Sosiaalitoimiston luukulla

Kahden ja puolen mittainen kesätyöni sosiaalitoimistossa päättyi viime viikolla ja olen päässyt viettämään pari viikkoa lomaa ennen opintojen alkamista. Työkokemus toimeentulotukihakemusten etuuskäsittelijänä on ehdottomasti tähänastisen urani paras, joten ajattelin kertoa siitä vähäsen.

Toimistosihteeri käsittelee sosiaalitoimistossa toimeentulotukihakemuksia, mikä tarkoittaa laskelman laatimista, asiakkaan raha- ja elämäntilanteen selvittämistä sekä lopulta toimeentulotukipäätöksen vahvistamista. Sain tietää työstä opiskelukaveriltani, sillä hän oli ollut sosiaalitoimistossa edellisenä vuonna. En silti tiennyt oikeastaan yhtään, mitä odottaa, joten osasin aloittaa uudessa työssä avoimin mielin. Sain hyvän perehdytyksen, mutta samalla työssä oli niin paljon opittavaa, että olin koko ajan aivan pihalla ja työpäivän lopuksi ihan poikki. Toimeentulotuen soveltamiseen on tarkat ohjeet, mutta samalla työ kuitenkin vaatii soveltamista: ihmisillä on niin erilaisia elämäntilanteita, etteivät kaikki variaatiot mitenkään mahtuisi yhteen manuaaliin. Niinpä työssä tulee kuunnella asiakasta ja käyttää tilanteen mukaan omaa harkintaa sekä pohtia sosiaalityöntekijän kanssa, miten asiakkaan tilannetta voisi helpottaa. Se tekee työstä mielestäni todella vastuullisen. Sosiaalitoimistossa liikkuu välillä suuriakin rahamääriä ja mitä erilaisimpia lakipykäliä, joten välillä kyllä jännitti ihan tosissaan joidenkin päätösten kohdalla. Toisaalta toimiston työporukka oli todella kannustava ja kysyin kyllä neuvoakin ehkä noin joka kymmenen minuutin välein :D

Oma pikku loossini, post it-lappuja täynnä tietenkin.

Työssä yllätyin ehkä eniten siitä, kuinka paljon siinä tosiaan tarvitsee sihteerin taitoja. Pitää olla nopea, huolellinen ja erittäin laskentataitoinen. Noista vaatimuksista täytän ehkä muut, mutta matematiikan taitoni oli välillä todella koetuksella. Jouduin hyödyntämään laskinta ja prosenttilaskinta ahkerasti ja tarkistamaan laskelmat useaan otteeseen. Onneksi laskelmani vielä tarkastettiin joka kerta ennen maksujen tallentamista järjestelmään.

Parasta työssä oli ehdottomasti asiakaspalvelu. Työpisteeni ei ollut varsinaisen sosiaalitoimiston tiloissa vaan erillisessä rakennuksessa, joten asiakkaat eivät päässeet käymään paikalla. Sen sijaan puhuin heidän kanssaan ahkerasti puhelimessa selvitellen erinäisiä elämäntilanteita ja selittämällä päätöksiä, jotta asiakkaat tietäisivät, kuinka toimia.

Asiakkaiden elämäntarinat olivat usein mielenkiintoisia. Välillä työssä tuli onnistumisen kokemuksia siitä, kun sai auttaa ihmisiä esimerkiksi ohjaamalla heitä eri palveluihin. Välillä oli tilanteita, joissa ihmisillä olivat hermot todella tiukalla. Usein huonon rahatilanteen lisäksi heidän elämässään oli muutenkin vaikeaa. Tällöin toimeentulotukihakemuksen käsittelijä oli se henkilö, johon kaikki turhautuminen haluttiin purkaa. Joskus se tuntui pahalta, mutta hetken mietinnän jälkeen niistäkin tapauksista pääsi eteenpäin. Olen ihan tyytyväinen, että pääsin harjoittelemaan asiakaspalvelua vaikeissakin tilanteissa. Varmasti tulevassa psykologin työssä tulee kohtaamaan mitä kinkkisimpiä vuorovaikutustilanteita, joten on hyvä totutella niihin jo etukäteen.

Sosiaalitoimistossa oli hienoa päästä ikään kuin näkemään, kuinka hyvinvointiyhteiskuntamme konkreettisesti voi toimia. Tuntui hyvältä todeta, että Suomessa ihmisistä todella pidetään huolta. Se ajatus jäi työstä ehkä päällimmäisenä mieleen. Välillä tuntui, että sai oikeasti auttaa ihmisiä eteenpäin elämässä, vaikken päässytkään juttelemaan heidän kanssaan sen syvällisemmin kuin toimeentulotukeen liittyen. Tämä kesätyö vahvisti kokemustani siitä, että olen löytänyt oikealle alalle, sillä haluan puhua ihmisten kanssa ja auttaa heitä elämän pulmien selvittämisessä.

Meidän "nuorisoporukka" eli kesätyöntekijät jakoi yhdessä työhuoneen, jossa monia ongelmia ratkottiin yhdessä.

Toimistolla on tapana, että jokainen tuo pientä tarjottavaa ennen ja jälkeen loman.
Gluteenittomana en yleensä voi syödä mitään (onneksi...), mutta
Heidi muisti minua ihan omalla pikku leivoksella :)

Tällaiset fiilikset meillä oli Miranda kanssa, kun lomailevat opiskelijakaverit
suunnittelivat rannalle menoa keskellä päivää :D