Huh, nyt on pitänyt sellaista kiirettä, etten ole ehtinyt miettiä niin blogia kuin paljoa mitään muutakaan! Eilen osallistuin kuitenkin Oidipuksen omaan Bondage-approon, jossa opiskelijat sidottiin toisiinsa naruilla. Kuvia löydät täältä. Kuten yleensäkin yliopistossa, kaikki suuritöiset ja pakolliset kurssit pamahtavat niskaan samanaikaisesti, ja sitten ei auta muuta kuin istua kirjastolla lukemassa päivät pitkät. Vaikka kalenteri näyttäisi tyhjältä, itsenäisen työn määrä yllättää joka kerta. Yleensä pyrin olemaan itselleni lempeä ja jättämään pois kursseja, jos opiskelu tuntuu liian raskaalta. Tänä keväänä minun pitäisi kuitenkin saada kandidaatin tutkinto valmiiksi, joten en voi olla suorittamatta oikeastaan mitään.
Tällä hetkellä käymiäni kursseja ovat Psykologisten testimenetelmien perusteet, Laadullisen tutkimuksen tutkimusstrategiat ohjauksessa ja psykologiassa, Uhrin asema ja oikeudet rikosprosessissa, Koulutuksen sosiaalipsykologia sekä Kliininen psykologia I. Ajattelin kertoa pian blogissani kliinisen psykologian kurssista, joka on ollut tähänastisen lukuvuoden parasta antia. Jos haluatte kuulla muistakin, niin kerron kyllä mielelläni!
 |
| Nyt ei ole aikaa juhlia, joten suoritin Oidipuksen oman appron alkoholittomana. Eipä se menoa haitannut, vaan mukavaa oli! |
Kiireestä ja paineesta huolimatta pyrin pitämään oman mielenterveyden aina päällimmäisenä mielessä: kaikkea ei tarvitse osata, eikä kaikista kursseista tarvitse saada vitosta. Ensimmäisenä opiskeluvuonna pänttäsin aivan mielettömästi jokaiseen tenttiin, mutta nyt olen oppinut panostamaan sellaisiin asioihin, jotka minua kiinnostavat. Esimerkiksi organisaatiopsykologia on henkilökohtainen inhokkini, ja kaikki siihen liittyvät tentit rustaan aina vasemmalla kädellä. Yliopistossa ei ole tarkoitus opetella kaikkia kirjoja ulkoa ja päteä nippelitiedolla. Tärkeintä on oman ajattelun kehittyminen kriittisemmäksi ja itsenäisemmäksi. Pitää osata yhdistellä ilmiöitä toisiinsa ja ymmärtää niiden monimutkaisia suhteita. Itse olen kokenut kasvaneeni ihmisenä opiskelujen aikana. Se onkin tärkeää tulevaa psykologin ammattia ajatellen: olen oppinut ymmärtämään itseäni ja sitä kautta myös muita ihmisiä. Olen oppinut ihmisten käyttäytymisestä, vuorovaikutusprosesseista ja ryhmädynamiikasta oikeasta elämästä, oikeilta ihmisiltä, enkä nenä kiinni kirjassa. Sosiaalinen elämä on tärkeää opiskeluaikana, ja siihen kannattaa panostaa vähintään yhtä paljon kuin itse opiskeluun.
Mutta tuleehan sitä tietysti luettua kurssikirjojakin. Minun ongelmani on aivan järjettömän lyhyt mielenkiinto ja keskittymiskyky, joka on suunnilleen keskivertokoiran tasolla. Välillä ihmettelen toden teolla, miten koskaan edes pääsin opiskelemaan psykologiaa! Viisitoista minuuttia on aivan maksimiaika intensiiviselle opiskelulle, sitten on taas pidettävä tauko ja jatkettava kohta uudestaan. Koska olen todella huono lukemaan yksitoikkoisia englanninkielisiä kurssikirjojamme tuntitolkulla, panostan muistiinpanoihin: ne ovat aina värikkäitä ja helppolukuisia, jotta jaksan kerrata ennen tenttiä.
 |
| Kliinisen kurssilla opiskelemme mielenterveyshäiriöitä. Väkersin eilen kirjastolla tällaisia kertauskortteja! |
 |
| Ajatuskartat toimivat aina, varsinkin jos lisää paljon värejä joka paikkaan. |
Moikka! :) Ihan aluksi, sulla on ihanan aito ja realistinen blogi, ihan huippua! Päädyin sun blogiin, kun etsiskelin tietoa psykologian opinnoista jonne siis itsekin olen nyt hakemassa. Miltä susta Joensuussa opiskelu on tuntunut? Onko kaupunkina viihtyisä? Itse haluaisin Jyväskylään, mutta olen ajatellut hakevani myös Joensuuhun. Osaisitko antaa vinkkejä psykologian pääsykokeisiin? :)
VastaaPoistaSuuri kiitos jos viitist vastata!
Moi! Kiitos paljon : ) Olen tykännyt Joensuusta todella paljon, paikka tuntui alusta asti ihan kodilta. Eihän tämä niin iso paikka ole kuin muut yliopistokaupungit, mutta kyllä täällä riittää tekemistä ja näkemistä. Pyörällä pääsee joka paikkaan, kaikkea voi harrastaa ja opiskelijatkin mahtuvat asumaan keskustassa. Yliopisto on viihtyisä ja kaikki rakennukset ovat kätevästi lähekkäin. Itse valitsin Joensuun paitsi siksi, ettei pääsykokeessa eikä opinnoissa muutenkaan ole tilastomatikkaa, myös siksi, että tämä on lähellä Varkautta, josta olen kotoisin.
VastaaPoistaPsykologian oppiaine on meillä vielä aika pieni verrattuna esimerkiksi Jyväskylään, jossa uusia opiskelijoita otetaan vuosittain huomattavasti suurempi määrä. Sen ansiosta meillä on opiskelijoiden keskuudesssa "tiivis tunnelma" ja yhteishenki, kun kaikki tuntevat toisensa. Myös henkilökunnan oppii tuntemaan nopeasti, ja opettajia on helppo lähestyä. Opetus on myös ollut hyvää, vaikken muiden yliopistojen opetukseen voi tietenkään verrata, kun olen vain täällä opiskellut.
Joensuun pääsykokeessa on kolme esseetä, joista kaksi on suppeammista aiheista ja yksi on soveltava kysymys, joka muistuttaa ylioppilaskirjoitusten jokeritehtävää. Siinä pitää pystyä hahmottamaan molempien kirjojen yhteydet. Suppeammat tehtävät voivat koskea mitä tahansa kirjan kohtaa, esimerkiksi omassa pääsykokeessani kysyttiin johdantoluennon taulukon sisältöä, jonka olin tajunnut vilkaista vasta päivää ennen pääsykokeita. Kokeisiin valmistautuessa pitää siis opetella turhaltakin tuntuvat asiat ulkoa, ja hahmottaa ne osana kokonaisuuksia. Pitää oikeasti ymmärtää se, mitä kirjassa sanotaan. Kannattaa olla ahkera ja lukea säännöllisesti aikataulun mukaan, mutta muistaa myös levätä.
Harkitsetko siis vielä, kumpaan aiot hakea? Sanoisin ainakin, ettei kannata yrittää molempiin samalla kertaa. Silloin pääsykoeurakasta saattaisi paisua sellainen, ettei aika mitenkään riittäisi lukemaan kunnolla kumpaankin.
Suuret kiitokset vastauksesta! :) Olipas huonosti muotoiltu lause multa, siis juurikin tässä pohdiskelen Jyväskylän ja Joensuun välillä, että kumpaan olisi suuremmat mahdollisuudet päästä. Vaikeita valintoja.. Mutta kiitos sulle ja mukavaa kevään jatkoa, tästä oli apua! :)
VastaaPoista