maanantai 6. huhtikuuta 2015

Kriisipsykologia: ei vain hulluille


En selkeästi ole saanut istua tarpeeksi luennoilla, kun lähden  vielä vapaaehtoisesti polkemaan vesisateeseen monen kilometrin päähän keskussairaalalle kuuntelemaan luentoa nimeltä "Eettisesti kestävä kriisityö".

On kuitenkin aina niin mahtavaa, kun Joensuuhun rantautuu julkkiksia. Siispä oli aivan pakko nähdä tämä maailman johtaviin kriisipsykologian kehittäjiin kuuluvan Salli Saaren luento.  Luennon järjesti Avoin Eettinen Foorumi, jonka toimintaa kannata seurailla muutenkin. Esimerkiksi seuraavalla luennolla 27. huhtikuuta käsitellään vanhustenhoidon eettisiä kysymyksiä.


Me opiskelijat saavuimme paikalle nauttimaan paitsi luennosta niin myös erittäin maukkaista tarjoiluista!

Kriisityötä tehdään esimerkiksi sairaaloilla ja kriisikeskuksissa. Se tarkoittaa nimensä mukaan kriisiin joutuneen ihmisen kohtaamista ja auttamista keskustelemalla. Kriisejä voivat aiheuttaa erilaiset traumaattiset tilanteet, kuten puolison äkillinen kuolema tai oma vakava loukkaantuminen. Kriisipsykologiasta ei hirveän usein pääse kuulemaan, joten opin paljon uutta käytännön asioista.

Kriisin vaiheet jaetaan suomalaisessa, Salli Saaren kehittämässä kriisityössä psyykkisen sokin vaiheeseen, reaktiovaiheeseen sekä työstämisvaiheeseen. Jokaisella kriisin vaiheella on omat ominaispiirteensä, jotka ammattilaisen on tunnistettava oikeanlaisen avun tarjoamiseksi: kriisin ensimmäisessä vaiheessa ihmisen kokema sokki toimii suojareaktiona, joka mahdollistaa etäisyyden ottamisen tapahtumaan. Tässä vaiheessa kriisiä on mahdotonta käsitellä, vaan tärkeintä on, että ammattilainen on läsnä, antaa tilaa ja pyrkii luomaan kontaktia, vaikka toisen hätä voi aiheuttaa auttajassakin ahdistusta ja hätääntymistä. Vasta toisessa eli reaktiovaiheessa ihminen kykenee käsittelemään asiaa tietoisesti. Tällöin hänet voi vallata voimakkaat tunteet, kuten syyllisyys. Asiantuntijan tehtävä on kertoa, että tunteet ovat normaaleja, eikä niitä tarvitse hävetä tai pelätä. Yhdessä asiakkaan kanssa sitten käsitellään ja eritellään keskustelussa herääviä ajatuksia ja tunteita. Kun ihminen on saanut purkaa negatiivisia tunteita ja ajatuksia tarpeeksi, hän siirtyy  varsinaiseen työstämisvaiheeseen. Tällöin hän voi käsitellä tapahtumia ilman, että tunteet ottavat vallan. Ammattilainen pyrkii auttamaan tilanteen reflektoinnissa.




Salli Saari painotti erityisesti sitä, että apua olisi tarjottava aktiivisesti kaikille kriisin kokeneille. Hänen mukaansa viranomaisten tulisi soittaa ja tarjota keskusteluapua ilman, että kriisin kokenut ihminen sitä erikseen pyytää. Olen tästä täysin samaa mieltä, sillä hyvin vaikeassa elämäntilanteessa olevan ihmisen voi olla vaikea pyytää apua, vaikka hän tietäisi sitä tarvitsevansa. Lisäksi kynnys hakea apua nousee nopeasti, jos sitä ei tarjota kaikille. Jos jokaiselle kriisin kokeneelle tarjotaan heti apua, voidaan ennaltaehkäistä trauman kroonistuminen ja esimerkiksi työkyvyttömyys. On tärkeää muistuttaa ihmisiä, ettei ammattilaisen apu ole "vain hulluille", vaan kuka tahansa saattaa joskus tarvita vakavaa keskustelua elämästään. Kriisityölle on muutenkin erityistä, että asiakkaana ovat tavalliset ja psyykkisesti terveet yksilöt, jotka pääsevät tilanteesta useimmiten yli. Siksi Salli Saaren mukaan kriisityössä ei ole hyötyä sellaisista lääketieteellisistä tulkinnoista ja luokitteluista, joita psykologiassa monesti käytetään.

Suomessa ongelmaksi muodostuvat kuitenkin viranomaisten salassapitosäännökset. Niiden takia kriisityön tarjoajat eivät voi saada muilta viranomaisilta tietoa siitä, ketkä voisivat kaivata apua. Itse en kuitenkaan usko, että kukaan järkyttävän tilanteen läpikäynyt suuttuisi siitä, että joku tarjoutuisi auttamaan häntä tapahtumien käsittelyssä. Tietysti salassapitosäännökset on luotu ihmisten yksityisyyden säilyttämiseksi, mutta tässä tilanteessa ne kääntyvät itseään vastaan.

Tuntuuko kriisipsykologia kiinnostavalta? Kannattaa lukea myös aiempi postaukseni kriisipsykologian seminaarista Tampereella!


P.S. Viime viikolla pidettiin Oidipuksen ihka ensimmäiset sitsit, joiden mahtavasta menosta löydät kuvia Facebookista.




Ei kommentteja :

Lähetä kommentti