Gradutuuletus

Kaverini teki ihanat muffinssit lahjaksi, kun juhlin gradun palautusta :D

Tajusin yllättäen, että kesä on jo pitkällä. Juhannuksesta on kulunut jo vaikka kuinka kauan, Ilosaarirock on pian edessä ja kohtahan ne opinnotkin jo jatkuvat. Vaikka en ole päivitellyt blogia kunnolla pitkään aikaan, en todellakaan ole lomaillut: ensin tein rytinällä gradun valmiiksi ja sitten aloitin kokopäivätyöt ja erityispedagogiikan sivuaineen.

Gradu on ollut todella pitkäaikainen projekti, kuten monet varmasti tietävät. Siksi olen niin ylpeä, että sain sen viimein valmiiksi. Enkä ainoastaan valmiiksi, vaan jopa magna cum laude approbaturin arvoisesti valmiiksi. Kun sen sain tietää, olin itkeä onnesta. Niin paljon olin tutkimukseni kanssa joutunut tappelemaan ja ihan oikeasti olin jo luovuttamassa, kun edessä ei näkynyt muuta kuin vastoinkäymisiä.

Tie on ollut pitkä ja kivinen jo syksystä 2014, tässä muutamia esimerkkejä:

Helmikuu 2015: Tuntureita ja tutkielmaa

Heinäkuu 2015: Graduttaa

Joulukuu 2015: Mitä järkeä on tutkia?

Mutta niin sitä vain alkukankeuden jälkeen selvisin hankaluuksista ja omistin tutkimukselle oikeastaan koko viime lukuvuoden. Istuin kirjastolla, tutkin lähteitä ja analysoin keräämääni aineistoa. Ja viimein touko-kesäkuun vaihteessa se oli valmis: Kokemuksia konsultatiivisesta yhteistyöstä - Opettajien käsityksiä koulupsykologin työstä ja yhteistyön onnistumisesta Tasa-arvohankkeessa. Oli aivan ihanaa päättää neljäs opiskeluvuosi, kun sai palautettua yli 70 sivuisen pienoisromaaninsa, josta lopulta irtosi palkinnoksi hyvän arvosanan lisäksi palkkaa Joensuun kaupungilta, joka tutkimuksen alun perin tilasikin. En voi siis muuta kuin suositella tilausgradun tekemistä ;) Ja jos joku ihmettelee, niin "tilausgradulla" tarkoitan gradua, jota ei tehdä yliopiston tai muun tutkimuslaitoksen tarjoamasta aiheesta, vaan yrityksen tai jonkun muun tahon toimeksiantoja.

Tein myös graduni yksin, kun monet tekevät sen pareittain. Parin kanssa työ olisi varmasti ollut pienempi, kun hommia olisi voinut jakaa. Olisi ollut kiva, kun joku toinen olisi ollut ihan samassa tilanteessa, ja asioita oltaisiin voitu pohtia yhdessä. Toisaalta nyt en joutunut neuvottelemaan kenenkään kanssa aikatauluista, sisällöistä tai muotoiluista. Purin turhautumiseni Joonakseen, joka teki graduaan samaan aikaan, ja kyselin asioista paljon graduohjaajaltani, joka olikin aina tavoitettavissa.

Ilmeeni kun tajusin, etteivät opinnot lopu vielä gradunkaan jälkeen.

Nyt opinnot ovat siis gradun osalta paketissa, mutta onneksi kursseja vielä riittää koko lukuvuoden ajaksi! Edessä ovat viimeiset rutistukset ennen maisterin paperien saamista, mukaan lukien psykoterapiakurssit ja psykologisen arvioinnin kurssit. Sitten vuoden päästä syksyllä onkin aika suunnata katse kohti pääkaupunkiseutua ja viiden kuukauden harjoittelua, josta kerron vielä myöhemmin lisää. Odotan kyllä innolla pian alkavaa viimeistä lukuvuottani täällä Joensuussa - ja samalla uusien fuksien tapaamista!