Moi taas pitkästä aikaa! Elämä täällä etelässä on osoittaunut niin kiireiseksi, etten ole paljoa tänne blogin puolelle ehtinyt. Edellisestä postauksesta löytyy nyt pitkä viestiketju, joissa pohditaan tulevia pääsykokeita. Virallinen tieto tulee opintopolkuun luultavasti pian, mutta tällä hetkellä aktiiviset hakijat ovat saaneet selvitettyä sellaista tietoa, että Joensuun pääsykokeissa luovuttaisiin esseestä kokonaan ja siirryttäisiin kokonaan monivalintoihin. Kannattaa kuitenkin aina odottaa virallista tietoa, jota ei täällä minun blogissani välttämättä jaeta :)
Olen parhaillaan matkalla Joensuuhun harjoitteluseminaariin, jossa jaetaan kokemuksia harjoittelusta muiden opiskelijoiden kanssa. Olen aivan innoissani palaamassa susirajalle Suomen ihanimpaan kaupunkiin! Viimeksi kävin Joensuussa pari viikkoa sitten, ja itkuhan siinä tuli, kun oli ollut "kotiin" niin ikävä.
Kaikesta ikävästä huolimatta olen oikeasti viihtynyt etelässä oikein hyvin. Olen löytänyt omat juttuni ja oman elinpiirini, ja arki rullaa oikein mukavasti eteenpäin. Harjoittelupaikkani on aivan mahtava, sitä en voi kehua tarpeeksi. Olen niin ylpeä itsestäni, kun viime kesänä osasin valita kahden harjoittelupaikan välillä puhtaalla intuitiolla, ja selvästi osuin oikeaan. Perheneuvola on todella monipuolinen paikka, jossa riittää näkemistä ja tekemistä. Asiakkaat ovat 0-18 -vuotiaita lapsia ja heidän vanhempiaan. Yleisiä syitä perheneuvolaan tulemiselle ovat esimerkiksi lapsen tunne-elämän haasteet kuten raivokohtaukset, lapsen ahdistus ja pelot tai epäily lapsen kehityksen häiriintymisestä.
Työssä on sekä kivaa että haastellista se, että jokainen työntekijä täyttää itse oman kalenterinsa. Niinpä itse pitää päättää, kuinka paljon ottaa asiakkaita, kuinka paljon varaa aikaa valmistautumiseen ja missä välissä tekee käyntikirjaukset. Välillä kalenteri meinaa täyttyä epäinhimilliseen tahtiin, ja on opeteltava sanomaan, että tälle viikolle ei enää mahdu mitään.
Olen jo huomannut itsessäni muutosta. Olen vähän tällainen hitaasti lämpeävä tyyppi, joka katselee ennen kuin osallistuu toimintaan. En myöskään avaa suutani kovin helposti, ennen kuin koen olevani varma asiasta ja mielipiteestäni. Niinpä olen nämä ensimmäiset pari kuukautta lähinnä nyökytellyt kaikelle ja kaikille, koska en ole oikein tiennyt, mitä muutakaan sitä voisi tehdä. Nyt kuitenkin alan pikku hiljaa löytää sellaisen "tatsin", että olen jo alkanut sanoa ääneen, miten asiakasprosesseissa tulisi minun mielestäni edetä ja kuka tarvitsisi mitäkin. Kuulostaa ehkä pieneltä asialta, mutta tuntuu todellakin isolta harppaukselta esimerkiksi "väittää vastaan" sellaiselle, joka on kaksikymmentä vuotta tehnyt perheneuvolassa töitä. Toisaalta työyhteisö on todella avoin, ja kaikki tuntuvat mielellään kuuntelevan tällaisen harjoittelijankin ajatuksia.
Tällaisia ajatuksia tällä kertaa :) Ensi kerralla voisin tarttua johonkin vähän spesifimpään, mitä on töissä tullut mieleen. Valintakokeista en osaa kertoa lukijoille mitään uutta, vaikka ne varmasti kiinnostaisivat. Vanhat tekstini ovat tietenkin edelleen luettavissa, niissä pohdin aikanaan paljonkin pääsykokeita ja tälle alalle päätymistä.
Kaikesta ikävästä huolimatta olen oikeasti viihtynyt etelässä oikein hyvin. Olen löytänyt omat juttuni ja oman elinpiirini, ja arki rullaa oikein mukavasti eteenpäin. Harjoittelupaikkani on aivan mahtava, sitä en voi kehua tarpeeksi. Olen niin ylpeä itsestäni, kun viime kesänä osasin valita kahden harjoittelupaikan välillä puhtaalla intuitiolla, ja selvästi osuin oikeaan. Perheneuvola on todella monipuolinen paikka, jossa riittää näkemistä ja tekemistä. Asiakkaat ovat 0-18 -vuotiaita lapsia ja heidän vanhempiaan. Yleisiä syitä perheneuvolaan tulemiselle ovat esimerkiksi lapsen tunne-elämän haasteet kuten raivokohtaukset, lapsen ahdistus ja pelot tai epäily lapsen kehityksen häiriintymisestä.
Työssä on sekä kivaa että haastellista se, että jokainen työntekijä täyttää itse oman kalenterinsa. Niinpä itse pitää päättää, kuinka paljon ottaa asiakkaita, kuinka paljon varaa aikaa valmistautumiseen ja missä välissä tekee käyntikirjaukset. Välillä kalenteri meinaa täyttyä epäinhimilliseen tahtiin, ja on opeteltava sanomaan, että tälle viikolle ei enää mahdu mitään.
Olen jo huomannut itsessäni muutosta. Olen vähän tällainen hitaasti lämpeävä tyyppi, joka katselee ennen kuin osallistuu toimintaan. En myöskään avaa suutani kovin helposti, ennen kuin koen olevani varma asiasta ja mielipiteestäni. Niinpä olen nämä ensimmäiset pari kuukautta lähinnä nyökytellyt kaikelle ja kaikille, koska en ole oikein tiennyt, mitä muutakaan sitä voisi tehdä. Nyt kuitenkin alan pikku hiljaa löytää sellaisen "tatsin", että olen jo alkanut sanoa ääneen, miten asiakasprosesseissa tulisi minun mielestäni edetä ja kuka tarvitsisi mitäkin. Kuulostaa ehkä pieneltä asialta, mutta tuntuu todellakin isolta harppaukselta esimerkiksi "väittää vastaan" sellaiselle, joka on kaksikymmentä vuotta tehnyt perheneuvolassa töitä. Toisaalta työyhteisö on todella avoin, ja kaikki tuntuvat mielellään kuuntelevan tällaisen harjoittelijankin ajatuksia.
Tällaisia ajatuksia tällä kertaa :) Ensi kerralla voisin tarttua johonkin vähän spesifimpään, mitä on töissä tullut mieleen. Valintakokeista en osaa kertoa lukijoille mitään uutta, vaikka ne varmasti kiinnostaisivat. Vanhat tekstini ovat tietenkin edelleen luettavissa, niissä pohdin aikanaan paljonkin pääsykokeita ja tälle alalle päätymistä.
Hei!
VastaaPoistaOletko tehnyt psykologisia testejä lapsille? Ovatko vanhemmat siinä mukana silloin, kun niitä teet? Tiedätkö heti, mikä testi sopisi tietyyn lapseen parhaiten? Tuntuu, että psykologilla on hirveen iso vastuu niistä lapsiasiakkaista.
Moikka! Lapsille olen tehnyt testejä niin aiemmin Hogrefella työskennellessäni kuin nyt harjoittelussa. Hogrefella tein testauksia lasten kotona ja vanhemmat olivat luonnollisesti paikalla. Täällä harjoittelussa tapaan lapsia kahden kesken.
PoistaKorrekti termi on lasten tutkimukset. "Testeillä" tarkoitat varmaankin niitä perinteisiä älykkyystestin tehtäviä. Lasten älykkyyden testaamiseen ei kovin paljoa vaihtoehtoja ole tarjolla, joten ne testit on helppo valita lapsen iän suhteen.
Toisaalta lasten tunne-elämää tutkitaan myös paljon. Tunne-elämän tutkimuksiin on sitten monia erilaisia menetelmiä, jotka sopivat vähän eri tilanteisiin, eri ikäisille ja erilaisille lapsille. Eihän sitä ihan heti yleensä voi olla varma, millainen menetelmä kellekin sopii, mutta aina voi yrittää pohtia, ja sitten vaan kokeilla jotakin menetelmää. Jotkut lapset tykkäävät leikkiä, ja heidän kanssaan voi käyttää leikkiä sisältäviä menetelmiä. Toiset lapset ovat hyviä kertomaan tarinoita, jolloin voi käyttää kuvakertomustestejä. Mitä ikinä valitseekaan, ei mikään menetelmä "satuta" lasta, eikä tilannetta tarvitse pelätä. Tärkeintä on toimia lapselle turvallisena aikuisena, johon voi luottaa, ja jolle voi puhua omista asioistaan. Lapset osaavat hyvin rajata, mitä he haluavat kertoa, ja mitä eivät. Lopuksi käynnillä tietenkin aina leikitään tai pelataan. Eli tutkimukset ovat lapsellekin yleensä tosi mukavia :)
Itselleni on vieläkin epäselvää, että onko kevään 2018 pääsykokeessa enemmän matematiikkaa kuin aiemmin ja siten kannattaako sellaisen ihmisen, joka ei ole kovin hyvä matikassa, hakea ollenkaan? Ilmeisesti essee ja soveltuvuuskokeet poistuivat mutta matikan osuus jäi ainakin itselleni epäselväksi.
VastaaPoistaTiedätkö, tarviiko tulevassa pääsykokeessa osata matematiikan käsitteitä lähinnä vai myös laskuja?
VastaaPoistaVuonna 2017 ei ollut yhtäkään laskua kokeessa. Käsitteitä ja kaavoja sen sijaan kysyttiin. Esimerkiksi yksi monivalintakysymys kysyi yksinkertaisesti varianssin kaavaa. Kokeessa ei saa käyttää laskinta, joten mitään korrelaatioiden käsillä laskemista ei ehkä kannata harjoitella.
PoistaToisaalta nyt kun monivalintoja tulee lisää essee poistuttua, voipi olla, että kokeessa olisi pari laskua.
Ihana blogi! Haen nyt kaikkialta vahvistusta päätökselleni hakea parin vuoden kuluttua psykalle, kunhan asia tulee ajankohtaiseksi. Kiitos näistä postauksista, koska nämä todellakin auttavat uskomaan päätökseeni! Kuulostat jollain lailla tosi samanlaiselta kuin mä (esim. hitaasti lämpiävyys), joten ehkä mullakin on mahdollisuus pärjätä unelma-ammatissani. :)
VastaaPoistaHuomasin UEF:n sivuilta tammikuussa valmistuneita ja huomasin nimesi Roosa. Psykologian maisteri! Onneksi olkoon!
VastaaPoistaOnnea maisteriksi valmistumisesta! Sun blogi on mukavan havainnollistava niin psykan opiskelun kuin muun elämän osalta. Toisaalta itse tajusin osin sun juttuja lukemalla ettei psyka olekaan mun unelmien pääaine, tosin sivuaineena kiinnostaa kyllä edelleen :)
VastaaPoistaOliko kukaan tämän kevään pääsykokeessa? Miten meni? Itse haen nyt toista kertaa ja ihan hyvin meni pääsykoe, mutta ainahan olisi paremminkin voinut mennä. Mulla on ihan hyvät yo-pisteet, niin voisi olla ehkä mahdollisuus päästä yhteispistekiintiössä. Jännittää ihan pirusti! Yhtään kohtalotovereita täällä?
VastaaPoista