Sinustako psykologi, osa 2:

Minun tarinani

Minulta on toivottu paljon henkilökohtaisia tarinoita siitä, miten päädyin psykologianopiskelijaksi ja millaiseksi olen kokenut opiskelun. Yritän vastata nyt niin totuudenmukaisesti kuin blogissani yleensäkin: juuri sopivasti kaunistellen ;)

Aiemmin Sinustako psykologi -postaussarjassa on käsitelty aiheita Mistä motivaatio pääsykoeurakkaan ja Kenelle psykologia sopii.

Psykologia ei ole ala, josta olisin haaveillut lapsesta asti. Yläkoulusta lähtien unelma-ammattini oli toimittaja. Kirjoitin ja valokuvasin paljon ja unelmoin ulkomaanreportterin tai muotitoimittajan hommista. Tet-harjoittelu Warkauden Lehdellä iski kuitenkin totuuden päin kasvojani: suurin osa toimittajista kirjoittaa juttuja todella tylsistä ja arkipäiväisistä asioista, eikä mistään todella jännittävästä. Aloin ymmärtää, etten ehkä ole sellainen ihminen, joka haluaa elättää itsensä epävarmoilla freelancer-hommilla. Lukiossa sitten tutustuin ensimmäistä kertaa psykologiaan. Aine oli kiinnostava, koska tunneilla oppi paljon uutta ja sai pohdiskella asioita. Valitsin psykologian ylioppilaskirjoitusten reaaliaineeksi lukion toisena keväänä, koska siinä oli vähemmän kirjoja kuin lempiaineessani historiassa. Kun arvosanaksi tuli laudatur, ajattelin harkita tosissaan psykologiaa uravaihtoehtona. Lopulta hain Joensuuhun psykologiaan ja hylkäsin kokonaan journalismin vaihtoehdon.

Aloin lukea pääsykokeisiin viimeisten kirjoitusten lähestyessä. Ensin luin molemmat kirjat kerran läpi, sitten aloitin lukemisen uudestaan ja tein samalla muistiinpanoja. Lopuksi tein muistiinpanoista yhä uusia muistiinpanoja: käsitekarttoja, värikortteja, listoja ja kaikkea, mitä kuvitella saattaa. Kirjoitusten päätyttyä työskentelin tarjoilijana samalla, kun luin pääsykokeisiin. Luin hyvin kurinalaisesti kuusi tuntia päivässä välillä kertaillen, välillä uutta opiskellen. Pyrin olemaan tarkka siitä, että kun lukuaika oli käytetty, keskityin töihin ja vapaa-aikaan. Kun pääsykokeet alkoivat olla lähellä, olin jo ihan ähkyssä lukemisesta. Osasin aivan kaiken ulkoa, enkä jaksanut enää kerrata. Onneksi niin päin! Pääsykoe oli maanantaina, lauantaisten ylioppilasjuhlien jälkeen. Sunnuntaina minulla oli elämäni krapula, enkä onnistunut lukemaan silloin ollenkaan :D

Pääsykokeeseen ajoin autolla ystäväni kanssa. Olin yllättynyt siitä, miten vähän minua lopulta jännitti. Tuntui, että olin tehnyt kaikkeni ja osasin asiat niin hyvin kuin mahdollista. Itse pääsykoe oli ohi hujauksessa. Ylioppilaskirjoituksissa olin oppinut kirjoittamaan esseitä todella nopeasti, joten pääsykokeessa en istunut paria tuntia pidempään. Kokeen jälkeen olo oli tyhjä. Ei onnellinen eikä pettynyt. Olin antanut kaikkeni. Sitten vain odoteltiin tuloksia. Kun lopulta koitti päivä, jolloin tulosten oli määrä tulla, en meinannut edes uskaltaa katsoa niitä. Olin niin poikki kirjoituksiin ja pääsykokeisiin lukemisesta, että pelkkä ajatuskin uusintakierroksesta hirvitti. Toisaalta olin jo varmistanut opiskelupaikan Joensuussa, sillä pääsin lukemaan saksaa pitkän saksan ylioppilaskirjoitusten perusteella. Tänä päivänä kannattaa kuitenkin miettiä hyvin tarkkaan, lähteekö opiskelemaan kakkosvaihtoehtoa, sillä haussa on kiintiö niille, jotka eivät ole aiemmin opiskelleet korkeakoulussa.

Psykologiassa kiinnosti ihmismielen tuntemisen ja toisten auttamisen mahdollisuus. Olin myös kunnianhimoinen ja halusin alalle, jonne pääsemisestä voisi olla ylpeä. Toivoin yliopiston tarjoavan haastetta ja samanmielisiä ihmisiä. Kuitenkin totuus on, että aloittaessani opinnot syksyllä 2012 minulla ei ollut hajuakaan, mitä olin tekemässä. Olin juuri muuttanut ensimmäistä kertaa lapsuudenkodistani Varkaudesta ja tunsin olevani pieni tyttö uudessa suuressa kaupungissa. Alku oli todellista opettelua ja sopeutumista, oman paikan etsimistä. Hiljalleen asiat alkoivat kuitenkin lutviutua. Tunsin löytäneeni Joensuusta itseni ja kotini.

Opiskelun olen kokenut antoisana. Olen oppinut paljon itsestäni ja muista sekä psykologiasta alana. Joensuussa opiskelu on suurimmaksi osaksi itsenäistä. Opiskelijoilta vaaditaan organisointikykyä ja itsekuria, kun opintojen eteneminen ja tentteihin lukeminen pitää suunnitella itse, eikä mitään tule valmiina niin kuin lukiossa. Minulta muutos lukiosta yliopistoon vaati sopeutumista, mutta olen kyllä ollut todella tyytyväinen opintojen mahdollistamaan vapauteen.

Yliopistossa painottuu opiskelijoiden kriittisen ajattelun ja itseohjautuvuuden kehittyminen. Opiskelu on paljolti luennoilla istumista ja tentteihin lukemista. Yhteys käytäntöön tuntuu välillä ohuelta, sillä suurin osa kursseista on hyvin teoreettisia yliopistolle ominaisesti. Pääosassa kursseilla ovat useimmiten erilaiset tutkimukset ja teoriat. Niiden soveltaminen käytäntöön jää jokaisen omaksi tehtäväksi. Minä esimerkiksi harjoittelin lasten kanssa työskentelyä Pelastakaa Lapset ry:n vapaaehtoistyössä.

Vaikka olen aidosti nauttinut yliopistossa viettämästäni kolmesta ja puolesta vuodesta, opiskelu ei ole ollut mitään pilvien päällä leijailua. Vaikka pidän itseäni melko itsevarmana ihmisenä, paineet menestymiseen ovat aivan valtavat ja välillä tuntuu, että murskaannun epäonnistumisen pelon alle. Psykologianopiskelijat ovat niin älykkäitä ja ahkeria, että tässä joukossa omaa osaamistaan alkaa helposti epäillä. Olen niin kunnianhimoinen, että epäonnistumiset opinnoissa tuntuvat todella raskailta. Toisaalta vuosien mittaan sitä on oppinut olemaan itselle armollisempi ja näkemään, etteivät kurssiarvosanat määrittele omaa älykkyyttä tai omia taitoja.

Opiskelun varjopuolista olen aiemmin kertonut teksteissä:
Sainhan taas täydet pisteet?!
Kohti lomalaitumia

Monet haluavat tietää etukäteen, millaista psykologian opiskeleminen yliopistossa on. Todellisuudessa sitä on kuitenkin mahdotonta tietää ennen kuin kokeilee. Kannattaa vilkaista etukäteen opintojen tutkintorakennetta, josta näkee, millaisia aiheita koulutuksessa käsitellään. Esimerkiksi psykologian kandidaatin tutkinnon rakenne löytyy täältä sivulta 69 kohdasta "Psykologian kandidaatin tutkinto 180 op". Kurssien tarkemmat kuvaukset löytyvät WebOodista: valitse vasemmasta valikosta Opintojaksot/Opetus -> Oppaittain, sieltä Filosofinen tiedekunta, sieltä Kasvatustieteiden ja psykologian osasto, sieltä Psykologian opinto-opas, joista PsK tarkoittaa kandidaatin ja PsM maisterin tutkintoa. Välilehdeltä Opetus löydät kaikki ne kurssit, joita tutkintoon kuuluu. Klikkaamalla kurssin numerotunnusta löydät kuvauksen kurssin sisällöistä.

Toivottavasti tekstistä oli apua psykologiaa harkitseville. Kysykää, jos joku asia jäi vielä askarruttamaan. 

Joululomalla sain bloggaamiseen uutta kipinää ja hirveästi ideoita. Seuraavia aiheita tulevat olemaan esimerkiksi

• Sinustako psykologi, osa 3: Kenelle psykologia sopii
• Tulevaisuudensuunnitelmani: Mihin valmistumisen jälkeen
• Vuoden 2015 onnistumisen hetket ja kuvat
• Alkava urani Pohjois-Karjalan psykologiyhdistyksen viestintävastaavana
• Tammikuun Spol-seminaari Helsingissä (kirjoitin myös edellisestä seminaarista Tampereella)

Mitä mieltä olette, jatkanko suoraan Sinustako psykologi -postaussarjaa vai haluatteko kuulla välillä jostain muusta? :)