tiistai 31. joulukuuta 2019

Kohti uutta vuosikymmentä


Nyt on taas yksi vuosi ohi, ja aikamoinen vuosi se olikin! Niin paljon on tapahtunut ja muuttunut, ettei pää meinaa kestää mukana. Kuluva vuosi on ollut todella raskas. Tunteet ovat seilanneet laidasta laitaan, on ollut paljon iloja ja suruja. Jos jotain saisin ensi vuodelta toivoa, se olisi tasaisuutta, rauhaa ja pysyvyyttä. Uuden vuoden lupauksena itselleni on pysähtymisen taidon harjoittelu.

Kuten totesin, vuosi 2019 on ollut todella vauhdikas ja täynnä muutoksia. Tässä muutamia juttuja, jotka ovat päällimmäisenä mielessä:

Matkat

Haluaisin siis kehittyä pysähtymisessä ja rauhoittumisessa. Toisaalta tänä vuonna on nimenomaan ollut tosi hienoja pysähtymisen hetkiä. Kesällä tein elämäni hienoimman reissun, kun lähdin avomiehen kanssa toista kertaa Ruotsin Lappiin Kungsleden-nimiselle vaellusreitille. Vaelsimme viisi päivää, mutta olisin voinut jäädä sinne vuorten keskelle vaikka kahdeksi viikoksi! Vitsi mikä fiilis tulee, kun on vain yhdet vaatteet valittavana, ruoka on laskettu juuri riittäväksi ja pakattu valmiiksi, ei tarvitse meikata tai laittaa hiuksia, eikä huolehtia yhtää mistään. Voi vain kävellä ja keittää välillä kahvia. Sitten illalla pystytetään teltta ja mennään nukkumaan. 

Toukokuussa kävin myös ensimmäistä kertaa yksin ulkomaanmatkalla, kun lähdin ex tempore Riikaan. Minun piti päästä olemaan yksin, tutustumaan itseeni. Kun olin koko ajan jossain työn ja vaikeiden ihmissuhteiden pyörremyrskyssä, tuntui kuin olisin kadottanut itseni. Matkasta kerroin tekstissä Elämän tärkein matka

Ennen kärsin tosi matalasta mielialasta ulkomaanmatkojen jälkeen. Minua ahdisti palata kotiin, ahdisti palata arkeen ja todellisuuteen. Minulla saattoi mennä viikko tai kaksikin siinä, että "alistuin" taas elämään tavallista elämääni. Nykyään huomaan, että rakastan olla reissussa, mutta odotan myös kotiinpaluuta. Kodista on tullut turvallinen paikka ja arjesta mukavaa. Hyvä muutos siis! :)





Psykoterapia

Huhtikuussa päättyi kolmen vuoden psykoterapia. Se päättyi todella huonoon saumaan, koska juuri silloin elämä tuntui hajoavan käsiin ja olin ihan eksyksissä. Mutta oli aika pärjätä omillaan ja katsoa, mitä kaikkea oli tullut vuosien aikaan opittua. Kun katson taaksepäin, en voi uskoa, miten paljon olen kasvanut. Matkastani psykoterapiaan kerroin tekstissä Kolme vuotta takana, loppuelämä edessä.


Ihmissuhteet

Yhteys toisiin ihmisiin on minulle hankala asia. Minun on todella vaikea luottaa toisiin ja olla rehellinen tunteistani ja ajatuksistani. Samaan aikaan parisuhteessa vaadin, että yhteys puolisoon on täysin saumaton. Se on tietenkin ihan älytön vaatimus, joka johtaa usein pettymyksiin. Olen joutunut kamppailemaan paitsi luottamuksen myös itsenäisyyden kanssa: puoliso ei ole vastuussa minun tunteistani tai jaksamisestani. Hän voi olla tukena ja auttaa, mutta lopulta minun on itse kannettava vastuu. Toinen psykoterapeuttini sanoi aina "jokainen on vastuussa omista tunteistaan".




Harrastukset

Olen panostanut jo parin vuoden ajan ratsastukseen. Siihen kuluu paljon rahaa ja aikaa, mutta se antaa kaiken moninkertaisesti takaisin. En todellakaan saa mistään sellaisia kiksejä ja flow-kokemuksia kuin hevosten kanssa. Tänä vuonna löysin uusin vuokrahevosen, Myssy-tamman, johon ihastuin ensi silmäyksellä. Myssy on täysin minulle sopiva kaveri: hermostunut, reaktiivinen ja vaativa. Se todella saa minut keskittymään vain itseensä! Ollaan kehitytty Myssyn kanssa ratsukkona todella paljon, joten jokainen tallilla vietetty tunti on ollut tärkeä.


Työ 

Kuten aiemmin kirjoitin tekstissä Minusta ei tullut koulupsykologia, olen vaihtanut tosi usein työpaikkaa, osittain omasta halusta ja osittain itsestä riippumattomista syistä. Jatkuva muutos on ollut tosi raskasta. Huomaan, että levottomuuden tunne on jäänyt päälle. Onkin yllättävän vaikeaa lopettaa avoimien työpaikkojen selaaminen ja parempien vaihtoehtojen etsiminen. Tuntuu, että koko ajan tarjolla olisi vaikka minkälaisia mahdollisuuksia, joihin kaikkiin pitäisi osata tarttua. Kuulin vastikään termistä fear of better options eli fobo. Huomaan oikeasti kärsiväni siitä työelämässä, vaikka termi on ilmeisesti kehitetty kuvaamaan parisuhteita :D

Samaan aikaan, kun olen murehtinut uraani psykologina, olen kiinnostunut psyykkisestä valmennuksesta. Sportfocuksen psyykkisen valmentajan koulutus on tuonut tosi paljon energiaa ja uusia mielenkiintoisia ihmisiä elämääni. Olen todella tyytyväinen, että lähdin hommaan mukaan. Psyykkinen valmennus on hyvää vastapainoa psykologin työlle, jossa pääpaino on usein ongelmissa, masennuksessa ja ahdistuksessa. Välillä on todella kiva orientoitua vahvuuksiin ja motivaatioon. Samaan aikaan psykologin koulutuksesta on tietysti todella paljon hyötyä, kun vuorovaikutus ja ihmisten kuunteleminen on tuttua.


Olen todellakin valmis vuoteen 2020! 


2 kommenttia :

  1. Päädyin tänään sattumalta blogiisi, lueskelin muutaman postauksen ja aivan ihastuin. :) Kirjoitat ihanan aidosti, lämpimästi, inhimillisesti ja kiinnostavasti. Jään seuraamaan!

    VastaaPoista