Luen sivuaineena oikeuspsykologiaa. Sen opetusta järjestetään ainoastaan täällä Joensuussa, joten koen olevani tässä suhteessa todella onnekas. Oikeuspsykologia on kasvava ala, ja lisäksi eri asiantuntijoiden pitämät luentokurssit ovat todella laadukkaita ja mielenkiintoisia. Oikeuspsykologian kokonaisuuteen kuuluu yksi oikeustieteiden kurssi nimeltään Rikos- ja prosessioikeuden perusteet. Suoritin kirjatentin jo joulukuussa, mutta kurssin suorittamiseksi täytyy myös seurata kymmenen tuntia oikeudenkäyntien istuntoja. Kävin vastikään seuraamassa erästä todella sekavaa istuntoa, ja ajattelin jakaa tänne sen, mitä kirjoitin kurssin opettajalle palautettavaan oppimispäiväkirjaan.
"Ensimmäinen kokemukseni
oikeudenkäynnistä oli todella mielenkiintoinen. Aikataulut elivät koko päivän
todella paljon, ja niin tuomari kuin avustajatkin tuntuivat olevan koko
tapauksesta aivan pihalla: paperien pläräämiseen kului ties kuinka paljon
aikaa, aivan kuin kukaan ei olisi tutustunut niihin etukäteen. Lisäksi kohta
esiteltävän C:n avustaja oli niin lopen kyllästyneen näköinen, että aiheutti
ainakin minussa myötähäpeää: hän naksutteli sormiaan, korjaili hiuksiaan ja
lasejaan ja istui koko ajan selkä asiakkaaseensa päin, varmaankin välttääkseen
puhumasta hänelle. Kaiken kukkuraksi hän purskahti nauruun kuunnelleessaan C:n
sekavaa tarinaa ryöstön kulusta.
![]() |
Oikeuspsykologian perusopintoihin kuuluvat nämä viisi kurssia. Lisätietoa löytyy etsimällä kurssien nimillä osoitteesta https://weboodi.uef.fi/weboodi/. |
Istunnoista ei varmaankaan
tarvitsisi kertoa kovin yksityiskohtaisesti, mutta tämän päivän käsittelyssä
oli mukana niin paljon saippuasarjan aineksia, että mielestäni olisi väärin
jättää hyvä käsikirjoitus esittelemättä:
Henkilöt
A asianomistaja, jonka omaisuutta viety
B asianomistaja, jonka taloon murtauduttu
C syytetty, jota epäillään ryöstöstä ja näpistyksistä
D syytetty, jota epäillään ryöstöstä
E syytetty, jota epäillään kätkemisestä
F A:n alivuokralainen
A asianomistaja, jonka omaisuutta viety
B asianomistaja, jonka taloon murtauduttu
C syytetty, jota epäillään ryöstöstä ja näpistyksistä
D syytetty, jota epäillään ryöstöstä
E syytetty, jota epäillään kätkemisestä
F A:n alivuokralainen
Saavuimme ystäväni kanssa Lehmon
käräjäoikeuteen yhdeksäksi seuraamaan oikeudenkäyntiä, jossa kahta miestä (C:ta
ja D:tä) syytettiin ryöstöstä ja yhtä (E:tä) kätkemisrikoksesta. Käsittelyä oli
aiemmin lykätty, koska C ei ollut saapunut istuntoon. Niinpä hänet oli määrätty
tuotavaksi, ja tällä kertaa hän ilmestyi paikalle suoraan putkasta. Paikalla
olivat siis C ja hänen avustajansa, E ja hänen avustajansa, D ilman avustajaa
sekä A:n avustaja.
Syyttäjän ja asianomistajan (A:n)
mukaan C ja D ja olivat toukokuussa 2013 murtautuneet A:n asuntoon ja
anastaneet sieltä lähinnä sähkölaitteita arviolta tuhannen euron arvosta. Murtautuminen
tapahtui siirtämällä ulko-oven ikkuna-aukon peittäneen pahvin ja avaamalla
ulko-oven sisältä päin. C ja D olivat kuljettaneet asunnosta omaisuutta
jätesäkeissä. He olivat vieneet anastetun omaisuuden D:n asunnolle. Seuraavana
päivänä D kutsui paikalle E:n, jonka autoon anastettu omaisuus lastattiin. E
otti D:n auton kyytiin, ja kuljetti omaisuuden metsään piiloon. Myöhemmin
samana päivänä E yritti soittaa tutuille poliiseille saaliin sijainnista, mutta
heidän jättäessä vastaamatta hän lähetti heille tekstiviestin, jossa saaliin
olinpaikka ilmeni.
![]() |
Asianomistaja A oli aiemmin
ilmoittanut kotiosoitteekseen C:n ja D:n ryöstämän asunnon,jonka omisti A:n isä B. Ryöstön aikaan A oli kuitenkin ollut tutkintavankeudessa, ja asunnossa oli asunut alivuokralla F.
Ryöstön jälkeen A oli päässyt tekemään asuntoonsa inventaariota, ja oli
ilmoittanut kadonneeksi syyttäjän listaamien sähkölaitteiden lisäksi muun
muassa juhlarahoja ja sähkötyökaluja.
Syyttäjän listaamasta anastetusta
omaisuudesta osa oli löytynyt E:n ilmoittamasta paikasta metsästä ja osa C:n
kotoa. Kaikki omaisuus oli saatu palautettua A:lle. Nyt A vaati kuitenkin C:ltä
ja D:ltä itse ilmoittamansa omaisuuden arvon sekä oikeudenkäynnin
käsittelykulujen korvaamista. E:ltä hän ei vaatinut mitään. A siis pyrki
laajentamaan syytettä. Syyttäjä pysytteli alkuperäisessä syytteessään. Hän
vaati C:lle ja D:lle ehdollista vankeusrangaistusta ryöstöstä sekä C:lle sakkoa
kätkemisrikoksesta. Lisäksi hän vaati C:tä korvaamaan kahdesta näpistyksestä
saamansa omaisuuden arvon ilman arvonlisäveroa: C oli anastanut yhteensä yli
sata tölkkiä olutta kahdesta eri myymälästä saman päivän aikana.
Koko tarina tuntui todella
sekavalta ja monimutkaiselta. D:llä ei ollut avustajaa, hän saapui koko
istuntoonkin vain pakotettuna. Hän kielsi kaikki syytteet sen kummemmin
kommentoimatta, ja kieltäytyi myös kuulustelusta. Tuomari kuitenkin unohti
tämän ja istutti hänet salin eteen tuoliin, jossa henkilötodistelun pitäisi
tapahtua. Kun joku muistutti tuomaria D:n kieltäytymisestä, tämä passitettiinkin
takaisin paikalleen. Sen jälkeen syyttäjä luki ääneen hänen lausuntonsa
esitutkintapöytäkirjasta. Pöytäkirjaan kirjattu teksti oli niin korkealentoista,
että epäilen todella D:n käyttäneen niin sujuvasti rikosoikeuden sanastoa.
Ihmettelin, millä tavalla lausuntoja oikein kirjataan, jos ei kerran
sanatarkasti. Kuinka ihmeessä ne voivat olla luotettavia, jos jokainen
lausuntoa kirjaava esittää lausunnosta aina omanlaisensa tulkinnan?
![]() |
Tähän penkkiin epäillyt istutettiin kuulustelua varten. |
C sen sijaan suostui
kuulusteluun, ja hän sekoitti pakkaa entisestään muuttamalla tarinaansa useaan
otteeseen. Ensin hän totesi, että oli ehkä saattanutkin ryöstää A:n asunnon
yhdessä D:n kanssa: hän oli ollut niin humalassa, ettei muistanut illasta
yhtään mitään. Seuraavaksi hän väitti, että oli herännyt D:n asunnosta ja
nähnyt sähkölaitteita, jotka oli ottanut kotiinsa mukaan (eli hän väitti D:n
ryöstäneen ne yksin). Sitten hän väitti, että A oli itse antanut tavarat
hänelle. Hänen mukaansa heillä oli A:n kanssa erimielisyyksiä siitä, kuka oli
Playstation 3:n omistaja, ja siksi A keksi päästään jonkun listan kadonneista
tavaroista. Lopuksi hän totesi, että A:n asunnossa asui sekä F että kaksi muuta
ihmistä, jotka olivat hyvinkin saattaneet anastaa A:n omaisuutta, koska A oli
heille F:n mukaan velkaa. Myös A oli myöntänyt tämän mahdolliseksi jo aiemmin,
ja se ilmeni esitutkintapöytäkirjasta.
Olin olettanut tämän olevan
todella yksinkertainen tapaus, mutta lopulta jutussa oli ainoastaan sana sanaa
vastaan. Miesten humalatila ja epämääräinen elämäntilanne lisäsivät tarinoiden
epävarmuutta entisestään. Ryöstö oli tapahtunut jo kesällä 2013, joten ei
tapahtuma missään tuoreessa muistissa ollut muutenkaan. Istunnon lopussa
pohdittiin jokaisen epäillyn teon tahallisuutta, suunnitelmallisuutta ja saatua
hyötyä. Viimein koko käsittely saatiin päätökseen, ja tuomari ilmoitti päätöksen valmistuvan seuraavalla viikolla. Itseäni kyllä kiinnostaisi tietää, millaisiin johtopäätöksiin jutussa lopulta tullaan päätymään."
No huhhuh, olipas aikamoinen tarina kyllä. :D Kiva kun kirjoittelit tällaisen erilaisen postauksen!
VastaaPoistaHei jos kiinnostaa, käy liittymässä tämmöseen ryhmään: https://www.facebook.com/groups/1480775218831688/ :)
Kiva jos tykkäsit! Oli mukava vähän erilainen postaus tehdä. Ja kävin liittymässä, kiitti vinkistä! : )
Poista