lauantai 8. lokakuuta 2016

Työkokemuksen metsästystä




Matkustin eilen Helsinkiin viettämään ensin rennon viikonlopun siskon Punavuoren-kämpillä. Maanantaina siirryn sitten tositoimiin, nimittäin Hogrefe Psykologien Kustannuksen koko päivän kestävään koulutukseen. Hogrefe on kansainvälinen kustannusyhtiö, joka tuo maahan, valmistaa ja myy  Suomessa psykologian alan kirjoja ja testejä, kuten edellisessä tekstissä mainitsemani WAISia. 

Lisäksi Hogrefe normittaa kansainvälisiä testimenetelmiä Suomen oloihin, eli kerää testaamalla aineiston Suomesta. Siten suomalaisesta aineistosta saadaan muodostettua normaalijakauma, johon testattavien tuloksia voidaan jatkossa verrata. Minä olen Helsingissä nimenomaan tämän takia: Hogrefe on tuomassa Suomeen sveitsiläistä laaja-alaista lasten ja nuorten ja testiä, ja he palkkaavat psykologianopiskelijoita normittamaan sitä eli käytännössä testaamaan lapsia ja nuoria. Sähköpostiin tulee aina silloin tällöin ilmoituksia vapaista työpaikoista, ja tähän mahdollisuuteen tartuin heti, sillä haluaisin saada enemmän kokemusta testaamisesta jo ennen harjoittelua. Lisäksi joskus on ajateltava sitä, millä CV:tä saisi täytettyä ja monipuolistettua. Kilpailu harjoittelu- ja työpaikoista on kovaa, eikä paikkoja täytetä kurssiarvosanojen vaan kokemuksen ja suhteiden perusteella. Joensuussa oman alan työkokemusta on huomattavasti vaikeampaa kartuttaa kuin suuremmissa kaupungeissa, joten on osattava käyttää mielikuvitusta. Esimerkiksi kesätyökokemukseni sosiaalitoimistossa on herättänyt työnantajissa kiinnostusta. Täällä päin opiskelijat myös tekevät paljon vapaaehtoistyötä. Minä olen ollut Pelastakaa Lapset ry:llä pariinkin otteeseen ja koko opiskeluaikani mukana ainejärjestön hallituksessa. Toiset opiskelijat ovat keränneet kokemusta esimerkiksi Kriisipuhelimen tai Setlementin kautta.

Pointtini on siis se, ettei kannata tuudittautua ajatukseen opintojen riittävyydestä. On tärkeää kerätä käytännön kokemusta ihmisten kanssa toimimisesta: työnhakutilanteessa olisi hyvä olla jokin todiste siitä, että oikeasti omaa jonkinlaisia sosiaalisia taitoja ja pystyy tekemään työtä eikä ainoastaan viettämään railakasta opiskelijaelämää tai kulkemaan viisi vuotta nenä liimattuna kirjoihin. Kaikki suorittavat saman tutkinnon ja suunnilleen saman verran opintopisteitä, se ei kerro ihmisestä työntekijänä vielä mitään. Lisäksi työkokemukset mahdollistavat omien kiinnostuksenkohteiden selvittämistä. Koska psykologian ala on laaja, ei ole helppoa päättää, mille alalle haluaisi suuntautua, ellei yhtään ota siitä opiskeluaikana selvää.






4 kommenttia :

  1. Kuulostaapa mielenkiintoiselta koulutukselta! Tosi kiva, että pääset konkreettisesti tutustumaan, miten normittaminen tapahtuu täällä meillä Suomessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niin on! Ja mukava päästä vähän rutinoitumaan testaamisessa :)

      Poista
  2. Kelpaakohan orientoiva harjoittelu työkokemuksesta? Vai katsotaankohan sekin vain osaksi opintoja, jota pidetään itsestään selvyytenä? Onko teillä Joensuussa muuten orientoivaa harjoittelua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietysti omaa orientoivan harjoittelun kokemustaan voi tuoda esiin, jos kokee oppineensa siitä jotakin. Ainakin siinä saa jo pientä esimakua psykologin työnkuvasta. Joensuun opetussuunnitelmassa ei ole orientoivaksi harjoitteluksi nimettyä kurssia, mutta kurssilla Psykologi asiantuntijana I opiskelijat käyvät ensimmäisenä syksynä tutustumassa erilaisiin psykologien työpisteisiin.

      Poista