Liikunnan psykologiaa

Spol-seminaari Jyväskylässä

Kuten aiemmin kerroin, vietin viikonlopun Jyväskylässä Liikuttavan psykologian seminaarin merkeissä. Majoituimme kaveriporukalla erään kaverini siskon luo perjantaista sunnuntaihin. Saatiinkiin aikaiseksi oikein kiva ja rento miniloma :)

Lauantaina olimme Spol-seminaarissa Jyväskylän yliopistolla kello yhdestätoista puoli neljään. Tuossa ajassa ehdimme kuulla neljä luentoa liikunnan ja psykologian yhteydestä. Kaksi ensimmäistä luentoa käsittelivät aiheesta tehtyä tutkimusta ja kaksi viimeistä käytännön urheilupsykologian työtä.

Seminaariaamuna meitä hemmoteltiin todella kauniilla ilmalla :)

I  Liikunta ja aivotoiminta

Päivän aluksi Jyväskylän yliopiston tutkitjat Miriam Nokia ja Juho Strömmer kertoivat, millaisia yhteyksiä tutkimuksissa on löydetty liikunnan ja aivojen välillä. Lasten kohdalla liikunnallisuus ja hyvät motoriset taidot enustavat parempaa kognitiivista suoritumista ja parempia kouluarvosanoja. Vanhuksilla on havaittu, että liikunta vähentää riskiä sairastua dementiaan. Onkin tutkittua, että samat aivoalueet, jotka heikkenevät nopeiten iän myötä, hyötyvät liikunnasta eniten. Liikunnan ei tarvitse olla korkeasykkeistä, raskasta hikiliikuntaa. vaan aivojen kannalta tärkeintä on aktiivinen elämäntyyli, kuten esimerkiksi kävely, pyöräily ja portaiden käveleminen.

Liikunnan vaikutusta aivoihin on tutkittu niin ihmisillä kuin jyrsijöillä. Oli samaan aikaan mielenkiintoista ja vastenmielistä kuulla jyrsijätutkimuksista, jotka ovat edelleen psykologian alalla hyvin yleisiä. Esimerkiksi Morrisin vesisokkelo (linkki YouTuben esimerkkivideoon) on klassinen koe, jossa jyrsijät laitetaan uimaan ja vesisammioon, jossa niiden pitää oppia uimaan tasanteen päälle. Jyrsijät eivät tietenkään pidä vedestä ja uimisesta, mutta eivät ne myöskään kärsi. Vaikka en ole ihan satasella mukana eläinkokeissa, ajattelisin, että kaikista eläimillä tehtävistä kokeista liikunnan terveysvaikutusten tutkiminen ei varmasti ole sieltä pahimmasta päästä.. :) 

Jyväskylässä on tutkittu liikunnan yhteyttä oppimiseen, kuten hippokampusten toimintaan. Hippokampus on episodisen muistin eli tapahtumamuistin sekä erottelu- ja yhdistelykyvyn kannalta merkittävä aivojen osa, joka sijaitsee molemmissa ohimolohkoissa. Jyrsijätutkimuksissa on esimerkiksi pysytty selvittämään, että uusien solujen muodostuminen hippokampuksessa on uuden oppimisen kannalta tärkeä prosessi. Hermosolujen ja oppimisen välinen yhteys on kaksisuuntainen: uusia hermosoluja tarvitaan oppimiseen ja oppiminen pitää hermosoluja elossa. Toisin sanoen ne hermosolut, joita ei enää käytetä, ovat vaarassa kuolla. Niinpä aivojen kannalta olisi tärkeää sekä pitää vanhoja taitoja yllä että opetella uusia.

II Psykologia urheilussa

Lounaan jälkeen siirryimme kuuntelemaan sertifioidun urheilupsykologin Matti Jaakkolan ja psykologianopiskelijan Elena Andreoun kokemuksia urheilupsykologina työskentelemisestä. Ensimmäiseksi opin ainakin sen, että Psykologiliitolta voi hakea urheilupsykologin sertifikaattia. Toiseksi urheilupsykologia tarkoittaa usein luennointia esimerkiksi valmentajille sekä yksilötyötä joko ammatti- tai harrasteurheilijan kanssa. 

Matti Jaakkola korosti sitä, että vaikka urheilijoiden henkisestä kestävyydestä puhutaan nykyään enemmän, ei siitä edelleenkään olla usein valmiita maksamaan kovin paljoa. Urheilupsykologia on ala, joka vaatisi markkinointitaitoisia ja sinnikkäitä tekijöitä taistelemaan kaikkien muiden neuvojien ja ohjaajien kanssa. Molemmat puhujat korostivat urheilupsykologin tärkeimmiksi työkaluiksi tavoitteenasettelua, kilpailuun valmistautumista ja oman tai koko joukkueen suorituksen analysoimista. Urheilupsykologia on mielenkiintoinen yhdistelmä psyykkisen tuen antamista sekä coachausta. 

Pakko kyllä myöntää, että urheilupsykologia kiinnostaisi, vaikka Matti Jaakkola korosti alan haastavuutta: urheilumaailma on konservatiivinen, sisään päin lämpiävä ja lyhytjänteinen. Olen pohtinut mahdollisuutta yhdistää ratsastus ja psykologia jotenkin toisiinsa, jotta saisin parhaat puolet molemmista. Ehkä se ei vielä ole ajankohtaista, mutta pistän kyllä ajatuksen korvan taakse. Suomen Ratsastajainliitolla nimittäin on yksi urheilupsykologi, joten jos hän vaikka joskus tarvitsisi tuuraajaa.. ;)

Kuka nyt jaksaisi koko päivän seminaaria ilman asiaan kuuluvia jatkoja illalla... :)

"Hotellimme" oli todella upea asunto 1930-luvulta. Mullekin tämmönen!