Parasta vapaa-aikaa

Ajan saa kulumaan oikein hyvin myös ilman, että opiskelee koko ajan

Viime aikoina minulla on ollut hyvä putki vapaa-ajan suhteen. Viimeisenä vuonna kursseja on aika väljästi, joten olen keskittynyt opintojen sijaan kaikkeen kivaan. Enkä tarkoita sanoa, ettei opiskelu ole koskaan kivaa. Kyllä se oikeasti on ollut mielenkiintoista, mutta nyt viidentenä vuonna on jo alkanut vähän tökkiä :D

Joka tapauksessa nyt olen päässyt kehittämään itseäni lempiharrastuksissani, eli tietenkin valokuvauksessa ja ratsastuksessa. Olen alkanut saada valokuvauskeikkoja tasaiseen tahtiin viime kesästä lähtien, viimeisimpänä toimeksiantajana Psykologiliiton Psykologi-lehti. Voi vitsi miten hienolta tuntui katsoa painetusta lehdestä itse ottamaani kuvaa, joka näytti jopa todella ammattimaiselta! En koskaan ole ollut valokuvaajana mitenkään erityisen "taiteellinen", vaan pidän nimenomaan realistisesta henkilökuvauksesta. Kaikenlaisten tapahtumien ja potrettien kuvaus on mielestäni todella mukavaa. Olenkin tähän mennessä ehtinyt kuvata kahdet häät ja vihkikuvat, yhdet hautajaiset, yhdet valmistujaiset, yhdet yksivuotiskuvat, parit bändikuvat, yhdet levynkansikuvat sekä monia potretteja. Lehtikuvaus tai kuvajournalismi on osoittautunut ihan minun jutukseni, sillä siinä tavoitteena on kuvata tapahtuma tai henkilö realistisesti sellaisena, kuin minä sen kuvaajana näen. En tavoittele Photoshop-velhon tai postmodernin valokuvataiteilijan titteliä, vaan halua ottaa ihmisistä kauniita kuvia, jotka kuvaavat heidän persoonallisuuttaan.

Roopen kuvaaminen Psykologi-lehteen oli hieno mahdollisuus ja poiki mukavasti jatkoa.

Viimeisin isompi valokuvausprojektini on ollut Joonaksen esikoislevyn kansien kuvat. Etu- ja takakansien kuvien valinnassa väännettiin aika pitkään, kävimme kuvaamassa kahdesti ja muokkasin kuvista noin miljoona eri versiota, ennen kuin sain tuon vaativan asiakkaan tyydytettyä. Mutta lopulta kuvista tuli kyllä hyvät, ja ammattigraafikko suunnitteli vielä tekstit ja värit todella hienoksi kokonaisuudeksi. Alla olevasta videosta näkyy levyn etukansi, ja biisi on levyn ensimmäinen sinkku, joka sattuu myös olemaan lempibiisini koko levyltä:

Samaan aikaan kun huomaan valokuvaajan identiteettini ja oman kuvaustyylini kehittyneen huimasti, olen alkanut panostaa toiseen rakkauteeni, ratsastukseen. Lähdin ratsastuksen maailmaan uudelleen mukaan toissa syksynä, kun tarvitsin kipeästi vastapainoa liian raskaiksi käyneisiin opintoihin. Ja kyllä se heppaterapia oli sitten tehokasta! Nyt olen taas pari vuotta käynyt aktiivisesti tallilla ja miettinyt, olenko oikeasti tullut hulluksi, kun jaksan polkea pyörällä kaupungin toiselle puolelle niin lumikinosten kuin räntäsateiden läpi - yhtään edes ärsyyntymättä koko säästä. Sitä kai se teettää, kun jostakin oikein kunnolla innostuu.

Harmillisesti minulla ei ole ratsastuksistani hirveästi hyviä kuvia, enkä kyllä tiedä, haluaisiko kukaan niitä kuvia nähdäkään :D silti haluan nyt jakaa pari hyvää muistoa:

Osallistuin pari viikkoa sitten koulukisoihin ja tälläydyin ihan kunnon
kisapukuun sen kunniaksi.

Toissa kesänä olin viikon esteleirillä. Huom. tätä kuvaa ottaessa yhtäkään eläintä ei satutettu
 tai kiusattu millään tavalla, vaikka kuva antaisi olettaa muuta :D

Sen vain halusin tällä tekstillä sanoa, että psykologian opiskelu ja myöhemmin varmasti psykologin työ vaativat vastapainoa. Opinnoissa on niin paljon pohdiskelua ja oman ja muiden käyttäytymisen analysointia, että on välillä kiva keskittyä tekemiseen. Tykkään valokuvata ja ratsastaa, koska se tasapainottaa elämää. Kameran kautta maailman katsomisesta on tullut minulle luonnollinen tapa ilmaista itseäni. Talli taas on kuin toinen maailma, jossa ei tarvitse miettiä oman elämän huolia ja suorittamista. Voi vain keskittyä voltteihin, laukannostoihin ja hevosten silittelyyn.