Vikalle luokalle

Selailin vanhoja tekstejä ja löysin viime elokuussa kirjoittamani postauksen odotuksista syksylle. Sen seurauksena päädyin pohtimaan, mitä odotan sitten jälleen ensi syksyltä, joka tulee olemaan viimeiseni "koulun penkissä". Vielä muutama kurssi jäljellä ennen syksyn 2017 harjoittelua ja sen jälkeen valmistumista.

Minulla on ollut todella ihana kesä. Olen ollut osa-aikatyössä ja kokoaikatyössä, mutta vastapainoksi vapaa-ajalla olen yrittänyt tehdä kaikkea, mistä tykkään: käydä lenkillä kaverin koiran kanssa, juhlia tuttujen häissä, nautiskella terassilla, käydä mustikassa, vaeltaa metsässä, syödä pitsaa iltapalaksi, katsoa areenasta sarjoja tuntikausia, lukea kirjoja, valokuvata... Illat kyllä tuppaavat olemaan ihan jo ylibuukattuja, kun yrittää niin paljon saada aikaan :D

Kyllä meidät taitaa siskoiksi tunnistaa :D

Todella ihanan kesän lähentyessä loppuaan olen jo ehtinyt haikailla syksyn perään. Olen joka lukuvuoden alussa innoissani fuksien tapaamisesta ja syyskuun vilinästä ja vilskeestä yliopistolla. Odotan opiskelijaelämää, joka tarkoittaa minulle mahdollisuutta käydä kuntosalilla aamulla ennen ruuhkaa, kavereiden kanssa lounastamista ja kahvittelemista pitkin päivää ja opiskeluajan ripottelemista pitkin päivää kaiken muun puuhailun lomaan.

Odotan myös valmistumista ja työelämään siirtymistä. Tämän kesän työni sosiaalitoimistossa opetti minulle, että todella nautin työnteosta. Kun on tehnyt kahdeksan tuntia ahkerasti töitä, tuntuu todella siltä, että on tehnyt jotakin hyödyllistä. Sitten työpäivän jälkeen voi hyvillä mielin lähteä kotiin ja viettää ansaittua vapaa-aikaa. Opiskelu on ennemmin jatkuvaa raatamista, työtä, jolla ei välillä tunnu olevan kovin kummoista tarkoitusta, ei alkua eikä loppua. Kun yhden esseen saa valmiiksi, kolkuttaa jo seuraava tentti ovella :D

Eli jos kesä on mennyt hujauksessa ja tuntunut kiireiseltä, tiedän mitän odottaa ensi lukuvuodelta! On kyllä kuitenkin ihanaa päästä vielä vuodeksi istumaan yliopistolle kirjaston kakkoskerroksen lukusaliin ja kaikkiin niihin ruokaloihin, joista saa halpaa opiskelijaruokaa. On ihanaa päästä Oidipuksen ja Pokan hallituksen hommiin ja kaikkiin opiskelijatapahtumiin. On ihanaa päästä taas tutustumaan uusiin psykologian opiskelijoihin ja heidän tarinoihinsa. On siis paljon mitä odottaa :)

Sosiaalitoimiston luukulla

Kahden ja puolen mittainen kesätyöni sosiaalitoimistossa päättyi viime viikolla ja olen päässyt viettämään pari viikkoa lomaa ennen opintojen alkamista. Työkokemus toimeentulotukihakemusten etuuskäsittelijänä on ehdottomasti tähänastisen urani paras, joten ajattelin kertoa siitä vähäsen.

Toimistosihteeri käsittelee sosiaalitoimistossa toimeentulotukihakemuksia, mikä tarkoittaa laskelman laatimista, asiakkaan raha- ja elämäntilanteen selvittämistä sekä lopulta toimeentulotukipäätöksen vahvistamista. Sain tietää työstä opiskelukaveriltani, sillä hän oli ollut sosiaalitoimistossa edellisenä vuonna. En silti tiennyt oikeastaan yhtään, mitä odottaa, joten osasin aloittaa uudessa työssä avoimin mielin. Sain hyvän perehdytyksen, mutta samalla työssä oli niin paljon opittavaa, että olin koko ajan aivan pihalla ja työpäivän lopuksi ihan poikki. Toimeentulotuen soveltamiseen on tarkat ohjeet, mutta samalla työ kuitenkin vaatii soveltamista: ihmisillä on niin erilaisia elämäntilanteita, etteivät kaikki variaatiot mitenkään mahtuisi yhteen manuaaliin. Niinpä työssä tulee kuunnella asiakasta ja käyttää tilanteen mukaan omaa harkintaa sekä pohtia sosiaalityöntekijän kanssa, miten asiakkaan tilannetta voisi helpottaa. Se tekee työstä mielestäni todella vastuullisen. Sosiaalitoimistossa liikkuu välillä suuriakin rahamääriä ja mitä erilaisimpia lakipykäliä, joten välillä kyllä jännitti ihan tosissaan joidenkin päätösten kohdalla. Toisaalta toimiston työporukka oli todella kannustava ja kysyin kyllä neuvoakin ehkä noin joka kymmenen minuutin välein :D

Oma pikku loossini, post it-lappuja täynnä tietenkin.

Työssä yllätyin ehkä eniten siitä, kuinka paljon siinä tosiaan tarvitsee sihteerin taitoja. Pitää olla nopea, huolellinen ja erittäin laskentataitoinen. Noista vaatimuksista täytän ehkä muut, mutta matematiikan taitoni oli välillä todella koetuksella. Jouduin hyödyntämään laskinta ja prosenttilaskinta ahkerasti ja tarkistamaan laskelmat useaan otteeseen. Onneksi laskelmani vielä tarkastettiin joka kerta ennen maksujen tallentamista järjestelmään.

Parasta työssä oli ehdottomasti asiakaspalvelu. Työpisteeni ei ollut varsinaisen sosiaalitoimiston tiloissa vaan erillisessä rakennuksessa, joten asiakkaat eivät päässeet käymään paikalla. Sen sijaan puhuin heidän kanssaan ahkerasti puhelimessa selvitellen erinäisiä elämäntilanteita ja selittämällä päätöksiä, jotta asiakkaat tietäisivät, kuinka toimia.

Asiakkaiden elämäntarinat olivat usein mielenkiintoisia. Välillä työssä tuli onnistumisen kokemuksia siitä, kun sai auttaa ihmisiä esimerkiksi ohjaamalla heitä eri palveluihin. Välillä oli tilanteita, joissa ihmisillä olivat hermot todella tiukalla. Usein huonon rahatilanteen lisäksi heidän elämässään oli muutenkin vaikeaa. Tällöin toimeentulotukihakemuksen käsittelijä oli se henkilö, johon kaikki turhautuminen haluttiin purkaa. Joskus se tuntui pahalta, mutta hetken mietinnän jälkeen niistäkin tapauksista pääsi eteenpäin. Olen ihan tyytyväinen, että pääsin harjoittelemaan asiakaspalvelua vaikeissakin tilanteissa. Varmasti tulevassa psykologin työssä tulee kohtaamaan mitä kinkkisimpiä vuorovaikutustilanteita, joten on hyvä totutella niihin jo etukäteen.

Sosiaalitoimistossa oli hienoa päästä ikään kuin näkemään, kuinka hyvinvointiyhteiskuntamme konkreettisesti voi toimia. Tuntui hyvältä todeta, että Suomessa ihmisistä todella pidetään huolta. Se ajatus jäi työstä ehkä päällimmäisenä mieleen. Välillä tuntui, että sai oikeasti auttaa ihmisiä eteenpäin elämässä, vaikken päässytkään juttelemaan heidän kanssaan sen syvällisemmin kuin toimeentulotukeen liittyen. Tämä kesätyö vahvisti kokemustani siitä, että olen löytänyt oikealle alalle, sillä haluan puhua ihmisten kanssa ja auttaa heitä elämän pulmien selvittämisessä.

Meidän "nuorisoporukka" eli kesätyöntekijät jakoi yhdessä työhuoneen, jossa monia ongelmia ratkottiin yhdessä.

Toimistolla on tapana, että jokainen tuo pientä tarjottavaa ennen ja jälkeen loman.
Gluteenittomana en yleensä voi syödä mitään (onneksi...), mutta
Heidi muisti minua ihan omalla pikku leivoksella :)

Tällaiset fiilikset meillä oli Miranda kanssa, kun lomailevat opiskelijakaverit
suunnittelivat rannalle menoa keskellä päivää :D

(Pian) Maailman paras yliopisto

Vitsi että olin ylpeä, kun luin eilen Karjalaisesta, että Itä-Suomen yliopisto on rankattu Suomen toiseksi parhaimmaksi yliopistoksi Shanghain listalla: Helsingin yliopisto pääsi sijalle 56, ja Itä-Suomen yliopisto nousi ryhmään 301-400, johon muut suomalaiset yliopistot eivät yltäneet.

Jos siellä on joku, joka haluaa jakaa ylpeyteni ja ihailla tuloksia, tässä Karjalaisen hehkutusta:

Pääkirjoitus: Itä-Suomen yliopisto kestää hyvin vertailun

Itä-Suomen yliopisto paransi sijoitustaan maineikkaassa yliopistoarvioinnissa

Rehtori Itä-Suomen yliopiston menestyksestä: "Kertoo tieteellisen tasomme noususta"

Shanghain listalla yliopistoja vertaillaan etenkin tieteellisten tutkimusten tason perusteella. Voinen paljastaa, että rehtori Jukka Mönkkösen kommentti Itä-Suomen yliopiston "tieteelliseen tason noususta" saattoi viitata juurikin minun graduuni, joka on valmistumisensa jälkeen kerännyt suurta huomioita: sen on lukenut äidin lisäksi jo yksi opiskelijakaveri sekä parhaimmillaan ehkä yksi Tasa-arvohankkeen työntekijäkin!

No mutta vitsit sikseen. Olen oikeasti todella iloinen kotiyliopistoni menestyksestä. Joensuun psykologiallakin menee hyvin, sillä kuulemani mukaan olemme juuri saaneet ulkopuolisen rahoituksen uuteen tutkimusprojektiin. Olen itsekin harkinnut vakavasti tutkijan uraa tai ainakin väitöskirjan tekemistä. Olisihan se kiva tehdä vielä tohtoriopinnotkin samassa yliopistossa. Mutta kaikki aikanaan :)

Tulevaisuuden polkuja

Eli "Mitä se psykologi oikeastaan tekee", osa 2

Edellisessä postauksessa kerroin psykologian eri sovellusaloista ja siitä, että olen itsekin pohtinut tulevaa suuntautumistani. Olen tietenkin pohtinut sitä siitä saakka, kun pääsin opiskelemaan psykologiaa - vaikken silloin edes tiennyt, mitä ihmettä psykologi tekee. Neljän opintovuoden aikana tietomääräni on kuitenkin lisääntynyt ja pohdinta syventynyt.

Alun perin, ensimmäisinä opintovuosina, olin erityisen kiinnostunut nuorisopsykiatriasta. Kävin ensimmäisenä opintosyksynäni tutustumassa Tikkamäen nuorisopsykiatriaan ja olin todella vaikuttunut. Nuoret kiinnostivat itseäni siksi, että olen itsekin nuori ja siksi ajattelin, että voisin ymmärtää, mitä asiakkaat käyvät läpi. 

Kun aloitin oikeuspsykologian sivuaineen, kiinnostuin oikeus- ja kriminaalispykologiasta, esimerkiksi parisuhdeväkivallasta tuomittujen miesten ryhmistä. Mietin, että ala voisi olla jännittävä ja erilainen. Halusin auttaa suurissa vaikeuksissa olevia ihmisiä ja nähdä heissä vain hyvää.

Hiljalleen opintojen loppua kohti aloin kiinnostua yhä enemmän lapsipsykologiasta. Viimeinen tikki oli nykyisen poikaystäväni tapaaminen. Koska hän on luokanopettaja, minun ei tarvinnut "hävetä" sitä, että halusin työskennellä lasten kanssa. Aiemmin olin nimittäin vannonut, etten koskaan haluaisi nimenomaan lapsi- ja perhetyöhön. Tiedä sitten miksi, mikähän perustelu minulla muka on sillekin oikein ollut :D kun vietin enemmän aikaa lasten kanssa ja ohjasin Pelastakaa Lapset ry:n vapaa-ajan kerhoa, tajusin, että en ollutkaan lasten kanssa mitenkään erityisen huono ja oikeastaan pidin heidän kanssaan olemisesta. Tein graduni opettajien käsityksistä koulupsykologiasta ja tajusin, että lasten lisäksi minua kiinnostaa moniammatillinen yhteistyö ja ennaltaehkäisevä työ tai mahdollisimman varhaiset interventiot.

Olin kuullut, että opiskelijat joutuvat nykyään taistelemaan harjoittelupaikoista huomattavasti kovemmin kuin aiemmin. Se on tietenkin luonnollinen seuraus psykologian aloituspaikkojen huomattavasta lisäämisestä viime vuosina. Psykologian harjoittelupaikka on palkallinen, joten aivan kaikilla työnantajilla ei riitä resursseja harjoittelijoiden palkkaamiseen. Yliopistojen välillä on eroa siinä, kuinka ne pystyvät rahallisesti tukemaan opiskelijoiden harjoittelua, mikä eriarvoistaa opiskelijoita. Tähän on ottanut kantaa myös Suomen Psykologian Opiskelijain Liitto SPOL vuonna 2014. 

Harjoittelupaikan löytämistä voi kuitenkin edistää olemalla aktiivinen opiskeluaikana esimerkiksi tekemällä töitä tai toimimalla mukana järjestöissä sekä aloittamalla harjoittelupaikan etsimisen ajoissa. Itse aloitin mahdollisten harjoittelupaikkojen kartoittamisen jo syksyllä 2015, vaikka etsin paikkaa vasta syksylle 2017. Olin siis todella ajoissa, mutta toisaalta sain vähän kerättyä tietoa siitä, mitkä työnantajat eivät ainakaan pystyisi ottamaan harjoittelijaa. Lähetin kyselyjä psykologeille sähköpostilla ja välillä soittelin perään, jos vastausta ei kuulunut. Pidin yhteydenotoista tarkkaa kirjaa, jotta muistaisin, mitä mistäkin paikasta oli sanottu. Hiljalleen mielessäni alkoi hahmottua kuva, että haluaisin pääkaupunkiseudulle, aiemmin kun olin miettinyt muitakin vaihtoehtoja. 

Loppukeväällä pääsin pääkaupunkiseudulle haastatteluun erääseen lasten neuropsykologisiin ongelmiin keskittyneeseen yksikköön. Jännitin haastattelua todella paljon ja lähdin tapani mukaan matkaan niin ajoissa, että olin paikalla noin 45 minuuttia ennen sovittua haastatteluaikaa. Haastattelussa oli mukana kaksi psykologia, joista toinen keskittyi kyselemään ja toinen tekemään muistiinpanoja. Haastattelijan kuvauksen mukaan tarjottu harjoittelupaikka vaikutti unelmalta, sillä kaikki oli mietitty loppuun asti. Minulla oli kuitenkin alusta asti sellainen tunne, etten sopisi töihin kyseiseen paikkaan. Minusta tuntui, että olimme jotenkin eri aaltopituudella. Tunne saattoi tietenkin johtua haastattelun virallisuudesta, mutta en kuitenkaan odottanut saavani paikkaa. Enkä saanutkaan.

Pian haastattelun jälkeen minuun otettiin yhteyttä eräästä pääkaupunkiseudun perheneuvolasta, josta kerrottiin, että paikka olisi minun. Olin aiemmin puhunut paikan johtajan kanssa, joka vaikutti todella mukavalta ja avoimelta. Viestittelin paikan työntekijöiden kanssa ja sovimme tapaamisen elokuulle. Odotankin tapaamista aivan innoissani! Perheneuvolatoiminta kiinnostaa minua todella paljon, sillä siellä työskennellään sekä lasten että vanhempien kanssa ja tehdään moniammatillista yhteistyötä. Halusin perheneuvolaan, koska se on usein ensimmäinen paikka, johon perhe ohjataan. Neuvolaan ei useinkaan tarvita lähetettä, joten sinne voivat tulla kaikenlaiset asiakkaat. Usein "vakavammat" tai erityisosaamista vaativat tapaukset lähetetään neuvolasta eteepäin, mutta olen ymmärtänyt, että palveluiden ruuhkautumisen vuoksi kyseiset perheet saavat ensin apua perheneuvolassa, kun he odottavat pääsyä eteenpäin.

On kiva, että mielessäni on viimein alkanut muodostua joku käsitys siitä, mitä haluan tulevaisuudessa työkseni tehdä. Toisaalta ajattelen kuitenkin, että olen vielä nuori, eikä urani ole edes alkanut: en halua lyödä mitään lopullisesti lukkoon, vaan pysyä avoimena eri sovellusaloille. Kun miettii jo valmiiksi vähän kaikkea, voi sitten tilaisuuden koittaessa napata siitä kiinni! :)

"Mitä se psykologi oikeastaan tekee?"

Osa 1

Olen koko opintojen ajan pohtinut, miksi haluaisin isona eli mikä psykologian sovellusala sopisi minulle. Psykologian ammattikenttä on laaja ja psykologi-nimikkeellä voidaan työskennellä hyvin erilaisissa tehtävissä. "No mitä se psykologi oikeastaan tekee?" on hyvin yleinen kysymys, jos kerron, että opiskelen psykologiaa. Siksi ajattelin hieman kuvailla alaa siitä kiinnostuneille. Ihan ensiksi on selvitettävä muutama tärkeä asia:

• Psykologi on lailla suojattu ammattinimike, jonka Valvira myöntää ainoastaan suomalaisen psykologian maisteritutkinnon suorittaneille. Ks. http://www.psyli.fi/tietoa_psykologeista/laillistaminen
• Psykoterapeutti on terveydenhuollon ammattilainen, joka on suorittanut psykoterapiaopinnot. Psykoterapeutit voivat olla pohjakoulutukseltaan esimerkiksi psykologeja, lääkäreitä tai sairaanhoitajia.
• Psykiatri on lääkäri, joka on erikoistunut psykiatriaan. Psykiatrin erikoisosaamista ovat esimerkiksi psyykelääkkeet sekä f-diagnoosi eli mielenterveys- ja käytöshäiriöiden diagnoosi.

Psykologian perusopinnot ovat vapaita sivuaineopintoja, joita saa suorittaa kuka tahansa yliopisto-opiskelija. Aineopintoihin tulee hakea erikseen keväisin järjestettävällä sivuainekokeella. Psykologian sivuaine on melko suosittu ja auttaa varmasti monella tapaa ymmärtämään ihmisten ajattelua ja toimintaa. Sivuaine ei kuitenkaan tee kenestäkään ihmismielen asiantuntijaa tai psykologia. Psykologian maisteriopinnot kuuluvat ainoastaan psykologian pääaineopiskelijoille, eikä muiden ole niitä mahdollista lukea.

Tampereen, Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa pääaineena voi lukea psykologian sovellusalaan kuuluvaa sosiaalipsykologiaa, joka keskittyy ryhmiin ja sosiaalisiin ympäristöihin. Sosiaalipsykologian opinnoista ei kuitenkaan valmistuta psykologiksi eli psykologian maisteriksi. Sosiaalipsykologit eivät siten voi tehdä psykologi-nimikkeen vaativia töitä, mutta he voivat työskennellä esimerkiksi erilaisissa järjestöissä tai firmoissa.

Psykologin tärkeimpiin työskentelytapoihin kuuluvat keskustelu ja psykologiset arvioinnit eli testit, joita on kehitelty mittaamaan mitä erilaisimpia asioita, kuten masennuksen tasoa, kouluvalmiutta tai työkykyä. Sovellusalasta riippuen psykologin työssä painottuvat eri tavalla eri työskentelytavat. Seuraavaksi muutamia esimerkkejä psykologian sovellusaloista:

Kliininen psykologia

Psykologian sovellusaloista luultavasti perinteisin ja tunnetuin on kliininen psykologia, joka pyrkii mielenterveyden tukemiseen esimerkiksi tiedottamalla, tukemalla ja ehkäisemällä sekä korjaamalla ongelmia. Kliinisiä psykologeja työskentelee hyvin monissa eri paikoissa. Päällimmäisenä mieleeni tulevat perheneuvottelukeskukset, perheneuvolat ja sairaalat. Kliinisestä työstä on kirjoittanut esimerkiksi vastikään valmistunut kaverini Anniina Kohti psykologin uraa -blogissaan.

Psykiatria

Psykiatria on on mielenterveyteen erikoistunut lääketieteen ala, jossa työskentelee esimerkiksi psykiatreja, lääkäreitä, sairaanhoitajia ja psykologeja. Psykologit voivat työskennellä esimerkiksi sairaaloissa poliklinikalla, avoimella tai suljetulla osastolla. Psykiatria jaetaan asiakkaan iän mukaan lastenpsykiatriaan sekä nuoriso- ja aikuispsykiatriaan.

Neuropsykologia

Tämä suosittu ala keskittyy aivotoiminnan ja käyttäytymisen väliseen yhteyteen, esimerkiksi erilaisiin neuropsykologisiin sairauksiin ja aivovammoihin. Yleisimmät työtavat ovat neuropsykologiset tutkimukset sekä kuntoutus. En itse olen kovin perehtynyt neuropsykologiaan, mutta lisätietoa löytyy esimerkiksi Suomen Neuropsykologisen yhdistyksen ja Psykologiliiton sivuilta.

Työ- ja organisaatiopsykologia

Työpsykologit työskentelevät usein työterveyshuollossa, esimerkiksi yksityisellä puolella Mehiläisessä, Terveystalossa, Itellä jne. Työpsykologia voi tarkoittaa niin työkykyarviointien tekemistä, yksilötyöskentelyä työuupuneiden kanssa kuin työyhteisöjen kehittämistä ja riitojen selvittelyä. Työpsykologi voi toimia myös yrityskonsulttina, joka tarjoaa erilaisia koulutuksia, tai henkilöarvioijana esimerkiksi oppilaitosten soveltuvuuskokeissa tai yritysten rekryssä.

Kuntoutuspsykologia

Kuntoutuspsykologit työskentelevät usein kuntoutuskeskuksissa Kelan tarjoamissa kuntoutusohjelmissa. Psykologit voivat tavata kuntoutujia kahden kesken tai ohjata kuntoutusryhmiä, joiden aiheena voi olla esimerkiksi työuupumus, mielenterveyden häiriö tai jokin fyysinen sairaus kuten aivoverenkiertohäiriö. Opiskelukaverini Anni suoritti harjoittelunsa kuntoutuspsykologiassa ja kirjoitti siitä myös Oidipusblogiin.

Oikeus- ja kriminaalipsykologia
Oikeuspsykologia on Suomessa vielä nuori ja ehkä vähän epämääräinenkin ala. Psykologeja tarvitaan esimerkiksi lasten kuulustelemiseen ja mielentilatutkimuksiin. Jos oikeuspsykologia kiinnostaa, sitä voi lukea ainoastaan Joensuussa, lyhyen sivuaineen verran. Kriminaalipsykologia tarkoittaa esimerkiksi rikollisen käyttäytymisen tutkimista ja ennustamista sekä vankilassa työskentelyä. Aiheeseen voi tutustua esimerkiksi kuuluisan profiloijan ja kriminaalipsykologin Helinä Häkkänen-Nyholmin yrityksen nettisivuilla ja Helsingin yliopistossa opiskelevan Emben Suuntana psyka -blogissa.

Kriisipsykologia
Tarkoittaa nimensä mukaisesti kriisin tai traumaattisen tilanteen kokeneiden ihmisten kohtaamista. Kriisipsykologeja voi työskennellä esimerkiksi sairaaloiden kriisitiimeissä sekä erilaisissa järjestöissä kuten SPR:ssä. He esimerkiksi pitävät debriefingiä työntekijöille ja auttavat ihmisiä selviämään posttraumaattisesta stressistä. Suomessa kriisipsykologian pioneeri on Salli Saari, joka on kirjoittanut aiheesta esimerkiksi Joensuun maisteriopinnoissa luettavan teoksen Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Hän on myös toiminut aktiivisesti kouluttajana ja antanut lausuntoja eri tahoille, esimerkiksi Ylelle.

Koulu- ja opintopsykologia

Koulupsykologia attaa oppilaitokset aina esikoulusta ammattikouluun ja lukioon. Korkeakouluissa alaa nimitetään opintopsykologiaksi. Koulupsykologit tutkivat lasten ja nuorten oppimisvalmiutta ja -vaikeuksia, kouluttavat opettajia ja tapaavat oppilaita henkilökohtaisesti. Opintopsykologit voivat opinto-ohjaajan tapaan auttaa opiskelijaa miettimään elämänsä suuntaa ja opinnoista selviämistä.

---------------------------------------------------------------------------------------------------

Keksimäni lista ei todellakaan ole täydellinen, sillä psykologian sovellusaloja on lukemattomia. Mainitsematta jäi esimerkiksi urheilupsykologia ja BB-psykologin homma. Itse pidän psykologin ammatin monipuolisuudesta, koska se antaa paljon mahdollisuuksia. Eri sovellusalojen ansiosta psykologian alalle voi hakeutua hyvin monenlaisia ihmisiä, koska kaikille löytyy varmasti joku mielenkiintoinen työ. Kuten postauksen alussa sanoin, olen itsekin pohtinut kovasti itselleni sopivaa sovellusalaa. Tästä tekstistä tuli kuitenkin niin pitkä, että jatkan pohdintaa seuraavassa osassa.

#kesänparasviikonloppu

Ilosaarirock eli #kesänparasviikonloppu on nyt ohi ja Joensuun kadut hiljenivät kertaheitolla festarikansan lähdettyä. Minulla on tänään vielä lomapäivä töistä, ja ajattelin fiilistellä kulunutta viikonloppua kuvien kera.

Olen käynyt Ilosaarirockissa joka vuosi siitä lähtien, kun muutin Joensuuhun. Se on aina yksi kesän kohokohdista, koska se tarkoittaa kavereiden kanssa hengailua, nurmikolla istuskelua ja musiikin kuuntelemista. Rokkiviikko tarkoittaa aina Joensuun väkiluvun tuplaantumista, ja sen kyllä näkee katukuvassakin. On hauskaa, kun tähänkin rauhalliseen pohjois-karjalaiseen kaupunkiin tulee ihan suuren kaupungin meininkiä! Asun aivan festarialueen vieressä, joten Ilosaarirockiin osallistuminen on mukavan yksinkertaista: saa nukkua yön omassa sängyssä ja sitten aamulla kipaista alueelle katsomaan ensimmäistä artistia. Sitten kun jalat alkavat väsyä, voi käydä sohvalla vähän lepäämässä.

Tänäkin vuonna saimme Joonaksen kanssa festarivieraiksi siskoni ja hänen miehensä. Vietimme aikaa heidän ja tietysti Joensuun psykalaisten kanssa. Oli kyllä ihana neljän päivän loma keskellä kesää, eikä huonohko sääkään haitannut menoa, vaan tosi mukavaa oli! Bändit olivat tänä vuonna itselleni aika pettymys, valikoimassa ei ollut oikein mitään omaan makuun sopivaa, ja ne muutamakin keikka, joilta odotin jotakin, tuottivat pettymyksen (etenkin Scandinavian Music Group, Jeremy Folderol ja Juice Normaali). Ainoastaan Cheek onnistui yllättämään erittäin positiivisesti :D

Tässä muutamia kuvamuistoja viikonlopulta, tällä kertaa kännykällä räpsittyjä, koska olisi tuntunut aika tapaturma-alttiilta ottaa järjestelmäkameraa festivaalirientoihin mukaan:

 

Gradutuuletus

Kaverini teki ihanat muffinssit lahjaksi, kun juhlin gradun palautusta :D

Tajusin yllättäen, että kesä on jo pitkällä. Juhannuksesta on kulunut jo vaikka kuinka kauan, Ilosaarirock on pian edessä ja kohtahan ne opinnotkin jo jatkuvat. Vaikka en ole päivitellyt blogia kunnolla pitkään aikaan, en todellakaan ole lomaillut: ensin tein rytinällä gradun valmiiksi ja sitten aloitin kokopäivätyöt ja erityispedagogiikan sivuaineen.

Gradu on ollut todella pitkäaikainen projekti, kuten monet varmasti tietävät. Siksi olen niin ylpeä, että sain sen viimein valmiiksi. Enkä ainoastaan valmiiksi, vaan jopa magna cum laude approbaturin arvoisesti valmiiksi. Kun sen sain tietää, olin itkeä onnesta. Niin paljon olin tutkimukseni kanssa joutunut tappelemaan ja ihan oikeasti olin jo luovuttamassa, kun edessä ei näkynyt muuta kuin vastoinkäymisiä.

Tie on ollut pitkä ja kivinen jo syksystä 2014, tässä muutamia esimerkkejä:

Helmikuu 2015: Tuntureita ja tutkielmaa

Heinäkuu 2015: Graduttaa

Joulukuu 2015: Mitä järkeä on tutkia?

Mutta niin sitä vain alkukankeuden jälkeen selvisin hankaluuksista ja omistin tutkimukselle oikeastaan koko viime lukuvuoden. Istuin kirjastolla, tutkin lähteitä ja analysoin keräämääni aineistoa. Ja viimein touko-kesäkuun vaihteessa se oli valmis: Kokemuksia konsultatiivisesta yhteistyöstä - Opettajien käsityksiä koulupsykologin työstä ja yhteistyön onnistumisesta Tasa-arvohankkeessa. Oli aivan ihanaa päättää neljäs opiskeluvuosi, kun sai palautettua yli 70 sivuisen pienoisromaaninsa, josta lopulta irtosi palkinnoksi hyvän arvosanan lisäksi palkkaa Joensuun kaupungilta, joka tutkimuksen alun perin tilasikin. En voi siis muuta kuin suositella tilausgradun tekemistä ;) Ja jos joku ihmettelee, niin "tilausgradulla" tarkoitan gradua, jota ei tehdä yliopiston tai muun tutkimuslaitoksen tarjoamasta aiheesta, vaan yrityksen tai jonkun muun tahon toimeksiantoja.

Tein myös graduni yksin, kun monet tekevät sen pareittain. Parin kanssa työ olisi varmasti ollut pienempi, kun hommia olisi voinut jakaa. Olisi ollut kiva, kun joku toinen olisi ollut ihan samassa tilanteessa, ja asioita oltaisiin voitu pohtia yhdessä. Toisaalta nyt en joutunut neuvottelemaan kenenkään kanssa aikatauluista, sisällöistä tai muotoiluista. Purin turhautumiseni Joonakseen, joka teki graduaan samaan aikaan, ja kyselin asioista paljon graduohjaajaltani, joka olikin aina tavoitettavissa.

Ilmeeni kun tajusin, etteivät opinnot lopu vielä gradunkaan jälkeen.

Nyt opinnot ovat siis gradun osalta paketissa, mutta onneksi kursseja vielä riittää koko lukuvuoden ajaksi! Edessä ovat viimeiset rutistukset ennen maisterin paperien saamista, mukaan lukien psykoterapiakurssit ja psykologisen arvioinnin kurssit. Sitten vuoden päästä syksyllä onkin aika suunnata katse kohti pääkaupunkiseutua ja viiden kuukauden harjoittelua, josta kerron vielä myöhemmin lisää. Odotan kyllä innolla pian alkavaa viimeistä lukuvuottani täällä Joensuussa - ja samalla uusien fuksien tapaamista!