useita uusia urheilulajeja, kuten joogaa, puistojumppaa, tennistä, frisbeegolfia ja seikkailupuistossa kiipeämistä. Töissä olen kokeillut nuorten kanssa uusia lähestymistapoja ja tekniikoita.
  • Milloin olen yrittänyt epäonnistumisen jälkeen uudelleen? Pelkään kovasti vettä. Kesällä kaverin mökillä kävin useita kertoja peräkkäin uimassa, vaikken kertaakaan uskaltanut päästää irti laiturista. 
  • Lisäkysymyksiä: millaisia tunteita epäonnistumiseen liittyi? Mitä opit tätstä epäonnistumisesta? Mitä hyviä ja huonoja puolia näet?
  • Milloin olen saanut kritiikkiä, joka auttoi seuraavalla kerralla? Viime lukuvuonna yksi nuori haukkui minut pystyyn ensimmäisellä tapaamisella. Aluksi olin valmis lopettamaan koko psykologin uran, mutta sitten löysin omasta asenteestani korjattavaa.
Näiden pohdintojen jälkeen voin todeta, että joissakin elämän alueissa minulla on enemmän kasvun asenne kuin toisissa. Minulla on kiva kasvun asenne omaan henkiseen kasvuun ja työhön. Ajattelen yleensä, että olen kehittynyt paljon, mutta voin oppia vielä paljon. Urheilussa kasvun asenne on helpompi kadottaa. Mielessä välähtää välillä edelleen lapsuuden koululiikunta ja huonommuuden tunne. Välillä ajattelen, että olen ihan huono, ja vältän kokeilemasta uusia juttuja. Mutta kun oikein mietin, olen nykyään hyvin urheilullinen ja opin aika nopeasti - kunhan en hermostu itselleni virheistä. Joskus on nimittäin saattanut hermostuksissaan tennismaila lentää...

Olen tehnyt ja kokenut elämässä kaikenlaista ja oppinut, missä olen hyvä ja missä vähän heikompi. Kuitenkin perimmiltään uskon, että oppisin mitä vain, jos vain tekisin kovasti töitä. Minäpystyvyyteni on siis aika hyvä. Ainoa poikkeus on matematiikka: siinä olen niin surkea, etten näe mitään syytä koskaan panostaa laskujen opetteluun :D

Kaiken kaikkiaan itsetuntoni on tosiaan aika hyvä, niin kuin minulle on sanottukin. Ei se tarkoita sitä, että olisin aina hirveän itsevarma. Olen usein epävarma ja ahdistunut, mutta silti aina ajattelen, että kyllä minä tästä selviän. Monesti minua jännittää, mutta ajattelen sen kuuluvan asiaan. Minulle hyvä itsetunto on sitä, että pidän itsestäni sellaisena kuin olen ja hyväksyn sekä vahvuudet että heikkoudet itsessäni. En esitä muuta kuin olen, sillä uskon kelpaavani tällaisenakin.



Lukuvinkkejä:

Satu Pihlaja: Aikaansaamisen taika - Työkirja (2019)
Suomen Mielenterveysseura: Hyvä itsetunto on optimistista realismia

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti