Puškinin ja Dostojevskin kaupungissa

Vietimme kesäkuussa toisen puoliskoni kanssa viisi päivää Pietarissa. Eihän siitä kauaa olekaan, kun kävin Riiassa, ja kirjoitin siitäkin blogiin (tässä linkki). Nyt olen kyllä matkustanut ihan urakalla ja näyttää vaarallisesti siltä, että blogista on tulossa todellinen matkablogi! No, kesän jälkeen ei ainakaan hetkeen ole luvassa uusia matkoja.

Päädyimme valitsemaan matkakohteeksi Pietarin, koska halusimme välttää lentämistä. Allegro-juna oli tosi helppo ja kiva tapa matkustaa. Se lähti ihan kodin vierestä, mikä tietenkin johti siihen, että juostiin paikalle ihan viime hetkellä :D Olen ollut Venäjällä kolmesti, kerran lapsena ja viimeksi pari vuotta sitten Kazanin kaupungissa. Kazanissa juuri kukaan ei osannut englantia, mikä toi vähän jännitystä myös tähän Pietarin-reissuun. Mutta kuten luvattiin, Pietari on kansainvälinen ja hyvin eurooppalaistyylinen kaupunki, jossa englannilla pärjää ihan hyvin. Matkan aikana leimahti kuitenkin jälleen kipinä venäjän kielen opiskeluun. Olisihan siitä hyötyä, jos osaisi sanoa muutakin kuin "terve" ja "kiitos". Pietarissa ihmiset ovat kohteliaita ja avuliaita, mutta erittäin ujoja puhumaan englantia.

Pietari on Pietari Suuren 1700-luvun alussa perustama kaupunki, joka on täynnä toinen toistaan upeampia palatseja ja kirkkoja. Omasta mielestäni upein kirkko oli aivan ehdottomasti Pyhän Nikolaoksen katedraali hieman kauempana keskustasta. Pietarissa viitsii jopa käydä katsomassa kirkkoja sisältä - Kazanissa naisten piti pukea kirkkoon sekä pitkä hame että hiukset peittävä huivi, kun taas Pietarissa sisään sai mennä ihan omana itsenään.

Upein kirkko oli ehdottamasti Pyhän Nikolaoksen katedraali ydinkeskustan ulkopuolella.

Kiersimme jonkun verran "pakollisia" nähtävyyksiä. Eremitaasi oli upea, mutta myös aivan täynnä aasialaisia turisteja.

Kauniit kanaalit halkovat keskustaa.

Vanhoissa rakennuksissa oli toinen toistaan upeampia yksityiskohtia.

Pietarin kaupunkia halkoo Neva-joki ja useita kanavia. Jokimaisemat ja vanhat rakennukset ovat upeita. Pietarista tekee kiehtovan se ristiriita, kun poikkeaa upeilta pääkaduilta sivukujille tai rakennusten sisäpihoille, joissa odottavat päällystämättömät tiet, lautakasat ja graffitit. Huomasimme pian, että opaskirjat ja julkisivut kertoivat ihan eri tarinaa kuin hämyiset kadut ja hipsteriravintolat. Parhaimmillaan Pietari esitteli Heinätorin alueella tyylikkäitä pitsa- ja burgerpaikkoja pienpanimo-oluineen ja industrial-sisustuksineen. Pahimmillaan Pietari oli liikenteen melua, ruuhkaa ja turistimassoissa jonottelua. Menimme aluksi kiltisti matkaoppaaseen merkittyihin tärkeisiin paikkoihin, mutta kyllä mielenkiintoisimmat jutut löytyivät ihan muualta kuin Eremitaasista ja Pietari-Paavalin linnoitukselta.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Viisi päivää Pietarissa takana! Miten erilainen maailma odottaakaan muutaman tunnin junamatkan päässä. Mukaan tarttui entistäkin suurempi kiinnostus Venäjän kulttuuriin, kasa kuvia kameraan sekä mahdollisesti jotain elävää: ainakin hotellihuoneesta löytyi eilen aamulla hyvän kokoinen torakka 😂 jos jotain saisin muistoista jättää pois, jättäisin sen torakan ja sivukadulla ruokailleet rotat. Pietari on pääkatuineen ja palatseineen todella mahtipontinen ja pramea kaupunki. Kuitenkin usein heti sisäpihalta tai nurkan takaa löytyy hilseileviä seiniä ja päällystämättömiä katuja. Itseäni kiinnostaa juuri tällainen rosoisuus, ja Helsingin Kalliota muistuttavia hipsteripaikkoja ja vaihtoehtokulttuuria löytyikin paljon.

Henkilön Pikseleitä ja Psykologiaa (@pikseleitajapsykologiaa) jakama julkaisu Kesä 16, 2019 kello 3.55 PDT

Prameiden palatsien takaa löytyi karuja maisemia ja hipsteripaikkoja.

Sitten vähän rahallisia faktoja: Pietariin pääsee erittäin kätevästi VR:n Allegro-junalla. Matka kesti Tikkurilasta vähän päälle kolme tuntia ja maksoi noin 30 euroa suuntaansa. Tähän päälle tuli vielä kertaviisumi, joka maksaa noin 60-100 euroa riippuen siitä, miten sen itselleen hankkii. Hotelli (joka ei ollut halvin mahdollinen, koska haluttiin joku kiva paikka) maksoi pari sataa per nenä neljältä yöltä. Paikan päällä Pietarissa käytimme molemmat vähän päälle sata euroa kaikkiin museoihin, ruokiin ja liikkumisiin. Pietari onkin todella edullinen kaupunki suomalaisen turistin näkökulmasta. Kaikki hinnat ovat noin kolmasosasta puoleen Suomen hinnoista.

Venäjä on maa täynnä nähtävää historian ja kulttuurin ystäville. Minä rakastan palatseja ja museoita ja viihdyinkin Pietarissa erittäin hyvin! Moni museo jäi vielä näkemättä, toisella kerralla haluaisin päästä ainakin Venäläiseen museoon ja Etnografiseen museoon. Tällä kertaa keskityttiin kirjallisuuteen ja Eremitaasin lisäksi vierailtiin niin Puškinin kuin Dostojevskin kotimuseoissa. Etenkin kansallisrunoilija Puškinin museo antoi jälleen hyvän muistutuksen siitä, miten fakta ja tunteet sekoittuvat usein helposti keskenään, kun puhutaan historiasta: Venäjällä Puškin on todella nostettu jalustalle täydellisen yli-ihmisen asemaan. Hänestä kerrottu sankaritarina nosti hymyn huulille tahattomalla komiikallaan.

Olen aina ajatellut, että Pohjoismaat muistuttavat kulttuuriltaan paljon toisiaan. Olen käynyt useita kertoja Tukholmassa, jossa olo tuntuu aina kotoisalta. Sama kotoinen olo valtasi minut kuitenkin myös Pietarissa. Jos Tukholmaa voisi verrata Helsinkiin, Pietari muistuttaa elävästi kotiseutuani Pohjois-Savoa: ihmiset olivat pidättyväisiä ja omissa porukoissaan viihtyviä, mutta toisaalta hyvin uteliaita. Meitä tuijotettiin avoimesti niin kadulla kuin ravintoloissa - ilmeisesti ulkonäkömme paljasti meidät ulkomaalaisiksi. Kanssakäyminen tehtiin naama peruslukemilla, hymyt säästettiin kavereille ja puolisoille. Pietarilaisista syntyi kuva ylpeinä mutta samalla kohteliaina ja kiinnostuneina.

Kokonaisuudessaan Pietari antoi hyvän kuvan itsestään. Kaupunki on niin iso, että paljon jäi vielä näkemättä. Saimme kuitenkin hyvän vilauksen siitä underground-kulttuurista, jota ei matkaoppaissa osata mainita. Aion mennä uudelleen Pietariin ja ottaa vielä paremmin selvää! :)

Julkinen liikenne oli Pietarissa toimiva ja selkeä. Testasimme niin ratikan, bussin kuin metronkin.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Pietarin-reissu on nyt puolessa välissä. Yllättävän hyvin ollaan selvitty ilman venäjän kielen ja kyrillisten aakkosten tuntemista. Jotain on tarttunut mukaankin, kuten että kuinka nimeni kirjoitetaan venäjäksi kahvimukiin 😄 Vaikka kaupunki on valtava, se on selkeä ja helppokulkuinen. Olen muutenkin yllättynyt siitä, kuinka paljon kulttuuri muistuttaa Suomea. Ehkä se johtuu siitä, että Pietari on hyvin eurooppalaistyylinen ja moderni kaupunki. Vielä on pari päivää aikaa tutustua paikkaan lisää ja lista kiinnostavista paikoista on pitkä! . . . #kahvi #instamatka #matkalla #pietari

Henkilön Pikseleitä ja Psykologiaa (@pikseleitajapsykologiaa) jakama julkaisu Kesä 13, 2019 kello 10.35 PDT