Lepohetkistä

Vastikään lukemani Aamulehden artikkeli lepäämisen ja palautumisen taidosta työelämässä herätti minussa ajatuksia. Artikkelissa asiantuntijat painottivat, miten tärkeää on kiinnittää huomiota omaan palautumiseen työpäivien välillä. Saman teesin voi tietysti liittää opintoihinkin, jotka usein vaativat paljon stressin sietämistä ja aivotyöskentelyä, kuten opintojen suunnittelua, tenttikirjojen mieleenpainamista, ryhmätyöskentelyä, raporttien ja esseiden kirjoittamista ja niin edelleen.

Aamulehden artikkelissa kehotetaan kysymään itseltä, muistaako levätä tarpeeksi. Lepo ei tarkoita pelkästään nukkumista tai sohvalla rötköttämistä (mitkä kyllä omalla kohdalla ovat varsin yleisiä lepotapoja :D), vaan myös esimerkiksi liikuntaa, tietoista rauhoittumista tai johonkin harrastukseen keskittymistä. 

Tekstin mukaan rauhalliset ja joustavat ihmiset stressaavat vähemmän ja lepäävät luonnostaan paljon. Pikkutarkat ja helposti huolestuvat ihmiset taas stressaavat eniten. Itse kuulun kyllä ehdottomasti tuohon jälkimmäiseen ryhmään ja ajaudun helposti ylistressaantuneeseen ja erittäin räjähdysalttiiseen mielentilaan. Toisaalta lukiessani Aamulehden toista artikkelia päivittäisistä minilepohetkistä tajusin, miten paljon pyrin ihan päivittäin lepäämään ja tyhjentämään pään kaikesta stressistä. Vähintään kerran tai kaksi päivässä lopetan kaikki koulu- tai työhommat ja keskityn vain johonkin mukavaan tekemiseen, kuten kivan tv-sarjan katsomiseen, kirjan lukemiseen, kahvin juomiseen, musiikin kuuntelemiseen tai liikkumiseen. 

Olen kuullut monilta kommenttia siitä, kuinka aikaansaava ja ahkera ihminen olen ja että muistankohan ikinä levätä. Totuus on, että olen hyvä keskittymään ja tyylini on tehdä asiat kerralla ja kunnolla, enkä jää esimerkiksi pohtimaan tehtävien palauttamista: kun olen kirjoittanut pyydetyn sivumäärän esimerkiksi oppimispäiväkirjaan, palautan sen heti, enkä kuormita itseäni lukemalla tekstiä yhä uudelleen ja parantelemalla sitä päivätolkulla. Olen myös tarkkaa prioriteeteistäni ja panostan niihin koulujuttuihin, joista olen kiinnostunut. Muut teenkin sitten vähän miten sattuu, ja jos tulee vähän huonompi arvosana, niin sitten tulee. En mittaa ihmisarvoani millään kurssiarvosanoilla, vaan pyrin siihen, että olen itse tyytyväinen siihen, mitä teen, ja että tunnen edistyväni sopivaa tahtia.

Kuvasin vastikään toisen My day -videon ja ajattelin, että se sopisi hyvin tähän yhteyteen. Videolta selviää, että teen koulujuttuja noin neljä viisi tuntia ja välissä teen jotain mukavaa, että jaksan taas keskittyä. Taidan kuitenkin jättää videon julkaisemisen seuraavaan posaukseen, ettei tästä tule ihan ylipitkä tarina. Toivottavasti tämä teksti herätti ajatuksia ja motivoi pohtimaan omaa jaksamista ja palautumista niin töistä kuin opinnoista. Mukavia lepohetkiä kaikille :)