Vau, siitä todellakin on vierähtänyt reilusti yli vuosi, kun olen tänne blogiin mitään kirjoittanut. Mutta nyt olen täällä taas!
Ei ole ihan helppo palata kirjoittamaan blogia, joka kertoi psykologian opiskelusta. Elämäntilanteeni on nyt todella erilainen kuin blogin alkaessa: olen muuttanut Joensuusta pääkaupunkiseudulle, siirtynyt opinnoista työelämään ja ehkä jollain tapaa samalla nuoresta aikuiseksi. Kun viimeisin kirjoitus on lokakuulta 2017, uudelleen aloittaminen tuntuu melko hankalta. Lähinnä mielessäni pyörii kysymys, miten saan teidät taas ajan tasalle elämääni. Mutta eiköhän se onnistu, tästä postauksesta alkaen.
Loppuharjoittelun ja sitä seuranneen valmistumisen myötä blogini hiljeni, tai oikeammin kuihtui kasaan. Viiden kuukauden loppuharjoittelu täytti käytännössä kaikki ajatukseni, eikä blogille jäänyt juuri tilaa päässäni elokuusta 2017 helmikuuhun 2018. Viime aikoina olen kuitenkin usein ajatuksissani palannut blogiin ja leikitellyt ajatuksella kirjoittamisen jatkamisesta. Olen päivittänyt aika aktiivisesti Instagramia, mutta on myönnettävä, ettei siellä pysty ilmaisemaan ajatuksiaan ihan yhtä laveasti kuin täällä blogin puolella.
Olen ihmeekseni huomannut, että nykyään minulla on elämässä paljon enemmän aikaa. Kun ei aika kulu luennoilla ja yliopiston kirjastossa, ainejärjestöhommissa ja psykologien paikallisyhdistyksen kokouksessa, jää työpäivän jälkeen mukavasti aikaa ja tilaa ajatella.
Paluutani bloggaamisen pariin on pidätellyt myös psykologien keskuudessa vallitseva kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan meidän on oltava hyvin tarkkoja siitä, mihin asioihin voimme ottaa kantaa ja millä tavoin. Koska minä olen tunnetusti melkoisen vahva mielipiteissäni, ja minulla on aina kaikesta jonkinlainen mielipide, on tuntunut hirveän hankalalta keksiä jotain "neutraalia" kerrottavaa. Olen kuitenkin miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että tämä on minun henkilökohtainen blogini, jossa saan kertoa asiat omalla tavallani. Pyydän lukijoita muistamaan, etten välttämättä ole oikeassa, ja että minun kanssani saa olla eri mieltä.
Haluan palata blogikirjoittamisen pariin, koska minulla on niin paljon sanottavaa! Haluan kertoa, mitä olen työssä oppinut psykologiudesta, nuorena psykologina olemisesta, mielenterveydestä ja hyvinvoinnista. Tämä työ on niin mielettömän antoisaa ja opettavaista, etten mitenkään voi pantata oivalluksiani. Olen se ihminen, joka paljastaa synttäriyllätykset poikaystävälle etukäteen, joka spoilaa kaikki elokuvat ja jakaa kaduilla ja julkisissa liian paljon omia ajatuksiaan. Miten siis voisin olla enää hiljaa töistäni ja elämästäni? :D
Sain aiemmin paljon iloa siitä, että kannustin ihmisiä hakemaan opiskelemaan psykologiaa. Jospa nyt saisin lisäksi innostettua psykologian opiskelijoita kohti työelämää! Samalla minulla on pieni haave siitä, että blogini voisi joskus tavoittaa myös "tavan" ihmisiä, jotka eivät ole psykologian alalla, mutta jotka ovat kiinnostuneet psykologiasta ja mielen hyvinvoinnista.
Tervetuloa siis uudet ja vanhat lukijat! Kirjoittaminen alkaa jälleen.
Olen ihmeekseni huomannut, että nykyään minulla on elämässä paljon enemmän aikaa. Kun ei aika kulu luennoilla ja yliopiston kirjastossa, ainejärjestöhommissa ja psykologien paikallisyhdistyksen kokouksessa, jää työpäivän jälkeen mukavasti aikaa ja tilaa ajatella.
Paluutani bloggaamisen pariin on pidätellyt myös psykologien keskuudessa vallitseva kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan meidän on oltava hyvin tarkkoja siitä, mihin asioihin voimme ottaa kantaa ja millä tavoin. Koska minä olen tunnetusti melkoisen vahva mielipiteissäni, ja minulla on aina kaikesta jonkinlainen mielipide, on tuntunut hirveän hankalalta keksiä jotain "neutraalia" kerrottavaa. Olen kuitenkin miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että tämä on minun henkilökohtainen blogini, jossa saan kertoa asiat omalla tavallani. Pyydän lukijoita muistamaan, etten välttämättä ole oikeassa, ja että minun kanssani saa olla eri mieltä.
Haluan palata blogikirjoittamisen pariin, koska minulla on niin paljon sanottavaa! Haluan kertoa, mitä olen työssä oppinut psykologiudesta, nuorena psykologina olemisesta, mielenterveydestä ja hyvinvoinnista. Tämä työ on niin mielettömän antoisaa ja opettavaista, etten mitenkään voi pantata oivalluksiani. Olen se ihminen, joka paljastaa synttäriyllätykset poikaystävälle etukäteen, joka spoilaa kaikki elokuvat ja jakaa kaduilla ja julkisissa liian paljon omia ajatuksiaan. Miten siis voisin olla enää hiljaa töistäni ja elämästäni? :D
Sain aiemmin paljon iloa siitä, että kannustin ihmisiä hakemaan opiskelemaan psykologiaa. Jospa nyt saisin lisäksi innostettua psykologian opiskelijoita kohti työelämää! Samalla minulla on pieni haave siitä, että blogini voisi joskus tavoittaa myös "tavan" ihmisiä, jotka eivät ole psykologian alalla, mutta jotka ovat kiinnostuneet psykologiasta ja mielen hyvinvoinnista.
Tervetuloa siis uudet ja vanhat lukijat! Kirjoittaminen alkaa jälleen.
Moikka! Ihanaa, että alat taas kirjoittamaan. Jännitttäcää kuulla nyt ihan oikean psykologin mietteitä.
VastaaPoistaAloitan tänä syksynä psykan opinnot Joensuussa ja haluisin kysyä, minkälaiset tilat Metrian psykologisiivessä on? Onko siellä siis joku oma psykologian opiskelijoiden ja henkilökunnan käytävä vai? Ja jostain kuulin, että siellä on sellainen testaushuone, jossa voi harjoitella testimenetelmien käyttöä. Onko tämäkin totta? Kuulostaa varsin mielenkiintoiselta.
Kiva kuulla, että joku on innoissaan - minäkin olen! Metriassa on tosiaan kasvatustieteiden ja psykologian siipi, jossa sijaitsevat psykologian ja opinto-ohjauksen henkilökunnan huoneet, pari luokkatilaa, itseopiskelutilat ja testiarkisto, jossa psykologisia tutkimusmenetelmiä säilytetään (lukkojen takana). Siellä tosiaan pääsee harjoittelemaan opintojen loppuvaiheessa. Psykologian tilat ovat pienet mutta viihtyisät, ja tulevat varmasti tutuiksi! Myös yliopiston kirjastossa tuli itse vietettyä paljon aikaa :)
Poista