Elämän tärkein matka

Palasin juuri eilen illalla ulkomaanmatkalta, jonka tein ensimmäistä kertaa yksin. Vietin neljä päivää Latvian Riiassa vain itseni ja tuntemattomien hostellivieraiden kanssa.

Yksin matkustaminen taitaa olla yleisempää kuin olin ennen matkaani luullut. Minulle se ei todellakaan ollut mikään itsestäänselvä valinta: olen ihminen, joka pelkää jopa Vantaan sisäisessä bussissa eksyvänsä. En ikinä tajua ilmansuuntia. Hävitän tavaroitani sitä mukaa kuin löydän aiemmin hävinneitä. Meinaan kompastua jokaiseen vastaan tulevaan portaaseen. Ei siis voinut ottaa annettuna, että ylipäätään selviäisin Riian-reissusta hengissä. Mutta niinpä vaan selvisin!

Latvialaisnainen odottamassa junaa Kemerin asemalla.

Mikä sitten sai minut lähtemään reissuun yksin? Minulla on kyllä paljon tuttuja, jotka tykkäävät matkustella. Suurin syy olikin ehkä itseni voittaminen. Kirjoitin viime viikolla instagramiin poteneeni viime aikoina epämääräistä tyytymättömyyttä. Minusta tuntui, etten ole kellekään tärkeä. Syytin puolisoani siitä, ettei hän ole tarpeeksi kiinnostunut minusta. Mitkään vakuuttelut eivät riittäneet minulle. Yritin saada puolisoni vakuuttamaan, kuinka ihana ja tärkeä olen, jotta uskoisin siihen itsekin. Kun tajusin tämän, olin tosi pettynyt itseeni: en voi määritellä itseäni ja arvoani toisten ihmisten kautta. Minun on osattava itse viihtyä omassa seurassani, rakastettava ja arvostettava itseäni. Jotenkin itselleni vain on helpompaa jättää se muiden vastuulle. Tajusin jopa matkustaneeni aina toisten kanssa siksi, että ajattelin vain jaettujen muistojen olevan arvokkaita: jos joku ei olisi kokenut samoja asioita kanssani, kokemukset eivät olisi niin tärkeitä. Ihan naurettavaa!

Miltä siis tuntui neljä päivää omien ajatusteni, tunteideni ja vitsieni kanssa? Suoraan sanottuna aivan todella vapauttavalta. Etukäteen pelkäsin tulevani yksinäiseksi, mutta vielä mitä. Oli aivan ihanaa, kun ei tarvinnut miettiä, mitä paikkoja matkakumppani haluaisi nähdä tai jaksaako hän vielä kävellä. Kun minulla oli nälkä, menin syömään. Kun näin kivan puiston, menin sinne istumaan. Minulla oli mukavia keskusteluja niin oman pääni sisällä kuin toisten hostellivieraiden kanssa. Lähdinpä jopa päiväretkelle heidän kanssaan. Minä, joka olen aina hirveän varautunut ja epäsosiaalinen. Sain kyllä eräältä italialaismieheltä kommenttia siitä, että vaikutin aluksi ujolta ja kylmältä, mutta siltä tulen varmasti aina vaikuttamaan, jos italialaisiin vertaa :D

Riika on mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa, hienoa ja kauheaa.

Talo Agenskalns-nimisessä kaupunginosassa, joka oli henkilökohtainen suosikkini.

Riika ja koko Latvia on ihan mieletön paikka, johon jokaisen suomalaisen pitäisi tutustua. Majoituin kolme yötä vanhassakaupungissa Naughty Squirrel -hostellissa, joka osoittautui nappivalinnaksi. Vanhakaupunki oli hyvin samanlainen kuin muutkin näkemäni eurooppalaiset vanhat kaupungit. Kauempaa löytyi hurjasti jugend-rakennuksia. Lempipaikkani olivat silti Agenskalns ja Kippsala Daugava-joen toisella puolella: päällystämättömiä hiekkateitä, hulppeita design-taloja, villiintyneitä puutarhoja ja hylättyjä hirsirakennuksia... Molemmat paikat olivat kuin unesta. Latvia on todella mielenkiintoinen yhdistelmä uutta ja vanhaa, designia ja röttelöä, Neuvostoliittoa ja Eurooppaa. Tällä kertaa ehdin tutustua maahan vain vilaukselta, ja aion todellakin mennä uudelleen.

On aina mielenkiintoista tutustua uuteen maahan ja kulttuuriin. Tällä matkalla tärkeimmät asiat opin kuitenkin itsestäni. Koko reissu antoi kipeästi kaipaamani muistutuksen: minä pystyn ihan mihin vain haluan. Voin luottaa siihen, että teen järkeviä päätöksiä. Voin luottaa siihen, että minulla on mukavaa itseni kanssa.  Minun ei tarvitse koko ajan kokea epävarmuutta ja suunnitella asioita loppuun saakka, vaan voin välillä ottaa rennosti. Ja reissun tärkein oppi: olen hyvä tyyppi, vaikka joku ei olisi koko ajan kertomassa sitä minulle. 

Tehtiin porukalla päiväretki Kemerin kansallispuistoon.