Merja mielessä

Merja on ollut mielessäni jo jonkin aikaa. Hän on yksi Joensuun psykologian legendaarisimmista opettajista, joka jätti moniin lähtemättömän vaikutuksen. En tuntenut häntä kovinkaan hyvin, mutta mieleeni painui vahvasti hänen tapansa olla täydellisesti läsnä kahdenkeskisessä keskustelussa. Toivoisin itsekin hallitsevani vielä joskus sellaiseen presenssin ja kuuntelun taidon.

Viime vuonna Merja jäi ansaitulle eläkkeelle. Me opiskelijat itketimme häntä läksiäisjuhlissa lahjalla ja kortilla, johon olimme kirjoittaneet hänelle terveisiä. Minua hieman harmittaa syksyllä aloittavien uusien opiskelijoiden puolesta, kun he eivät pääse tapaamaan tätä hienoa persoonaa. Niinpä ajattelin kertoa hänestä hieman. Hänet tunteneet voivat fiilistellä kanssani ja ne, jotka eivät ole päässeet häntä tapaamaan, voivat oppia jotain uutta :D

Merjasta oli Acatiimi-lehdessä (5/2015) juttu, jonka ajattelin referoida tänne. Kuvatkin ovat kyseisestä lehdestä.

Merja valmistui 1970-luvulla alun perin lastentarhaopettajaksi, mutta päätti myöhemmin, 34-vuotiaana, lähteä "yliopistoon tuulettumaan" ja opiskelemaan psykologiaa. Sille tielle hän sitten jäikin: hän valmistui psykologian tohtoriksi ja jäi Joensuun yliopistolle töihin. Lehtorina hän toimi 2003-2014, jona aikana hän osallistui paitsi psykologian opetuksen myös ohjauksen kehittämiseen. Ohjaajana Merja panosti opiskelijoiden kotouttamiseen yliopistoon. Hän halusi kiinnittää huomiota siihen, että opiskelijat sopeutuivat akateemiseen maailmaan ja tutustuisivat toisiinsa ja henkilökuntaan. 

Itse tunsin Merjan lähinnä ohjaajan roolissa, sillä opettajana hän oli vain yhdellä suorittamallani kurssilla. Harvoin sitä on tullut törmättyä ihmiseen, joka olisi niin helposti lähestyttävä ja avoin kuin Merja. Välillä ärsytti, kun ohjauksessa ei koskaan saanut valmiita vastauksia kysymyksiinsä, vaan aina "joutui" päättämään kaiken itse. Hänen työhuoneestaan ei ikinä saanut valmista lukujärjestystä tai valmistumisaikataulua. Muistan esimerkiksi sen, kun ensimmäisenä syksynä pyrin selvittämään psykologin työn kannalta hyödyllisiä sivuaineita. Yritin saada Merjan sanomaan, ottaisinko sosiologian vai erityispedagogiikan. Hän vain vakuutteli, että kaikki opiskelu on yhtä tärkeää, eikä mikään sivuaine ole hyödyllisempi kuin joku toinen. 

Päädyin sitten lukemaan saksan kieltä ja kulttuuria. Kiitos Merja : D

Olen varma, että Merja on jäänyt monien muidenkin opiskelijoiden mieliin. Siitä on todisteena esimerkiksi se, että häntä esittävä kuva selvisi Oidipuksen haalarimerkkikilpailun voittajiin. Päätimme lähettää merkin myös hänelle itselleen muistoksi. Kirjoitin hänelle mukaan pienen viestin:

"Terveisiä Oidipuksesta Merjalle! Tässä pieni osoitus siitä, kuinka meidän psykologianopiskelijoiden toiminta on kehittynyt entistä vilkkaammaksi Joensuussa: teetimme jo haalarimerkkejäkin!

Vaikka Oidipus ja koko psykologian oppiaine kasvaa ja kehittyy, niin ainakin yksi asia säilyy samana: lämmin muisto sinun ohjauksestasi ja opetuksestasi, joista monet saivat vuosien varrella nauttia. Tämä haalarimerkki osoittaa, kuinka monet opiskelijat jäivät kaipaamaan sinun sydämellistä läsnäoloasi.

Ihania eläkepäiviä sinulle!
Toivoo,
Roosa ja koko Oidipus"