Psykologisen testaamisen ammattilaiseksi

Käyn tällä hetkellä psykologisen arvioinnin kurssikokonaisuutta, johon kuuluu esimerkiksi kognitiivisten kykyjen ja persoonallisuuden testausta eri menetelmillä sekä tietenkin haastattelu, joka on olennainen osa psykologista arviointia. Olen syksyn aikana päässyt tutustumaan erilaisten psykologisten testien takaa löytyviin teorioihin sekä kokeilemaan muutamien testien käyttöä tositilanteessa: olemme työparini kanssa etsineet itsellemme vapaaehtoisen henkilön, jolle olemme tehneet tähän mennessä muun muassa kognitiivisen kykytestin ja kaksi persoonallisuustestiä. Tarkoituksena on ollut harjoitella haastattelua ja yleisten psykologisten testien käyttöä sekä testiraportin ja psykologisen lausunnon kirjoittamista.

Olen ollut aivan innoissani päästyäni "tositoimiin", tapaamaan tuntematonta ihmistä ja rakentamaan kuvaa hänestä ihmisenä. Samalla on ollut mielenkiintoisia tehdä testejä myös itselle. Olen kyllä suoraan sanottuna ollut todella yllättynyt siitä, miten tarkkoja tuloksia testeillä voi oikeasti saada. Tietenkin niiden tulkinnan avuksi vaaditaan ihmisen tapaaminen useita kertoja, eiväthän testitulokset yksistään anna mitään valmiita vastauksia. Mutta yhdessä haastattelun kanssa ne voivat todella auttaa selittämään ihmisen ajatusmalleja, uskomuksia ja reagointitapoja, mielestäni jopa paremmin, kuin  mitä pelkän keskustelun avulla voisi saada selville.

Kurssilla kognitiivisena kykytestinä eli tuttavallisemmin älykkyystestinä toimii laaja-alainen älykkyystesti WAIS (Wechsler Adult Intelligence Scale), joka on hyvin yleinen aikuisten ja nuorten älykkyystesti. Testin sisällöstä löytyy tietoa esimerkiksi Hogrefen sivuilta, mutta tehtävistä en voi kertoa sen tarkemmin, sillä psykologiset testimenetelmät ovat tarkkaan suojeltuja. Niiden teho alenisi merkittävästi, jos ihmiset voisivat harjoitella etukäteen. Testin tarkoituksena onkin mitata yksilön kognitiivista suoriutumista juuri sillä hetkellä esimerkiksi ongelmien ja vahvuuksien kartoittamiseksi. Sen sijaan testiä ei ole tarkoitettu ihmisten asettamiseen paremmuusjärjestykseen älykkyysosamäärän mukaan, mikä on lähempänä Mensan ajatusta. Testin tulos kertoo, miten tutkittava pärjäsi kognitiivisen kyvyn eri osa-alueilla, kuten kielellisessä tai visuaalisessa päättelyssä.

Olen päässyt tutustumaan WAISiin niin testattavan kuin testaajan roolissa, enkä osaa sanoa, kumpi tilanne oli jännittävämpi :D Kun itse toimin koekaniinina, takaraivossa jyskytti pelko siitä, etten osoittautuisi kovinkaan älykkääksi. Kun sitten pääsin itse tekemään tuntemattomalle ihmisille tuota samaa testiä, jännitin kovasti sitä, muistaisinko sanoa ohjeet oikein, kysyisinkö kysymykset tarpeeksi selkeästi, onnistuisinko ajan ottamisessa ja vaikuttaisinko tilanteessa rauhalliselta, etten lisäisi testihenkilön jännitystä.

Tässä kuvamateriaalia viime vuodelta, kun olin itse älykkyystestin koekaniinina.

Persoonallisuustesteistä olen päässyt tekemään MMPI:n ja SCIDin, jotka ovat molemmat itsearviointilomakkeita. SCID (Semistructured Clinical Interview for DSM) on huomattavasti lyhyempi ja helpompi täyttää, kun taas MMPI (Minnesota Multiphasic Personality Interview) koostuu monesta sadasta kysymyksestä. Itselläni meni MMPI-lomakkeen täyttämiseen varmaankin lähemmäs kolme tuntia ja jouduin pitämään useita taukoja, koska kysymykset vaativat välillä niin ankaraa pohdintaa. Myös tulosten tulkitseminen vaatii paljon aivotyöskentelyä, sillä testi ei anna valmiita vastauksia, vaan erilaisia vaihtoehtoja ja kuvauksia, joista on löydettävä tutkittavan kohdalle sopiva. 

Tällä hetkellä kurssilla on käsittelyssä TAT eli Thematic Apperception Test, projektiivinen kuvakertomustesti. Testissä henkilölle näytetään kuvia, joista hän muodostaa tarinan mielikuvituksensa avulla. Tätä en ole siis vielä päässyt kenellekään tekemään, mutta kokeilin itse, millaisia tarinoita kuvista tuli mieleen. Kun kävimme kurssilla läpi erilaisten tarinoiden tulkintaa, koin niiden osuvan hyvinkin oikeaan omalla kohdallani. 

Kurssin tärkeimpänä antina on ollut ehkä se, että olen alkanut suhtautua positiivisemmin psykologisiin testeihin. Niitä pidetään yhtenä psykologin ammattitaidon kulmakivenä, mutta olen myös monesti kuullut psykologien sanovan, että he joutuvat työssään testaamaan liikaa. Testit ovat mielestäni hyvä väline tiedon lisäämisessä, mutta niiden käyttöön vaaditaan sekä taitoa tulkita testin tuloksia että taitoa yhdistää tuloksia toisiinsa, esimerkiksi persoonallisuustestin tuloksia haastattelun tuloksiin. Psykologisten testien tavoitteena on löytää ihmisen yksilöllisten ominaisuuksien muodostama kokonaisuus, eikä saada häntä mahtumaan johonkin valmiiseen muottiin, kuten ehkä itse etukäteen pelkäsin. Itse olen tullut siihen tulokseen, että testien avulla on mahdollista saavuttaa sellaista tärkeää tietoa, jota ei välttämättä haastattelutilanteessa oteta puheeksi - psykologi ei keksi kysyä aiheesta eikä asiakas ajattele, että se olisi mitenkään tärkeää tietoa. Testit tarjoavat tutkittua tietoa psykologin omien tulkintojen tueksi niin, että lopullisesti psykologisesta arvioinnista saadaan mahdollisimman monipuolinen ja luotettava, eikä pelkästään mututuntumaan perustuva.